Maailman aktiivisin seitinsuihkija tekee paluun pelirintamalle Sonyn yksinoikeusseikkailussa, Marvel’s Spider-Man -pelissä. Peli on nimensäkin mukaan samaa rehellistä Marvelia kuin elokuvakollegansa, joten seikkailulta sopii odottaa armotonta laatuviihdettä.
Spyron, Ratchet & Clankin sekä Sunset Overdiven kehityksestä vastaava Imsomniac Games on päästetty Marvelin ja Sonyn lisenssituotteen, Hämähäkkimiehen kanssa valloilleen. Imsomniacin veikkoset ovat selvästi sarjakuvansa lukeneet, elokuvansa nähneet ja aiemmat lisennssipelit pelanneet, sillä lopputuloksena on Spider-Man-peli, joka miellyttää takuulla jokaista seittisankarin fania. Lähes kaikki on nimittäin otettu huomioon.
Tarina kuin Marvel-elokuvasta
Pelin tarina ei onneksi ala alusta ja kerro, miten Peter Parkerista tuli Hämähäkkimies. Kyseinen tarina on jo kerrottu niin monesti, että sitä on turha alleviivata. Tarina muistaa aiempia tapahtumia elokuvista ja sarjakuvista. Tämä avaa heti kannen mielenkiintoiselle juonelle.
Peter Parker ja M.J. Watson ovat eronneet, mutta himoitsevat salaa toisiaan. New Yorkissa kuohuu, kun tutut rikolliset moukaroivat kaupunkia omien agendojensa mukaan. Hämähäkkimiehen tehtävänä on pitää kadut siistinä ja newyorkilaiset tyytyväisenä. Kaiken tämän lisäksi May-tädin esimies huokuu epäilyttävyyttä, jota Peter Parker päättää tutukia. Samaan syssyyn Parkerin persaukinen työnantaja tohtori Otto Octavius yrittää saada mekaanisia käsivarsiaan rakennettua ja yhdisteltyä ihmisen hermorataan sopivaksi. Kaikkihan tietävät, mtä tästä lopulta seuraa…
Kuten sanottu, tarina on monisyinen, enkä edes kuvaillut vielä sivutehtäviä, joita on reilusti ja joissa kaikissa on omat hauskat ja tutut juttunsa. Marvel’s Spider-Mania pelatessa voi todella tuntea katsovansa interaktiivista Spider-Man-elokuvaa ja pelaavansa avoimen maailman Spider-Man-sarjakuvaa.
Pelattavuus toimii kuin tauti
Pelattavuudeltaan Marvel’s Spider-Man on loistava. Liitely kaupungin kaduilla vaatii aluksi hieman keskittymistä, sillä seitin pitää oikeasti osua johonkin seinään. Jos Hämis liitelee kattojen yläpuolella, ei seittiä voi ampua taivaalle. Tähän tottuu kuitenkin nopeasti ja sen myötä avoimessa New Yorkissa swingaaminen sujuu kuin tanssi. Ja kyllä, se on erittäin nautinnollista.
Taistelumekaniikka on puolestaan lainattu hyvin pitkälle Batman Arkham -peleistä, jossa homma toimi aikoinaan täysin. Niin se toimii myös Spider-Manissa. Pelaaja voi kehittää hyönteismiestä tehtävistä ja sivutehtävistä saatavilla pisteillä perkkien sekä avoimen maailman peleistä tuttujen perusnippojen avulla. Lopulta Seittiniekasta tuleekin hyvin tappava ase.
Graafisesti näyttävä, subbari heiluttaa esineitä
Graafisesti Spider-Man repii kaikki tehot irti PS4:stä ja PS4 Pro:sta. Pro:lla peli rullaa 4K:na ja se näyttää häikäisevältä. 4K:n hintana on kuitenkin piirtoetäisyys, joka näyttäytyy rumina rakennusten low-poly-versioina etenkin läheltä ruutua pelattaessa. Ruudunpäivitys on kuitenkin tasaisen tasaista ja maisemia kelpaa ihastella.
Avoimen maailman peleissä on tärkeää, että kaupunki elää. Vain GTA-pelit ja Watch_Dogs 2 ovat onnistuneet tässä kiitettävästi. Spider-Man onnistuu myös. Liidettäessä katutasolla ruuhkapakokaasut saattaa melkein haistaa ja kadulla kävellessä meininki on kuin suoraan Grand Theft Auto V:stä.
Äänillä on merkitystä ainakin puolikkaan verran koko kokonaisuudesta. Onkin ilo huomata, että Imsomniac Games on panostanut äänisuunnitteluun. Kotiteatterin subbari surruttaa välillä niin, että mahanpohjasta ottaa – mutta myös pieniin yksityiskohtiin on panostettu. Tämän huomaa esimerkiksi siinä, kun kävelee New Yorkin kaduilla; ohi kulkevien autojen radiot voi kuulla epämääräisesti niiden ajaessa pelaajan ohi. Vastaavia yksityiskohtia on koko Manhattan pullollaan. Esimerkiksi Hämiksen edesottamuksista uutisoidaan jatkuvasti Daily Buglen toimesta.
Plussaa on annettava myös suomenkielisesta lokalisoinnista, sillä koko peli on tekstitetty suomeksi. Joitain se takuulla ärsyttää, mutta koska käännös on laadukas, en näe mitään syytä nillittää tästä.
Lataa, lataa, lataa…
Mitä Spider-Man-pelissä sitten on huonoa? Pelissä on muutamia ärsyttäviä juttuja. Suurin niistä on kontrollien omituinen järjestely verrattuna muihin vastaaviin peleihin. Kontrolleihin kestää hieman kauemmin tottua, ja etenkin joissain sivuhaasteissa tapahtuva, oikealla tatilla ohjaaminen herättä hämmennystä. Myös osa comboista on aluksi yllättävän haastavia. Näihin kuitenkin pääsee sisälle melko nopeasti.
Brutalismin ystäviä harmittanee myös täysi verettömyys. Kaikki väkivaltaisimmat kohdat jäävät kameran ulottumattomiin, eikä taisteluissa muutenkaan nähdä punaista hurmetta. Pelin graafinen tyyli kunnioittaa sarjakuvia ja animaatiosarjoja.
Miinusta on annettava myös pitkistä latausajoista. Peli lataa myös muutenkin yllättävän poljon. Kohtauksesta siirrytään toiseen aina latausruudun kautta. Uncharted– ja God of War -peleissä käytettyä latausruudutonta etenemistä kaipaa.
Onko se ostamisen arvoinen?
Marvel’s Spider-Man on helposti kaikkien aikojen paras Hämähäkkimies-peli. Se päihittää myös heittämällä Spider-Man Homecoming -elokuvaa edeltäneet seittisquirttailijaleffat. Loistava taistelumekaniikka, täydellinen seittiliitely, huikeat grafiikat, loistava tarina, yllättävän hauskat sivutehtävät, sarjakuvista tutut yksityiskohdat ja hahmot, mahtavan eeppiset musiikit ja yletön vapauden riemu pitävät huolta siitä, että yksikään Spider-Man-fani ei pety peliä läpi pelatessaan. Marvel’s Spider-Man on ehdottomasti yksi vuoden 2018 parhaimmista peleistä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.