Kun Brian De Palman ohjaama Mission: Impossible sai ensi-iltansa vuonna 1996, harva arvasi, että kyseessä oli vasta ensimmäinen luku yhdestä modernin toimintagenren pitkäikäisimmistä ja kunnianhimoisimmista elokuvasarjoista.
Nyt, lähes kolme vuosikymmentä ja seitsemän osaa myöhemmin, Ethan Huntin tarina on viimein tulossa päätökseen elokuvassa Mission: Impossible – The Final Reckoning.
Mutta ennen kuin menet teatteriin kokemaan tämän viimeisen tehtävän, palataan ajassa taaksepäin ja selvitetään, mitä kaikkea Ethan ja hänen IMF-tiiminsä ovat kokeneet matkalla kohti loppunäytöstä.
Mission: Impossible (1996)
Ensimmäinen elokuva esitteli Tom Cruisen ikonisen Ethan Huntin, IMF-agentin, joka joutuu petturuuden ja salaliiton keskelle, kun hänen tiiminsä tuhotaan epäonnistuneen tehtävän aikana Prahassa. Ethan lavastetaan syntipukiksi ja joutuu pakenemaan viranomaisia.
Elokuvan suurin käänne on, että hänen mentorinsa Jim Phelps (alun perin tv-sarjasta tuttu hahmo, nyt esittäjänä Jon Voight) paljastuu lopulta petturiksi. Läpimurron saavuttanut loppukohtaus, jossa Ethan roikkuu langassa valvotussa huoneessa, nousi elokuvahistorian ikoniseksi toimintakohtaukseksi.
Mission: Impossible 2 (2000) – Vapauden hinta
John Woon ohjaama jatko-osa vie Ethan Huntin Australiaan estämään tappavan viruksen, Chimeraan, leviämistä. Vastassa on entinen agentti Sean Ambrose, ja elokuvan tyyli on vahvasti tyylitelty: pyörivät moottoripyörät, aurinkolasien hidastetut heitot ja dramaattinen kyyhkygrafiikka.
Vaikka elokuva ei saanut yhtä suurta kriittistä arvostusta kuin edeltäjänsä, se syvensi Ethanin hahmoa ja esitteli hänen kykynsä toimia yksin.
Kiireellä ulos legendaaristen virheiden kustannuksella
Mission: Impossible 2 oli Paramountin kiirehtimä tuotanto, sillä elokuva haluttiin ulos ajoissa vuosituhannen alkuun ja mahdollisimman pian Gladiatorin jälkeiseen kesään. Kiire näkyy.
Ensimmäinen selkeä virhe liittyy maskiteknologiaan. Siinä missä sarjan tunnettu kasvomaskikonsepti toimii yleensä hyvin, tässä elokuvassa se on laiskasti toteutettu: maskeja vedetään kasvoilta pois tilanteissa, joissa niiden käyttö ei ole loogista (kuten kohtauksessa, jossa Sean Ambrose käyttää Ethan Huntin maskia vain lyhyesti saadakseen yhden laukauksen etulyöntiaseman).
Toinen ongelma on elokuvan sisäinen logiikka. Chimera-viruksen ja sen vasta-aineen, Bellerophon, aikarajat ovat epäselviä. Hahmot tuntuvat tietävän taudin tarkat vaiheet ilman lääketieteellistä perustetta, ja tartuntaketjun eteneminen unohtuu täysin kohtauksesta toiseen.
Kolmas kompastuskivi on leikkaus ja jatkumo. Monet toimintakohtaukset, erityisesti loppupuolen moottoripyörätakaa-ajo ja taistelu rannalla, ovat koottu useista erillisistä otoksista, joissa stuntteja on selvästi nopeutettu jälkituotannossa. Tämän seurauksena hahmot teleporttaavat kuvasta toiseen: aseet vaihtavat kättä, moottoripyörät muuttavat suuntaa epäloogisesti, ja Ethan saa päähänsä silmälasit, vaikka ne katosivat pari kohtausta aiemmin.
Lisäksi ääniraidassa on virheitä. Yksi kuuluisimmista mokahetkistä on kohtaus, jossa Tom Cruisen hahmo huutaa mutta huuli ei liiku – ääniraita ja kuva eivät yksinkertaisesti kohtaa. Sama tapahtuu myös yhdessä takaumassa, jossa dialogia on lisätty jälkikäteen, mutta huulisynkka on pielessä.
Pahin ongelma on rytmi. Elokuva käyttää yli tunnin viruksen taustatarinaan, mutta ei tarjoa sille kunnollista päätöstä: kun paha on voitettu, se tapahtuu niin nopeasti ja epädramaattisesti, ettei katsoja ehdi edes rekisteröidä ratkaisun painoarvoa. Tämä johtuu osittain siitä, että käsikirjoitus oli vielä keskeneräinen, kun kuvaukset alkoivat.
Mutta ei se mitään, leffa toimii silti ja jatko-osia on putkahdellut. Mennään niihin seuraavaksi.
Mission: Impossible III (2006) – Henkilökohtainen panos
J.J. Abramsin esikoisohjaus valkokankaalle toi sarjaan uudenlaista energiaa ja tunnesyvyyttä. Ethan yrittää elää normaalia elämää kihlatunsa Julian (esittäjänä Michelle Monaghan) kanssa, mutta palaa kentälle, kun hänen entinen oppilaansa kidnapataan. Pahiksena nähdään loistava Philip Seymour Hoffmanin esittämä Owen Davian, kylmäverinen asekauppias. Elokuva tuo esiin Ethan Huntin henkilökohtaisen puolen, ja Julian hahmo nousee tärkeäksi myöhemmissä osissa.
Mission: Impossible – Ghost Protocol (2011) – Kansainvälinen kaaos
Brad Birdin ohjaama neljäs osa nostaa panokset maailmanlaajuisiksi, kun IMF lakkautetaan Kremlissä tapahtuneen räjähdyksen jälkeen. Ethan ja hänen uusi tiiminsä – mm. Simon Peggin esittämä Benji Dunn, Paula Pattonin Jane Carter ja Jeremy Rennerin William Brandt – joutuvat toimimaan ilman virallista tukea.
Elokuvan keskeinen toimintakohtaus Burj Khalifan seinällä kiipeilevästä Ethanista on tekninen mestariteos, ja se vakiinnutti sarjan aseman yhtenä toimintalajin kunnianhimoisimmista tuotannoista.
Mission: Impossible – Rogue Nation (2015) – Syndikaatin varjot
Christopher McQuarrie astui ohjaajaksi ja toi mukanaan tummasävyisemmän, mutta tiiviin juonellisen rakenteen.
IMF lakkautetaan jälleen, ja Ethan yrittää todistaa uuden vihollisorganisaation, Syndikaatin, olemassaolon. Tämä salainen järjestö koostuu entisistä agenttipettureista, joita johtaa Solomon Lane (esittäjänä Sean Harris).
Tässä elokuvassa nähdään myös mysteerinen brittiagentti Ilsa Faust (Rebecca Ferguson), josta tulee yksi loppuelokuvasarjan tärkeimmistä sivuhahmoista. Hänen lojaalisuutensa on jatkuvasti kyseenalainen, mikä tuo mielenkiintoista dynamiikkaa hänen ja Ethanin välille.
Mission: Impossible – Fallout (2018) – Menneisyyden paino
Fallout jatkaa suoraan Rogue Nationin jälkimainingeissa, kun Solomon Lane on edelleen vangittuna. Tällä kertaa panoksena ovat plutoniumytimet ja maailmanlaajuinen ydinkaaos.
Elokuvassa nähdään paluun tekevä Julia sekä uudet kasvot CIA:n August Walkerin muodossa (esittäjänä Henry Cavill), jonka kuuluisa ”käsivarsien lataus” kylpyhuonetaistelussa jäi monien mieleen.
Elokuva syventää Ethan Huntin perimmäistä luonnetta: hänen halunsa pelastaa yksittäisiä ihmishenkiä, vaikka se vaarantaisi tehtävän. Tämä periaate on sekä hänen suurin vahvuutensa että heikkoutensa.
Mission: Impossible – Dead Reckoning Part One (2023) – Digitaalisen aikakauden uhka
Dead Reckoning Part One tuo sarjan nykyaikaan. Uhka ei ole enää virus tai asekauppias vaan itsenäinen tekoälyjärjestelmä nimeltä The Entity (suom. Entiteetti), joka on karkaamassa hallinnasta.
Tarinassa palataan myös Ethanin menneisyyteen, kun hänen entinen tiimitoverinsa Gabriel (esittäjänä Esai Morales) palaa kuvioihin. Gabriel on vastuussa Ethanin läheisen kuolemasta – tämä motivoi Ethanille henkilökohtaisen kostomatkan.
Mukana on myös uusi kasvo, varas nimeltä Grace (Hayley Atwell), jonka rooli sarjan tulevaisuudessa kasvaa merkittävästi.
Ilsa Faust palaa, mutta hänen kohtalonsa jää hämärän peittoon. Luther Stickell (esittäjänä Ving Rhames) ja Benji Dunn pysyvät Ethanille korvaamattomana tukena.
Matka kohti Final Reckoningia
Mission: Impossible – The Final Reckoning jatkaa suoraan siitä, mihin Dead Reckoning Part One päättyi. Panokset ovat korkeammalla kuin koskaan, ja edessä on taistelu ei vain maailman pelastamiseksi, vaan totuuden ja valheen välisen rajan uudelleen määrittämiseksi.
Gabrielin menneisyys Ethanille, The Entityn yliluonnolliselta vaikuttava kyky hallita tietoa, sekä Gracen rooli IMF:ssä kietoutuvat yhteen, kun sarja huipentuu.
Tuttuina kasvoina palaavat myös hahmot varhaisista elokuvista – kuten CIA-agentti Eugene Kittridge (Henry Czerny), joka nähtiin ensimmäisen kerran jo vuoden 1996 elokuvassa ja teki paluun Part Onessa.
