Mayhem upottaa pelaajan mustavalkoiseen kaasunaamarientäyteiseen romu-ulottuvuuteen, jossa tarkoituksena on hypätä romuauton rattiin ja aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa.
Kaaosta ei aiheuteta GTA-tyyliin vapaassa maailmassa, vaan Reflectionsin luoman Demolition Derbyn tapaan erilaisissa romurallikisoissa.
Romuralliskaboja on erilaisia. On perinteikästä ympyräareenaa, jossa vedellään takaluukku edellä toisia paskaksi, last man standing -periaatteella. Sitten löytyy perinteikästä kilpa-ajoa ja reunan yli työntöneppailua.
Jokaisesta voitosta avautuu uusia ajoneuvoja, joilla pääsee aiheuttamaan kaaosta. Jokaisesta yhteentörmäyksestä vastustajan autosta lentelee ovia ja luukkuja, joita keräämällä saa käyttöönsä turboboostia. Siinä kaikki.
Pelin grafiikka on mahtavaa. Sen ilme luottaa puhtaasti perinteiseen sarjakuvatyyliin ja jokainen palanen on luotu sitä kunnioittaen. Pelin värimaailma on ahdistavan mustavalkoinen, mutta tähänkin on syynsä. Peliä voi nimittäin pelata kolmiulotteisena, vanhanaikaisilla Kellog's Rice Crispies -paperipunasinilaseilla. Tämä ei värillisessä pelissä toimisi. Kolmiulotteisuuden syvyyden voi säätää mieleisekseen, eikä kotoa tarvitse löytyä tuhansien eurojen arvoisia 3D-töllöttimiä.
Pelattavuus on yksinkertaista. Ohjaus on helppoa, kontrollit ovat perinteisiä autopelikontrolleja ja kaikki tuntuu muutenkin luontevalta jo heti ensimmäiseltä istumalta. Pelin elinikä sen sijaan ei ole kovin pitkä, sillä pelin kulku on varsin tylsä. Samaa kaavaa loopataan jatkuvasti, eikä yksinpeliin tunnu tulevan mitään vaihtelua. Hieman hauskempaa on verkossa, mutta koska tarjolla on lukuisia parempiakin autopelejä, ei mustavalkoinen Destruction Derby -kopio jaksa pitkään viihdyttää.
Jos kolmiulotteisuutta ei jaksa kauaa katsella, toivoisi peliin mieluusti myös värejä. Näitä ei valikoista saa, joten mustavalkoisuuteen on tyydyttävä.
Mayhem on ihan ok autoviihdepaketti, mutta täyttä hintaa siitä ei kannata pulittaa.
Kristian Eloluoto
