Kun hyvikset kidnapataan, pahikset pääsevät loistamaan. LEGO DC Super-Villains vyöryttää massiivisen määrän DC-sarjisten pahiksia Lego-pelien huumorin kyllästämään maailmaan.
Pelin tarinassa toisesta ulottuvuudesta saapuu kovasti Justice Leaguea muistuttava porukka. Törmäys Justice Leaguen kanssa jättää maailman ilman huippuhyvis porukkaa, ja pahikset pääsevät järjestämään asiat, niin kuin niiden kuuluisi olla.
Vihdoin uutta verta LEGO-pelien kloonimassaan
Traveller’s Tales on puskenut ulos enemmän Lego-pelejä, kuin konfettitykki paperisilppua after-ski-hulabaloissa. Lego-pelit sinällään eivät juuri toisistaan mekaniikan puolesta eroa, eivätkä uudet pelit jaksa loputtomiin lämmittää. Sitten tulee Lego DC Super-Villains, joka iskee jytyä suoneen tyhjäkäynnillä käyvään Lego-peli genreen. Kovasti pökäleeksi jäänyttä Suicide Squad -leffaa tyylillisesti muistuttava pahisseikkailu onnistuu paremmin siinä, mitä Suicide Squad -elokuva yritti. Synkistely korvataan Lego-maailman hasuttelulla, tiimityö toimii, variaatiota on näennäeisesti paljon ja kerrankin kaiken hajottamisella on selkeä motiivi.
”Suicide Squad -leffaa tyylillisesti muistuttava pahisseikkailu onnistuu paremmin siinä, mitä Suicide Squad -elokuva yritti”
Ääninäyttely ja käsikirjoitus on Lego DC Super-Villains -pelin suola. Tutut näyttelijät tuovat valtaisasti persoonallisuutta superpahisten Lego-versioihin. On ilo kuulla jälleen Mark Hamillin Jokeria, sekä muita tuttuja ääninäyttelijöitä DC-animaatiosarjoista vuosien takaa. Vitsit toimivat suureksi osaksi ja koko avoimen pelimaailman sekoilussa on jatkuva virne ja pilke silmäkulmassa läsnä.
Pelinä onneton, tarina kuitenkin imee
Lego DC Super-Villains ongelma on sama, kuin muissa Lego peleissä; mekaniikat ovat liian yksinkertaisia, ja alkavat pian toistaa itseään. Erilaisia puzzleja on jonkun verran ja ne rytmittävät ihan ok-hengessä pelin monotonista ja välillä sekavaa taisteluhöntyilyä. Keräiltävää salaista rompetta piisaa, mutta niiden keräily tuntuu lähinnä täytematskulta. Tarinassa on onneksi imua sen verran, että peli pysyy mielenkiintoisena.
Ensimmäistä kertaa Lego-peleissä on oman hahmon kehitys isomassa osassa. Hahmo joka luodaan pelin alussa on selkeä osa tarinaa, sekä muiden pahisten vitsejä. Hahmon saa kustomoitua melkein millaiseksi vaan, ja pelin edetessä kustomointeja avautuu lisää, ja hahmoa voi muokata vaikka lennosta. Haluatko olla jakoavainta heiluttava kalsariveikko? Onnistuu. Tai supernopea pahis kahdella tykillä ja silmiä särkevällä värillä varustetulla viitalla? Onnistuu. Harmi että syvyyttä pelissä ei ole niin paljon, että muokkailusta niin paljon innostuisi. Onneksi variaation mahdollisuus on silti olemassa.
Paljon pelattavaa, mutta kaava on sama kuin aiemminkin
Lego DC Super-Villains vyöryttää massiivisen määrän klassissia DC-sarjisten pahiksia keräiltäväksi ja pelattavaksi. Kohtalaisen hyvin onnistunut erilaisten hahmojen persoonakavalkadi jaksaa pelin monotonisuudesta huolimatta viihdyttää.
Lego DC Super-Villains on ehkä parasta perheiden pienempien kera, mutta kyllä se näin aikuisenakin menee ihan kohtuu hyvin, koska tarinassa itsessään on imua.
Jos Lego-pelit tulevat jo korvista ulos, ei tämä uutukainen muuta kaavaa niin paljon, että siihen roposiaan kannattaisi laittaa. Jos taas genren pelit ovat vielä suhteellisen tuore tuttavuus, on avoimen pelimaailman pahisseikkailussa puuhasteltavaa ja sekoiltavaa pitkäksi aikaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.