Middle-earth: Shadow of War -arvostelu – Paljon lahtaamista, liian vähän Tolkienia

Vuoden 2014 Middle-earth: Shadow of Mordor oli monelle mieluisa yllätys. Sormusten herran lorea, avoimen maailman seikkailua ja brutaalia taistelua yhdistelevä peli toimi pikkuvioistaan huolimatta mainiosti.

Suurin syy Shadow of Mordorin viehätykseen oli ennennäkemätön tapa hyödyntää tekoälyä sekä satunnaisgenerointia. Monolith Productions kehitti peliin Nemesis Systemiksi kutsutun mekaniikan. Vastassasi oli örkkihierarkia, joka sisälsi eri tason vihollisia omine kykyineen ja pelkoineen.

Jos hyökkäsit jonkun kapteenin kimppuun, mutta örkki pääsikin karkuun, hän muistutti dialogin kautta siitä seuraavalla kohtaamisella. Jos tapoit hänet, niin hänen paikalleen yleni uusi soturi. Jos tavallinen rivisotilas sai protagonistin hengiltä, hän yleni välittömästi.

Tämä jatkuvasti muuttuva järjestelmä tuotti valtavasti mieleenpainuvia hetkiä. Kolme kertaa kuolemaa paennut örkkikapteeni keulimassa että ”et sä tälläkään kertaa saa hommaa hoidettua” oli omiaan luomaan motivaatiota.

Kolme vuotta on kulunut, ja Monolith Productions on ollut kiireinen jatko-osaa tehdessä. Lunastaako Shadow of War edellisosan luomat odotukset, vai onko homma karannut käsistä?

Päähenkilö, parrakas geneerinen videopelihahmo Talion on sama kuin edellisessä pelissä. Hänet kuolemalta ”pelastanut” spektraalihahmo Celebrimbor on edelleen ruoskimassa Talionia eteenpäin – miltei personal trainerin roolissa huutelemassa että nyt vedetään Sauronia dunkkuun.

Tämä asetelma on liian samankaltainen kuin edellisessä pelissä. Olisin itse kaivannut jopa eri päähenkilöä, koska Talion on yhtä charmantti ja kiinnostava kuin räntäsade. Talionin taistelupari, maaginen Celebrimbor on vihainen ja yhtä huumoriton.

Miltei kaikki ihmishahmot ovat ryppyotsaisen vakavia ja nahkeita. Pelin tarinasta puuttuu täysin Tolkienin lämpö ja huumori, ja se saa Shadow Of Mordorin pelaamisen tuntumaan huomattavasti puisevammalta kuin olisi tarpeen. LOTR-lisenssi ei tunnu tuovan peliin mitään merkittävää örkkiarmeijan lisäksi, ja se on harmi.

”Talion on yhtä charmantti ja kiinnostava kuin räntäsade”

Nemesis System on edelleen pelin valovoimaisin tähti, ja mekaniikkaa on laajennettu huomattavasti. Hierarkioita on nyt useampia, eri alueilla ja linnoituksissa. Satunnaisgeneraattori sylkee paljon enemmän variaatiota örkeille, kyvyistä ja peloista lähtien. Pelissä on monta erilaista örkkien heimoa, erilaisten asujen ja aseiden kera.

Puolivalmis taistelumekaniikka

Pelin taistelu on hieman ristiriistaista. Periaatteessa Arkham-sarjasta lainattu systeemi toimii, mutta ei ole lähelläkään Rocksteadyn pelien sulavuutta.

Mittakaava on kuitenkin huomattavasti Arkhameita isompi. Linnoitusten valloittaminen on näyttävää puuhaa, vaikka taistelu onkin hieman kankeaa.

Örkkejä voi myös värvätä omalle puolelle, Celebrimborin härskisti orjuuttaen vihollisia. Tämä tuntuu välillä oudon epämiellyttävältä, vaikka hyödyt ovatkin selkeät. Aivopestyjä örkkejä voi lähettää hyökkäämään esimiehiään vastaan, ja he auttavat linnoitusten valtaamisessa.

Liikaa ryönää

Uutena ominaisuutena kapteenit pudottavat erinäisiä paloja loottia, jota voit heittää käyttöön. Voimakkaampi miekka tai parempi panssari kuulostavat alkuun hyvältä, mutta hetken kuluttua pelaaja huomaa että systeemi on kohtuullisen turha.

Isompi ei ole aina parempi, ja liiallinen kasvu on usein koitunut jatko-osien kohtaloksi. Shadow of War on vain aivan liian täynnä kaikkea. Menuja, sivutehtäviä, kartta täynnä ikoneita, loottia, useita örkkihierarkoita – peli on niin täynnä tavaraa että se ei oikein mahdu hengittämään.

Shadow of War on peli, joka ei häpeile näyttää koneistoaan pelaajalle. Näet jatkuvasti miten pelin logiikka rullaa ja palat loksahtelevat paikoilleen. Tämä on mielenkiintoista, jos olet pitkän linjan veteraani ja kiinnostunut peleistä. Jos olet kasuaalimpi pelaaja, niin Shadow of War todennäköisesti alkaa uuvuttamaan pian.

Koska vuosi on 2017, niin peli sisältää toki myös mikromaksuja. Loot boxeja mainostetaan urakalla, ja täysihintaisen pelin käyttäytyessä hieman kuin ilmainen mobiilipeli tulee veteraanipelaajalle huono mieli. Ilman oikean rahan käyttämistä pelin loppupuoli muuttuu hieman grindaamiseksi, joka ei auta hyvän jälkimaun jäämistä.

Middle-earth: Shadow of War ei ole huono peli. Muutamilla leikkauksilla ja tarinan sävyn muutoksilla kyseessä olisi voinut olla mahtava teos. Valitettavasti Monolithin kasvattaessa jokaista edellisosan elementtiä he kasvattivat myös ongelmakohtia.