Kuinka keskinkertaisesta Pontiac Firebird Trans Amista tuli kaikkien ihailema legenda – tämä on Ritari Ässän tarina

1980-luvun alussa maailma oli yksinkertaisempi paikka – suuret pöyhkeät hiukset, suuret biisit ja vielä suuremmat unelmat tulevaisuudesta.

Televisio ei tietenkään ollut poikkeus, ja yksi ohjelma uskalsi esittää kysymyksen, johon kukaan ei tiennyt haluavansa vastauksen: ”Entä jos auto voisi puhua, hypätä ja olla, suoraan sanottuna, siistimpi kuin sen kuljettaja?” Näin syntyi Ritari ässä, alkuperäiseltä nimeltään Knight Rider, Glen A. Larsonin luomus, ja sen tähti – tai oikeammin sen todellinen tähti – Knight Industries Two Thousand eli KITT. David Hasselhoff esitti autoa ajavaa Michael Knightia, mutta tässä artikkelissa keskitymme KITT:iin, emme Seppo Hasselhoviin.

KITT ei ollut pelkästään supertietokone pyörien päällä. Se oli auto – tarkemmin sanottuna Pontiac Trans Am Firebird. Ja tarina siitä, kuinka tämä vaatimaton muskeliauto nousi globaaliksi ikoniksi, on jokaisen itseään kunnioittavan kasariviihteen fanin huomion arvoinen.

Legendan synty

Vuonna 1981 Glen A. Larson etsi autoa, joka veisi shown. Konsepti oli yksinkertainen mutta rohkea: KITTin piti näyttää futuristiselta, tyylikkäältä ja uhkaavalta, mutta silti riittävän maanläheiseltä, jotta katsojat voisivat samaistua. Katsojien piti uskoa, että ehkä he voisivat nähdä KITTin kaltaisen auton omalla kadullaan.

Sitten tuli Pontiac. Samaan aikaan, kun Camaro ja Mustang mittelivät muskeliautojen ykköspaikasta, Pontiac hiljalleen uudelleenmääritteli, mitä ”cool” tarkoittaa Firebird Trans Amin avulla. Kolmannen sukupolven malli, joka julkaistiin vuonna 1982, oli upea ilmestys. Sen aerodynaamiset linjat, pop-up-ajovalot ja T-top-katto huokuivat tulevaisuutta ilman liiallista yrittämistä.

Kun Larson ja Universal Studios kuulivat uudelleenmuotoillusta Trans Amista, se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Se täytti kaikki vaatimukset: se oli voimakas mutta hienostunut, moderni mutta lähestyttävä. Eikä sovi unohtaa, että Pontiac tarjosi autot tuotantoyhtiölle järjettömällä alennuksella.

Miksi juuri Firebird Trans Am?

Toki, Firebird Trans Am näytti täydelliseltä, mutta se ei riittänyt. Sen piti myös suoriutua, ainakin tarpeeksi hyvin illuusion ylläpitämiseksi. Konepellin alla vuoden 1982 Trans Amissa oli useita moottorivaihtoehtoja, mutta todellinen tähti oli 5,0-litrainen V8-pata. Se ei ollut nopein auto tiellä, mutta se tarjosi riittävästi voimaa toimintakohtauksiin ja takaa-ajoihin ilman häpeää.

Trans Amin musta maski, kulmikas keula ja virtaviivainen perä olivat kuin tehtyjä Hollywoodiin. Sen design teki siitä täydellisen pohjan KITTin ”parannuksille”, mukaan lukien ikoninen punainen skannerivalo ja futuristinen kojelauta.

Paskaks vaan ja palamaan!

Ritari Ässä -sarjan tuotannossa käytettiin useita Pontiac Firebird Trans Am -autoja, joista jokainen muokattiin KITTin rooliin sopivaksi. General Motors myi nämä autot tuotantoyhtiölle symbolisella hinnalla, usein vain yhdellä dollarilla kappaleelta.

Kuitenkin jokaisen auton muokkaaminen KITTiksi maksoi noin 18 000 dollaria, mikä kattoi muun muassa futuristisen kojelaudan, skannerivalon ja muut erikoisvarusteet.

Kuvausten aikana autot joutuivat kovaan käyttöön, erityisesti stunt-kohtauksissa. On arvioitu, että tuotantokauden aikana tuhottiin tai vaurioitui vakavasti neljästä yhdeksään autoa.

Tämän vuoksi tuotantotiimi tarvitsi jatkuvasti uusia autoja korvaamaan menetettyjä, mikä lisäsi sekä kustannuksia että logistisia haasteita.

Vaikka autojen hankinta oli edullista, muokkaus- ja ylläpitokustannukset olivat merkittävä osa tuotantobudjettia. Silti nämä investoinnit olivat välttämättömiä, jotta KITT säilyi sarjan keskeisenä ja vaikuttavana hahmona.

Skannerivalon tarina

Puhuttaessa skannerivalosta, sitä ei melkein tullut. Varhaisissa KITTin suunnitelmissa haettiin hillitympää ilmettä, mutta Larson tiesi, että autolla piti olla tunnistettava ominaisuus – visuaalinen vihje, joka huutaisi ”KITT” heti ensi silmäyksellä.

Battlestar Galacticasta (Larsonin toinen luomus) inspiroituneena syntyi punainen sykkivä valo.

Skanneri ei ollut pelkkä kikka; siitä tuli KITTin sielu. Se oli hypnoottinen, outo ja erehtymätön. Vielä tänäänkin punainen liikkuva valo tuo mieleen sen ikonisen hurinan.

KITTin rakentaminen

Muuttaminen perus-Trans Amista KITTiksi ei ollut helppo tehtävä. Universal Studios pestasi customointiammattilaisia, kuten Michael Scheffen, joka työskenteli väsymättä rakentaakseen kojelaudan, joka näyttäisi avaruusaluksesta. Sisätila täytettiin vilkkuvilla valoilla, napeilla ja näytöillä – mikään niistä ei oikeasti toiminut, mutta kuka siitä välittikään? Se on tv:n illuusiota.

Kuvauksissa käytettiin useita Trans Ameja, ja jokainen muokattiin tiettyjä stuntteja varten. Joihinkin asennettiin vahvistettu jousitus hyppyjä varten, kun taas toiset riisuttiin nopeita ajoja varten. Lisäksi oli ”sankariautoja”, joita huollettiin tarkasti lähikuvia ja dialogikohtauksia varten.

Pontiac-kumppanuus

On syytä huomata, että Pontiac ei ollut pelkkä passiivinen toimittaja tässä projektissa. He näkivät Knight Riderin kultaisena markkinointimahdollisuutena. Ohjelma oli heidän uusimman mallinsa paraatipaikka, ja se toimi. Trans Amin myynti kasvoi ohjelman aikana, ja monet ostajat kertoivat saaneensa inspiraation juuri KITTistä.

Itse asiassa Pontiac jopa harkitsi KITT-teemaisen Trans Amin julkaisua yleisölle. Vaikka tämä ei koskaan toteutunut, auton yhteys ohjelmaan sementoi sen aseman populaarikulttuurissa.

Kuvausten haasteet

Tietenkään KITTin kanssa kuvaaminen ei aina sujunut ongelmitta. Auto rikkoutui usein, varsinkin vaativissa stunteissa. Universalin mekaanikot paikkailivat kuvauskalustoa jatkuvasti, joskus improvisoiden korjauksia lennossa.

Ja sitten oli näkyvyysongelma. Raskaasti muokattu kojelauta jätti vähän tilaa kuljettajan nähdä ulos, mikä teki tarkasta ajamisesta painajaisen. Joissain tapauksissa stuntkuljettajat joutuivat turvautumaan ulkoisiin monitoreihin tai puhtaaseen lihasmuistiin osuakseen merkkeihin.

Vaikutus sukupolviin

Tänä päivänä Pontiac Trans Am on erottamattomasti yhteydessä Knight Rideriin. Se ei ole pelkkä auto; se on kulttuuri-ikoni. Fanit ympäri maailmaa ovat käyttäneet lukemattomia tunteja vanhojen Trans Amien entisöintiin KITT-replikoiksi, joissa on toimivat skannerivalot ja mukautetut sisätilat. Yksi heistä on suomalainen popartisti Anssi Kela, joka teki oman lapsuuden unelmansa, KITT:n todeksi aikuisuuden suomilla taloudellisilla eduilla.

Ohjelman menestys raivasi myös tietä uudelle autoihin keskittyvän viihteen aikakaudelle. Ilman KITTiä olisiko meillä Fast & Furious tai Transformers? Ehkä, mutta ne eivät olisi samanlaisia. Ritari ässä asetti pohjan ja jonkinlaiset – varsin väkevätkin standardit autoviihteelle.

Kuka olikaan se oikea sankari?

Loppujen lopuksi Pontiac Trans Am ei ollut vain oikea auto tehtävään; se oli ainoa auto tehtävään. Se edusti kaikkea, mitä Knight Rider oli: innovatiivisuutta, tyyliä ja ripauksen kapinaa.

Kuten Devon Miles sarjassa kuuluisasti sanoi: ”Yksi ihminen voi tehdä muutoksen.” Mutta  – yksi auto teki vielä suuremman.

Miksei Pontiac saanut jalansijaa jatkosarjoista?

Kun alkuperäinen Ritari Ässä päättyi vuonna 1986, sarjan jatko-osat, kuten Team Knight Rider (1997) ja Knight Rider (2008), joutuivat kohtaamaan uuden haasteen: Pontiac Trans Am ei ollut enää vaihtoehto. Uudempi korimalli oli epäsopivampi.

General Motors lopetti Pontiacin tuotannon vuonna 2009, ja jopa ennen sitä merkin myynti oli ollut laskussa 1990-luvun lopulla. Pontiac ei enää edustanut samaa futuristista ja kapinallista henkeä kuin 1980-luvulla.

Lisäksi autojen muotoilu oli muuttunut – kulmikkaat linjat ja aggressiivinen tyyli, jotka tekivät Trans Amista täydellisen KITTin, olivat vaihtuneet pyöreämpiin ja hillitympiin malleihin. Näin ollen jatkosarjoissa nähtiin täysin erilaisia autoja.

Vuoden 2008 Knight Riderissä KITT oli muuntunut Ford Shelby GT500KR:ksi – muskeliauto sekin, mutta moni fani koki, ettei se vanginnut alkuperäisen KITTin taikaa.

Symbolisesti Pontiac Trans Amin puuttuminen heijasti myös sitä, kuinka ohjelman ja autojen maailma oli muuttunut. Vaikka uudet autot olivat teknisesti edistyneempiä, niiltä puuttui sama karisma ja ajaton vetovoima, joka teki alkuperäisestä KITTistä unohtumattoman. Sen vuoksi jatkosarjatkaan eivät menestyneet.