Playdead studion huikeat Limbo ja Inside napauttavat itsensä vihdoin Switchille. Miten peleistä suoriutuu Nintendon hybridikonsoli?
Tanskalaisen Playdeadin hartaudella ja pieteetillä kehittelemät kokemus- ja peliyhdistelmät, Limbo ja Inside saapuvat Switchille. Julkaisimme Insidesta erillisen arvostelun jo aikaisemmin Tuomo Lampisen toimesta, eli mikäli syvempää analyysia ja kiinnostavaa knoppia haluaa lukaista, niin suuntaa sitten tämän jälkeen tänne. Toki voit käydä lukaisemassa sen tässä välissäkin. Minä odotan…
Limbo ja Inside, kumpainenkin on mainetta maailmalla niittänyt kombo, ja nyt ne vihdoin saatiin myös Switchille. Pelit ovat mekaniikaltaan 2D-pulmanratkontaa ja kevyttä tasoloikkaa. Lähes jokainen pulma on hyvin rakennettu, eikä turhan mystinen.
Pari kinkkisempääkin ongelmanratkontatehtävää
Kummassakin pelissä oli ainoastaan pari haastetta, joissa tuli raavittua päätä, niin että tikut menivät kynnen alle. Limbossa nuo ongelmat liittyivät yleensä siihen, että pulman ratkaisu tapahtuu ruudun ulkopuolella, Insidessa taas siihen, että peli on niin viimeisen päälle viimeistelty, että joka ikisellä pikselillä ja animaatiolla on syynsä (vink vink). Insideen oli myös muutama tahallinen harhapolku johdettu, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua.
Sanatonta kerrontaa
Kumpaisessakin pelissä tarina, ja se, miten se kerrotaan ilman sanoja minimalistisesti, on se juttu. Peli on vain väline tarinalle ja tarina raamit pelille. Kummankin tarina on ihon alle menevää kalmaa, ja varsinkin Inside jää kummittelemaan luihin vielä pitkäksi aikaa. Viimeksi vastaavanlaisen reaktion sai aikaan Akira-animaatio. Insiden pelattuaan tietäjät tietää.
Kumpikaan peli ei tule antamaan selkeää valmiiksi pureskeltua pikaisen tyydytyksen antavaa loppua, vaan pelaajan tehtävänä on myös miettiä kokonaisuutta pelkän muutaman sekunnin lopun kanssa.
Tarinat itsessään ovat myös pulma ratkottavaksi. Kun lyhyet päivässä pelattavat pelit on pelannut läpi, palaa peli koruilematta alkuruutuun, ja pelin voi käynnistää uudestaan. Olisiko tarinassa, pelissä jotain muutakin vielä?
Limbo on karun kaunis mustavalkoinen tummanpuhuva peli jossain ajan tuolla puolen. Tämä peli toimii Switchillä heikommin ulkona, sillä auringonpaisteessa ei paljoa muuta pelistä näy kuin peilikuvana oma hämmentynyt pärstä. Inside taas on sen verran vivahteikkaampi ja ”värikkäämpi”. Kummallakin pelillä sekä tv-, että käsikonsolointi toimii moitteetta ja nykimättä.
Vaikea sanoa mikä alusta olisi paras Limbolle ja Insidelle, mutta Switchillä pelistä saa kyllä molempien maailmojen parhaat puolet, kun pelin voi telkkarin olleessa varattuna ottaa vaikka parvekkeelle mukaan. Kuulokkeet suotavat käsikonsolointiin, sillä äänimaisema on niin hienovarainen, että Switchin kaiuttimilla meluisassa ympäristössä missaa osan kokemuksesta.
Limbo ja Inside kannattaa kokea. Jos et ole vielä kokenut, on Switch hyvä paikka aloittaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.