Metaphor: ReFantazio -arvostelu – Fantasia persoonallisilla täytteillä

Metaphor: ReFantazio sijoittuu fantasia-aikaan, mutta tuijottaa mikroskoopilla nykyaikaa. Tämän persoonallisen fantasiatarinan käänteet eivät jätä kylmäksi.

Metaphor: ReFantazio ei ole Persona-peli (kuten esimerkiksi tämä on). Se näyttää Persona-peliltä, se kuulostaa Persona-peliltä, se toimii kuin Persona-peli, mutta se ei ole Persona-peli, sillä se on hyvin erilainen kuin Persona-pelit. Ensinnäkään se ei sijoitu angstisten teinien sekaan oppilaitosympäristöön, vaan fantastisemman meiningin keski-ajalle.

Metaphor: ReFantazio on selkeästi intohimoproggis. Se valjastaa Atlukselta paljon samaa sakkia, kuin tuoreimpien Persona-pelien tekijätiimissä, ja antaa heidän toteuttaa omaa fantastisempaa visiota Persona-pelin sabluuna lähtökohtana.

Siinä yhdistyy Persona-pelien social-link-kamunkeräys-social sim -aspektit, mutta se jättää pois romanssin. Sen taisteluissa on Shin Megami Tensein turn-press -tyyli, mutta se jättää demonit pois ja korvaa ne hahmoluokkia vastaavalla Archetypes-järjestelmällä. Sen päivät kuluvat kalenterissa kuin Persona-peleissä, ja toimintaikkunat ovat yhä päivä ja ilta.

Miten tämä persoonallinen sabluuna istuu sitten fantasiamaailmaan, ja mitä tekemistä pelissä on, kun ei ole enää romanssivaihtoehtoja, eikä koulunkäyntiä? Voittaako tällä määrällä Persona-mainintoja Metaphor-peliarvioiden Persona-maininnat -kisan?

Regicide, eli kuningas on kuollut, kauan eläköön kuningas

Metaphorin tarinassa elellään fantasiamaisella keskiajalla, jossa eri rodut, eli klaanit, ovat hyvin eri arvoisia keskenään, Clemarien ollessa valtaväestö Euchronian Yhdistyneessä Kuningaskunnassa. Kuningas murhataan, kuningas nousee taivaalle jättiläismäisenä pääsaarena joka julistaa kisan uuden kuninkaan valinnasta. Voittaja on kansan puolelleen saava, eli jonkin sortin Big Brother -kisa siis oletettavasti.

Jotain muuta, tuttua, kuin krapulainen uni

Metaphor: ReFantazio on fantasiamaailmaan sijoittuva JRPG-peli, joka ammentaa paljon tekijöiden edellisistä peleistä mutta lähtee kehittämään omaa identiteettiään.

Taistelut ovat vuoropohjaisia. Ne perustuvat oikeiden arkkityyppien valintaan, press-turn -taistelujärjestelmään jossa tehokkaat keinot lisää vuoroja ja paskat keinot saattavat lopettaa vuoron kesken. Tämän lisäksi vihollisilla on jokin elementtiin tai hyökkäystyyliin perustuva heikkous, jota on tarkoitus käyttää hyväksi.

Taistelusysteemi on toimiva ja osallistava. Metaphorissa on myös reaaliaikaisen taistelun osuus, jossa heikompia vihollisia voi poistaa kentistä hyökkäämällä, varoen etteivät he hyökkää takaisin.

Isoja vihollisia voi heikentää lyömällä tarpeeksi, jolloin voi saavuttaa etulyöntiaseman. Vihollisilla on totta kai samat edut. Kokonaisuutena tämä luo jännittävän seikkailun, sillä vaikeustaso on sen verran tiukka, että kikkailulla päätyy helposti kanveesiin asti.

Päivät kulutetaan keräämällä yleisön suosiota suorittamalla tehtäviä, kasvattamalla hahmon sosiaalisia aspekteja suorittamalla tehtäviä, seikkailemalla ja mietin miten aikansa käyttää.

Aika kuluu matkustamiseen päivissä ja deadlinet tikittävät. Tenttien sijaan deadlinen on esimerkiksi uuden kuninkaan valinta. Kaikkea ei kovin helpolla voi suorittaa ja pelin ohjaajan mukaan kaikkia luolastoja ei pääse millään yhdellä pelin läpäisykerralla näkemään. Tekemistä ja tarinaa riittää ainakin 80 tunnin verran.

Arkkityypit, eli kustomoitavat hahmoluokat korvaavat demonien keräilyn, ja mahdollistavat erilaiset räätälöidyt hyökkäystiimit. Hahmoluokkia availlaan taistelusta (ja joskus kanssakäymisillä) saatavilla pisteillä. Hahmot ja hahmoille avatut arkkityypit keräävät erikseen tasoja. Arkkityyppejä on muutama tusina, että kokeiltavaa kyllä riittää.

Tarinassa on imua, hahmot mielenkiintoisia ja poliittinen jännäri pitää otteessaan.

Populääriyyden tavoittelu

Persona-pelejä pelannut on kuin kotonaan ja hukassa samaan aikaan. Paljon siitä mikä teki kiehtovan Persona-peleistä (nykyaika, demonikeräily, romanssi, kasvutarina, jne.) loistaa poissaolollaan.

Vastapainoksi Metaphor: ReFantazio heittää kuitenkin hukkaan vähäisetkin rajoitteet ja luo varsin kiehtovan fantasiamaailman, joka tiirailee nykymaailmaa fantastisen linssin lävitse. On helppoa nähdä viittauksia moneenkin nykyisen poliittisen ilmaston ilmiöön pelissä, jonka keskiössä on suosion tavoittelu.

Pelimekaanisesti peli on aika perus JRPG, eikä vaadi kovin kummoista taito-osaamista. Sen sijaan strateginen ajattelu korostuu vihollisen heikkouksien ja ajankäytön tärkeyden myötä.

Arkkityypit, jotka ovat laitettavissa kenelle tahansa hahmolle, syö hiukan hahmojen yksilöllistä hyötyä ainakin alkupuolella peliä. Voi olla että loppupuolella erilaiset pohja-statsit hahmoilla ajavat käyttämään niitä spesifimmin tietyillä arkkityypeillä.

Kaunis ja ei

Grafiikkamoottori, lokaatioiden tekstuurit ja kenttäsuunnittelu ovat vahvaa Playstation 4 -luokkaa. Visuaalinen suunnittelu sen sijaan on taattua Atlus-upeutta, ja vetää vertoja monelle esikuvilleen.

Vihollissuunnittelussa ei päästä niin villeihin sfääreihin kuin SMT- ja Persona-pelisarjoissa, mikä oli pienoinen pettymys. Metaphor ei olekaan niin ”kauhu” kuin Persona-pelit ovat.

Ääninäyttely on jälleen hyvin näyteltyä, ja sitä kelpaa kuunnella. Musiikit sen sijaan ovat säveltäjä Shoji Meguron yksiä parhaimpia bangereitä jotka syöpyvät aivoihin ja jäävät soimaan sinne ikuisiksi ajoiksi.

Taistelumusiikissa kuultava taustalaulumantra on sellainen mitä tulee mölistyä jatkossa kun vääntää torttua antaumuksella. Metaphor: ReFantazion musiikit ovat niin hyviä, että pelin voisi hankkia pelkästään niiden vuoksi.

Ruudulliset ostohousut jalkaan

Metaphor: ReFantazio näyttää että Persona- ja Shin Megami Tenseistä tutut mekaniikat toimivat toisissakin ympäristöissä. Japanilaiset roolipelit ovat paikallisille usein kuin lohturuokaa ja siksi jatko-osat usein ovat edeltäjiensä kaltaisia pienillä muutoksilla.

Metaphor: ReFantazio osoittaa, että tuttua voi olla pelkät mekaniikat ja heittää tarina aivan muihin sfääreihin. Jään odottamaan tämän sakin puhdasta sci-fi-seikkailua. Metaphor: ReFantazio on yksi vuoden 2024 hienoimmista peleistä ja ehdottomasti hankinnan arvoinen monestakin syystä.

Paljon jätin pelistä kertomatta, sillä tietyt asiat on hyvä löytää ja havaita itse peliä pelaamalla. Yllätyksiä on luvassa.