Aivot narikkaan ja mieluusti vielä muutama luoti päälle! Killing Floor 2 tarjoaa kirjaimellisestikin kieli poskella tapahtuvaa zom.. zedien räiskintää.
Tripwire Interactive tempaisi uunista ulos jatko-osan suosittuun mutta teknisesti haasteelliseen Killing Floor -peliin.
Pelissä ei ole kuin kaksi moodia: Survival ja PvP Survival, mutta eipä tämänkaltainen hupiräiskintä juuri muuta kaipaakaan.
KF2:sta voi pelata yksinään, mutta online-pelissä on pelin ehdoton suola. Välillä moninpeliin tosin voi olla haastavaa löytää peliseuraa.
Peli imaisee mukaansa näpsäkällä grafiikalla, erilaisilla aseilla sekä vihollisilla ja sujuvalla ohjauksella. KF2:sta on hauska pelata, yksinkin.
Peli toimii hyvin stressinpurkajana, kun kovasti eri zombipeleistä vaikutteita napanneita zedejä saa paukuttaa huolella ja näyttävästi.
Raskasmetallinen, sekä Resident Evil -leffan musaa mukaileva, soundtrack sopii peliin kuin rypäs headshotteja. Valitun aaltomäärän tullessa täyteen, ryömii kentälle vielä pomovihollinen. Pomoja ja peruszedejä on useita erilaisia, eri hyökkäystapoineen.
”Pelimoodien vähyys syö karttojen määrästä huolimatta pelaamisintoa”
Pelin pitkäkestoisuutta lisää hahmoluokkien kehityspistekehittäminen ja tasojen noustessa avautuvat valittavat taidot. Hahmokehityskaari tuntuu olevan hyvin balansoitu, eikä liikoja grindauksia tarvita.
Pelimoodien vähyys kuitenkin syö karttojen määrästä huolimatta pelaamisintoa pidemmän päälle ja online-pelikumppanien uupuessa saattaa peli muutaman session jälkeen jäädä homehtumaan hyllyyn – kunnes myöhemmin homeet rapsuttelee pois ja ilolla palaa taas Zedien räimimisen pariin.
Killing Floor 2 sopii hyvin raskaan ja ankean päivän piristeeksi zombiemättönälkäiselle.
