Viitisen vuotta kypsytelty taikaseikkailu Hogwarts Legacy on vihdoin täällä. Onko Avalanche Softwarelta osoitettu taikasauva osunut kultasuoneen vai peräaukkoon?
Hogwarts Legacy on Avalanche Softwaren kehittämä ja Warner Bros.:n Portkey Games -yhtiön julkaisema avoimen pelimaailman toimintaseikkailu. Avalanche Software oli vuoteen 2016 asti Disneyn omistama, ja kehitti mm. Disney Infinity -pelit. Kun lelut-peleiksi -pelimarkkinat alkoivat kutistumaan, sulki Disney pelihaaransa.
Vuoden 2017 tammikuussa Warner Bros. hankki Avalanche Softwaren itselleen. Samana vuonna Warner Bros. perusti Portkey Games tytäryhtiön, jonka alla tehtäisiin pelejä Harry Potterista alkunsa saaneeseen Wizarding World -maailmaan.
Hogwarts Legacy on saanut osakseen sekä suurta hypetystä, että kyseenalaista kakkaa Potterin luojan, Joanne Rowlingin suoltaessa kyseenalaisia henkilökohtaisia mielipiteitään maailmalle. Warner Bros luonnollisesti haluaa etäännyttä itsensä näistä kommenteista, eikä Potterin luoja ole mukana Hogwarts Legacyn luomisessa.
Tunnelma joissakin netin sopukoissa on, kuin joillekin olisi selvinnyt vasta aikuisena, että Joulupukki on väitetysti piilottanut kullinsa lahjapakettiin. Lapsuus ja nuoruus pilalla.
On ihan oma matolaatikkonsa keskustelu siitä, voiko taiteentekijän erottaa taiteesta itsestään. Samankaltaista lokaa osakseen on saanut Minecraft kehittäjänsä vuoksi. Tämän suhteen barrikaadeille nousseet nukkuvat yönsä paremmin, koska Microsoft osti Minecraftin, eikä alkuperäinen tekijä enää ole mukana kuvioissa.
Jos Twitterin seinillä olevan urean ja ulosteen annetaan valua rauhassa, voimme keskittyä siihen, onko Hogwarts Legacy hyvä peli ja hypensä arvoinen.
Olipa kerran ja myös kauan sitten
Ylläripyllärinä nuori taikaoppilas saa pelin tarinassa kutsun aloittaa opiskelunsa maineikkaassa Tylypahkassa suoraan vitosluokalta. Matka Tylypahkaan saa kuitenkin melko räjähtävän lähdön ja nuori taikaoppilas tempautuu mukaan suureen mysteeriin, ennen kuin on aloittanut ensimmäistäkään oppituntiaan.
Tarinallisesti peli sijoittuu kauas menneisyyteen ja yhtään Potter-tarinoiden hahmoja ei pelissä nähdä. Kytkökset toki ovat olemassa sillä hahmojen esi-esivanhempia pelissä vilisee.
Tuhti paketti
Hogwarts Legacy on kolmannen persoonan, avoimen pelimaailman Tylypahkaan ja sen ympäristöön keskittyvä seikkailu.
Pelissä suoritetaan tarinapohjaisia pää- ja sivutehtäviä, keräillään taikaeläimiä, sisustetaan taikahuonetta, taistellaan taikasauvan kanssa, ratkotaan pulmia, seikkaillaan luolastoissa, opiskellaan minipelien avulla taikoja ja oppituntien sisältöjä.
Taistelut pelissä ovat taikasauvalla tehtäviä, eikä mitään lähitaisteluaseita pelistä löydy.
Välillä on hupaisaa kun vastakkaiset hyvis- ja pahisvelhot seisovat vierekkäin, vain juostakseen kauemmas toisistaan heiluttelemaan sauvaa. Ilmeisesti pelin pahisvelhotkaan eivät ole kuulleet turpaanvedon parantavasta vaikutuksesta.
Loitsuja riittää joka lähtöön ja löytyypä Hogwarts Legacysta myös ne anteeksiantamattomat loitsutkin. Taistelu itsessään muistuttaa WB:n Batman Arkham- ja Middle Earth -pelejä joka suuntaan tapahtuvalla rytmisellä lyö-, vastahyökkää- ja väistä-liikkeillään.
Jokainen mekaniikka toimii kivuttomasti ja osa todella imuisasti. Taikataisteluissa tarvitaan taktikointia ja osa pulmista vaati jopa hieman päänraapimista, mikä on pelkästään hyvä asia.
Lentely luudalla Tylypahkan ympäristöissä on mieltä ylentävää. Lisäksi peli on todella avokätinen hormiporttien suhteen, jotka toimivat Fast Travel -pisteinä. Valtaisassa Tylypahkan linnassakin Fast Travel -pisteitä on kymmeniä. Sen verran isosta pelialueesta on kyse.
Satumaista, Tarumaista, Legendaarista
Hogwarts Legacy on todella kaunis peli. Sen jokainen alue vaikuttaa käsin tehdyltä, eikä turhaa täytettä tunnu olevan lainkaan.
Unreal Engine 4:lla tehty peli ei Unreal Engine 5:n varjolla ole uusinta uutta, mutta UE4:sta tiristetään irti kyllä viimeinenkin touhutippa. Balanced asetuksella ja VRR:ää tukevalla telkkarilla Hogwarts Legacy pyörii PS5:lla sulavasti ja piirtoetäisyys on kiitettävän kaukana. Tämä on siistiä sen takia, että Tylypahkan alue herättää eldenringmäisiä ”Hei tuolla on jotain siistiä, mä meen sinne” -fiiliksiä, ja yleensä matka on todellakin vaivan arvoinen. Rakennuksissa ja ympäristöissä, sekä niiden asukeissa on vahvaa pottermaista taidetta, joka imaisee pelaajan taianomaiseen maailmaan.
Ääninäyttely on erittäin sujuvaa ja pitää immersiota yllä. Jotkut sivuhamoista ovat vähän köpöisempiä animaatioiltaan ja hahmomallinukseltaan, ilmehdinnän toisinaan sujahtaessa pelottavan lähelle Sims 4 -ilmehdintää. Onneksi päähahmot ovat hyvin animoituja ja mallinnettuja.
Äänimaisemallisesti Tylypahkan ympäristö on mukaansatempaava ja kutsuu käyskentelemään metsissä ja lehdoilla.
Harmillisesti, vaikka hyvää tasoa onkin, ei musiikki ole pottermaisen ikimuistoista. Pelistä ei siis löydy Hedwig’s Themen -tyylistä korvamatoa. Muuten äänisuunnittelu on ihan huippuluokkaa. Hogwarts Legacyssa näkyy ja kuuluu siihen käytetty aika ja raha.
Läksyt on luettu
Hogwarts Legacy ei ole lähtenyt mekaniikoissa keksimään pyörää uudestaan, vaan on ottanut omakseen ja opikseen muista peleistä. Taisteluissa on kaikuja esim Batman Arkham Asylumista, tosin ei ihan samanlaisella intensiteetillä lähitaistelun uupuessa.
Tarinakerronta on niin hyvää, että se voi seistä ylpeänä osana Potter-saagaa.
Itse luotava päähahmo ei ole ihan viimeisen päälle persoonallinen juuri siksi, että pelaaja voi siihen paljon vaikuttaa ja koska osa hahmon historiaa on osa isompaa mysteeriä. Muut hahmot taas tursuavat personaa ja historiaa, sekä voisin väittää rivien välistä löytyvän myös etäänyttäviä vastalauseita Potterin luojan ulosantien suuntaan. Jokaiselle sivutehtävällekin on rakennettu oma tarinansa ja pelistä tuntuu onneksi uupuvan monia avoimen pelimaailman pelien turvottavia turhakkeita.
Tylypahkaan vai jästilään?
Hogwarts Legacy on kertakaikkisen upea peli, jota voi suositella varauksetta hyvien seikkailupelien ystäville. Sen tarinassa on imua ja sen mekanismeissa sopivaa syvyyttä pitääkseen mielenkiinnon koko ajan yllä. Hogwarts Legacy on täynnä kaikkea mielenkiintoista, eikä se sisällä turhaa täytettä.
Joitain pieniä ongelmia pelissä toki on, esimerkiksi noidan hameen läpi sojottava luuta muistuttaa hahmon sitä kouriessa yhdellä kädellä jotain aivan muuta kuin luutaa. Toivottavasti hameongelma ja muut vastaavat pienet nillitykset korjattaisiin, sillä ne iskevät pientä säröä muuten niin hienosti kypsytettyyn taikajuomaan.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.