Greedfall-arvostelu – Pienempi budjetti ei aina tarkoita kehnoa lopputulosta

Spidersin uutukainen pyrkii isojen pelien RPG-saappaihin. Onnistuuko Greedfall seisomaan ylpeänä, vai kompuroiko se omiin ambitioihinsa?

Pelin tarinassa kolonialistit ovat löytäneet uuden paratiisisaaren, jonka lupaillaan sisältävän ennenkuulumattomia rikkauksia ja mahdollisesti parannuskeinon mantereella ihmisiä runtelevaan sairauteen. Legaattina, eli eräänlaisena lähettiläänä, saarelle saapuva pelaaja joutuu diplomatian, juonittelun ja taistelujen avulla ratkomaan eri ryhmittymien välisiä tilanteita, sekä taistelemaan ennennäkemättömiä petoja ja vihollisia vastaan. Pelaaja päättää, miten asiat ratkoo ja tämä tulee vaikuttamaan tarinan kulkuun ja loppuun.

Pienemmän budjetin peli yllättää positiivisesti

Greedfall pyrkii onnistumaan siinä, missä Biowaren pelit ovat viimeaikoina epäonnistuneet. Spidersin kehittämä ja Focus Home Interactiven julkaisema Greedfall haluaisi kovasti olla AAA-luokan peli AA-luokan budjetilla.

Pienempi budjetti näkyy mm. tekstuurien sekä hahmojen, vihollisten ja lokaatioiden variaatioissa. Ääninäyttely on kelpoa, muttei ikimuistoista. Lisäksi pienoinen kankeus ohjauksessa ja toiminnassa on ehkäpä resurssien puutteesta johtuvaa. Lopun edestä Greedfall yllättää positiivisesti.

Vaikka budjetti ei ole ollut isojen pelien kaltainen, on Greedfall täynnä upeita näkyjä. Kaupungit pienoisesta väkiköyhyydestä huolimatta näyttävät kolonialistisen aikakauden kaupungeilta. Avarat maisemat maastossa aika ajoin ovat jopa hengästyttävän hienoja. Greedfall onnistuu koukuttamaan pelaajaa tutkimaan joka nurkkaa, sillä melkein joka puolelta löytyy jotain mielenkiintoista.

Avointa pelattavaa

Greedfallin avoimuus näkyy pitkälle. Pelaaja voi rakentaa hahmonsa kuten haluaa, ja kustomoitavaa löytyy useampaa eri taitoja ja tavaraa myöten. Myös useat aseista ja varusteista on muokattavissa. Peli myös viljelee ympäriinsä taitopisteitä vaativia paikkoja, esim maaston ylitystä tai rakentelua, ja täten muistuttaa etäisesti jopa Metroidvanian taitopohjaista etenemistä. Uudet taidot tuovat tullessaan uusia tapoja ratkoa tehtäviä.

Monipuoliset missiot

Tehtävät Greedfallissa ovat monipuolisia. Todella harvassa ovat pelkät A:sta B:hen hakutehtävät, ja tämä olikin yksi Spiderin missioita.

Tehtävän aloittaminen johtaa helposti parin muun tehtävän aukeamiseen, ratkaisut johtavat uusiin tapoihin suorittaa tehtävää, ja diplomatia ryhmittymien välillä helpottaa tai vaikeuttaa suoriutumista. Ei ole tavanomaisesta poikkeavaa lähteä usean tehtävän sivupolulle suorittaessa jotain päätehtävää. Lisäksi tehtävien suorittaminen on Spiderin mission mukaisesti osa tarinaa, joka taustoittaa maailmaa tai vie eteenpäin. Pelissä ei tunnu sinällään olevan yhtään turhaa puuhastelua.

Kelponyrkittelyä

Taistelut ovat toimivia, joskin eivät kovinkaan ikimuistoisia. Mukana on kaksi kumppania, jotka tekevät oman tehtävänsä, ja pelaaja voi taistella vihollisia vastaan reaaliaikaisesti aseiden, ampuma-aseiden, magian ja ansojen kera, riippuen pelaajan kehittämästä hahmosta. Jos meno käy hektiseksi, voi pelin pysäyttää taktisella menulla, jolloin voi arvioida tilannetta rauhassa ja valita toimintamallinsa menuvalikosta. Homma toimii, vaikkei nousekaan pelin huippulohdaksi.

Pelaajan kumppanit ovat kaikki eri ryhmittymistä ja heillä on oma tarinansa. Ryhmittymissä on myös omanlaistaan särmää ja halutessaan voi puoltaa vahvasti vain yhtä ryhmittymää. Ketä kuskaa mukanaan, voi vaikuttaa myös dialogiin ja ratkaisumahdollisuuksiin tehtäviä suorittaessa. Jos taas kumppani joutuu jatkuvasti pettymään pelaajan toimiin, voi edessä olla ruma tilanne. Kumppani saattaa jopa jättää pelaajan porukan.

Monipuolinen maailma ja tarina

Parasta Greedfallissa on monipuolinen maailma ja tarina. Diplomatia on mielenkiintoista ja nähtävää riittää joka nurkan takana. 1700-luvun Euroopasta, baroista, kolonialismista ja Rembrandtin maalauksista inspiraationsa hakeva maailma on näyttävä ja sopivan erilainen sci-fin ja fantasian kyllästämässä RPG-maailmassa.

Pelaaja voi vahvasti rakentaa oman polkunsa, joka tulee vaikuttamaan pelin lopputulokseen. The Witcher 3:n kaltaisiin massiivisiin mittoihin ei Greedfallissa päästä, mutta menoa ja meininkiä riittää silti tuntikymmeniksi.

Fantasiaelementtejä on toki mukana, mikä hieman monipuolistaa maailmaa. Harmillisesti juuri taikaiskuefektit ovat kaikkein väsyköimpiä verrattuna aseiden kalkkeeseen ja tussareiden messevään paukkeeseen. Myös musiikki pelissä on erittäin pätevää, eikä häpeä isojen serkkujensa seassa.

Kannattaako ostaa?

Spidersin Greedfall on pikkuvikainen mutta erittäin mainio AA-luokan roolipeli, joka monelta osin onnistuu paremmin, kuin mitä Biowaren pelit viimeaikaiset viritykset. Diplomatiaa ja kiehtovaa tarinaa sisältävä seikkailu koukuttaa monipuolisilla tehtävillään ja maailmallaan. Maailmanluontia on tehty sen verran hyvin, ja Greedfall sisältää niin paljon potentiaalia, että toivoisi Greedfall 2:n ilmestyvän joskus.