Mad Catzista tulee ensimmäisenä mieleen kuuma salakapakka Turun Pansion alamaailmasta ja heti toisena innovatiiviset ratkaisut pelilaitteiston saralta. Tällä kertaa paneudutaankin futuristiseen ulkomuotoon sorvatun Mad Catz R.A.T sarjan Pro S3 -pelihiireen. Vikiseekö vai tuhoaako se maailman, elokuun 29. päivänä vuonna 1997?
Pro S3 on pelaajille tehty budjettiluokassa viihtyvä pelihiiri, joten katseet kiinnittyvätkin heti aggressiiviseen ulkonäköön tehden välittömästi vaikutuksen – tosin ei positiiviseen suuntaan. Överifuturistisen härpäkkeen olen joskus lasten avaruusrekileikeissä nähnyt, ja nyt tällä pitäisi pärjätä tiukassa elektronisessa urheilussa sekä näyttää vielä uskottavalta?
Lintu, lentokone, T-800 vai kala?
R.A.T-sarja Hullulta kisulta on innnovatiivisuuspäissään ja päissään, rankan saunaillan aikana keksitty dresscode, joka näkyy melkein jokaisessa R.A.T-sarjan rotassa. Pro S3:ssa on kulmaa, koloa, valoa ja välkettä. On säätömahdollisuutta pieni- ja vähän isompikätisille langalla tai ilman.
Muotoilua suoraan Transformers- ja Terminator-elokuvista
Tämä hiiri on tehty vain ja ainoastaan oikeakätisille. Edes ajatus käyttää tätä vasemmalla saa vain haavoja kämmeniin. Sormet sujahtavat luonnollisesti hiiren päälle, ja jos tuntuu koon puolesta ahtaalta käden alla, voi takana olevasta spoilerista säätää hiiren pituutta muutamalla sentillä, pelasitpa sitten koura- tai kynsiotteella. Hiiri liukuu hyvin teflonpinnoitteisilla muovilipareilla, kuitenkaan ollen riippuvainen hiirimatosta. Sohvalla ei tätä kannata käyttää.
Napit ja rulla ovat mukavan isot ja peukalonapit osuvat myös kivasti pelin tiimellyksessä oikeisiin paikkoihin, eikä virheiskuja liemmin tapahdu. Rulla on ihanan muhkea, mutta hieman liian kaukana korvanapeista ja monasti indeksisormeni livahtikin rullan sekä napin väliin. Huomasin myös painavan korvanappeja välillä liian läheltä hiiren ruhoa, jolloin napsahdus ei rekisteröitynyt ja takapuolen säätöä tarvittiin. Säätövara on kuitenkin sen verta pieni, että ongelma korjautui vain puoliksi. Kriitikon nivelrikkoiset koukut ovat myös melkoisen ronkeleita, joten vika on puoliksi muualla.
Pro S3 painaa vain 80 grammaa ja se pääseekin ottelemaan ultrakevyessä sarjassa – joskaan ei ollessa se kevyin mus musculus. Hiiri on myös langallinen jossa punottu 1.8 metrin mittainen kaapeli ei pahemmin solmuun mene ja on kevyt, lähes langattomalta tuntuva liitäntämenetelmä.
Hiiren asennus on lajia kytke-ja-käytä, eli USB-paikkaan häntä, ja avot! Tähän kannattaa tietenkin hakea hiirelle oma ohjelmisto Mad Catzin kotisivuilta jolloin herkkyydet, oikotiet ja värimaailmat saa muokattua mieleisekseen.
Windows Defender ilmoittaa ohjelmiston lataustiedoston olevan arveluttava, mutta tuskin se mitään vakavaa on… eihän?
Tekniikan sisälle
Pro S3:n Omronin napit kestävät 50 miljoonaa klikkausta, jotka ovat jaettu vasemman- ja oikeanpuolen nappeihin. Peukalopainikkeissa lukua ei ole ilmoitettu, mikä ei ole tavallisesta poikkeavaa. Näppäimiä on yhteensä kahdeksan ja ne voidaan jokainen muokata miten ikinä kukin haluaakaan. Itse käytän vasemmassa korvassa oikotietä Alkon tuotekuvastoon ja oikeassa Taylor Swiftin uusimpaan albumiin suoratoistopalvelussa. Just push play, baby!
Sensorina toimii PixArt PWM3330, eli päivitys ”next geniin” 3320:sta. DPI:tä voi säädellä aina 7200 asti ja tällä pärjää keskivertokäyttäjä ihan mukavasti.
Värimaailmasta vastaa RGB eli 16.8 miljuunaa sävyä, että väriä ja ne myös ohjelmiston kautta voi vääntää eri sfääreihin.
Pukinko konttiinko jo?
Mad Catz R.A.T Pro S3 on ihan hyvä, budjettiin sopiva peruspelihiiri ultrafuturistisistä ulkomuodoista pitävällä pelaajalle, mutta ammattilaiskäyttöön tuskin monella Pro S3 menee. Nuorempi väki tästä varmasti enemmän tykkääkin, ja siitä tulikin mieleeni, että ensimmäinen MP3-soittimeni vuodelta 1999 näytti juurikin tältä. Siihen mahtui neljä biisiä. Tähän ei yhtään.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.