Elokuvat eivät koskaan näytä valmiina siltä, miltä ne näyttävät kuvattaessa. Digitaalisen tuotannon aikana jopa vielä vähemmän kuin aikoinaan.
Elokuvien värimäärittelyllä tarkoitetaan elokuvan kuvan sävyjen, kontrastin, valoisuuden ja värikylläisyyden muokkaamista jälkituotannossa. Värimäärittelyllä pyritään luomaan elokuvalle ohjaaman haluama visuaalinen ilme ja tunnelma sekä vahvistamaan elokuvan tarinaa ja teemoja.
Värimäärittely vaatii sekä teknistä että taiteellista osaamista, sillä värimäärittelijän on ymmärrettävä elokuvan kerronta ja visio sekä hallittava erilaiset ohjelmistot ja laitteet. Lisäksi kaikki elokuvan kuvat, eli kohtaukset ja kuvakulmat on saatava keskenään saman näköisiksi riippumatta siitä, onko kameran valotuksessa ollut sama valotus eri kohtauksissa.
Värimäärittely eroaa 35 mm filmimateriaalin ja digitaalisen filmin osalta suuresti. Filmimateriaalin värimäärittelyssä käytetään kemiallisia prosesseja ja optisia suodattimia, jotka vaikuttavat koko filmirullan sävyihin. Digitaalisen filmin värimäärittelyssä käytetään tietokoneohjelmia, jotka mahdollistavat kuvan muokkaamisen yksityiskohtaisesti ja joustavasti. Digitaalinen värimäärittely on nykyisin yleisempi ja edullisempi tapa kuin filmimateriaalin värimäärittely.
Artikkelin ylälaidassa nähdään vuonna 1993 valmistuneen Jurassic Park -elokuvan kohtaus sellaisena, kun Panavisionin filmikamera on sen tallentanut 35 mm filmille ja lopullinen valmis kuva, joka on rajattu elokuvateatterikokoon ja värimääritelty leffan teemaan sopivammaksi.
