Miksi Fast & Furious -elokuvasarjasta tuli niin suuri menestystapaus?

Yksi elokuvahistorian odottamattomimmista suurmenestyksistä, Fast & Furious sai alkunsa hyvin arkisesta mediavälähdyksestä. Vibe-lehden toukokuun 1998 numerossa julkaistiin artikkeli Racer X, jossa toimittaja Ken Li avasi silmien edessä New Yorkin piilotettua katukilpailukulttuuria: autojen viritystä, nuorisoa heittämässä keikkaa ja silminnäkijöitä, jotka ostelivat DVD-soittimia salakuljetusreiteillä.

Tarinan kantamana idea kulki nopeasti tuottaja Neal H. Moritzille ja ohjaaja Rob Cohenille, jotka olivat tuolloin työstäneet elokuvaa The Skulls. Lopulta Moritz tarjosi Paul Walkerille roolia – ja Walker reagoi heti, nähtyään potentiaalin toimintaleffassa, jossa oli sekä Days of Thunder -tyylistä adrenaliinia että Donnie Brasco -henkistä infiltraatiopainetta.

Käsikirjoitus lyötiin lukkoon Gary Scott Thompsonin ja Erik Bergquistin työstämänä, David Ayer toi siihen L.A.-realismia ja monikulttuurisuutta – hän muokkasi juonen alkuperäistä, New Yorkiin sijoittuvaa versiota vastaamaan enemmän Los Angelesin katukulttuuria.

Mutta mikä nimeksi moiselle rainalle? Moritzilla oli vaikeuksia: Racer X, Redline, Race Wars ja Street Wars. Lopulta hän löysi Roger Cormanin 1954 tehdyn pienen B-elokuvan The Fast and the Furious ja neuvotteli sen nimen käyttöoikeudet. Niin syntyi leffalle nimi.

Ensimmäinen elokuva iski tuning-suoneen

Elokuva nimeltä The Fast and the Furious saatiin kuvattua kesällä ja syksyllä 2000 – valtaosin Los Angelesissa. Roolit täytettiin Paul Walkerilla (Brian O’Conner), Vin Dieselillä (Dominic Toretto), Jordana Brewsterillä (Mia), Michelle Rodriguezilla (Letty) ja muilla – kaikki tuottivat autenttisen ja katutasoa henkivän joukon.

Walker ja Diesel osallistuivat myös katutapahtumiin jo esituotannossa, luomaan uskottavuutta ja yhteyttä aiheen ympäristöön.

Elokuvan budjetti oli vaatimaton, lähes läppä – noin 38 miljoonaa dollaria – mutta se tuotti valtavasti enemmän: kovaa toimintaa, moottorinröyhtäilyä ja urbaania jännitystä, joka iski suoraan katsojien adrenaliinitasoihin.

Ensi-illasta (22.6.2001) alkaen elokuva oli kaupallinen menestys: se keräsi noin 207 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti. Yksi selkeä syy oli juuri tuossa räiskyvässä tunnelmassa ja ennakkoluulottomassa yhdistelmässä katuajoa, rikoksia ja amerikkalaista isänmaallisuutta.

Walker, Diesel ja Rodriguez saivat kaikkien huomion – ja elokuva jalostui samalla kulttuurilliseksi ilmiöksi. Ensi-illan jälkeen Universal antoi vihreää valoa myös jatko-osalle – draaman ja draaman ulkopuolisen kaupallisuuden kohtaus oli sinetöity.

Liian kovaa ja liian hurjaa – jatko-osa pyrki pistämään lisää bensaa tankkeihin

Ensimmäinen leffa oli iskenyt yllättävän kovaa yleisöön, joten jatko-osa tuntui varmalta vedolta. Studiossa spoiler-tyylisen ennakoinnin sijaan luotiin kaksi eri käsikirjoitusversiota: toinen Vin Dieselin paluulle, toinen ilman jos hän ei suostuisi palaamaan.

2 Fast 2 Furious siirtyy kauas ensimmäisen elokuvan Los Angelesin betoniviidakosta – nimittäin Miamiin ja Etelä-Floridan katukilpailuihin. Ohjaaja John Singleton, joka kertoi nähneensä alkuperäisen ja ajatelleensa: ”Hitsi, miksi en minä keksinyt tätä?”, toi oman näkemyksensä katukulttuurista ja sen visuaaliseen dekadenssiin.

Vin Diesel kieltäytyi paluusta – hän koki käsikirjoituksen vaatimattomaksi ja valitsi sci-fi-elokuva The Chronicles of Riddickin sen sijaan. Tilalle loihdittiin uusi dynamiikka: Paul Walker palasi rooliinsa Brian O’Connerina, hänen oudoksi vanhaksi kaverikseen Roman Pearce – Tyrese Gibson – ja salaseksi agentiksi Monica Fuentes – Eva Mendes – tuomaan yhteys rikollisjengeihin.

Kuvaukset syyshelteillä

Jatko-osan kuvaukset alkoivat syksyllä 2002 Etelä-Floridassa, erityisesti Miami Beachillä, Seven Mile Bridge -sillalla ja Homesteadin lentotukikohdassa. Carter Veronen hulppean kartanon kohtaukset kuvattiin Sylvester Stallonen omassa talossa Coral Gablesissa.

Paul Walker sai ajaa aitoa Nissan Skyline GT-R R34:ää, joka lainattiin elokuvan tekniseltä neuvonantajalta – kyseinen auto olisi myöhemmin ikoninen symboli koko sarjalle.

Devon Aoki, joka näytteli Suki-hahmoa, ei ollut aiemmin ajanut autoa ollenkaan – hän opiskeli ajoa kuvausten aikana ja ajoi vaaleanpunaisella Honda S2000:lla. Huh!

Autoja varusteltiin neon-valoilla (jopa oman neon-asiantuntijan läsnäololla), siltojen yli hyppyjä varten vahvoja roll-häkkejä ja jopa radioteitse ohjattuja dummy-autoja käytettiin, jotta ratkaisu näyttäisi uskottavalta, mutta turvalliselta.

Miltä yleisön ja kassakoneen näkökulma näytti?

Elokuva lunasti odotukset: se tuotti maailmalla yli 236 miljoonaa dollaria. Alkuperäiseen verrattuna kyse oli yk­sinkertaisesti kovasta nosteesta, vaikka osa kriitikoista piti sitä pinnallisempana versiona. Myöhemmin elokuva on myös saanut kriitikoilta ja faneilta uutta arvostusta sen visuaalisen tyylin ja roolikemian vuoksi.

Nahka palaa Tokiossa

Kun toinen osa tuotti kunnolla, mutta menetti samalla joidenkin alkuperäisten tähtien (esim. Vin Dieselin) läsnäolon, franchisedynamiikka oli vaarassa: Universal pohti saadaanko kolmatta leffaa ylipäätään tehtyä vai pääsisikö siitä veisteltävä ”pakollinen” jatko-osa suoraan DVD:lle.

Justin Lin sai ohjauksesta valtavan haasteen, ilman päätytähtiä, vähäisellä budjetilla ja epävarmuudella – mutta hän halusi kääntää tilanteen edukseen. Hän ehdotti Tokion miljööhön sijoittuvaa, nuorille suunnattua drift-kulttuurin syvävärittämää tarinaa – idea, jonka studio hyväksyi tarjoamalla Linille tilaisuuden todistaa kykynsä visuaalisessa kerronnassa.

Tapahtumapaikka ja tarinan ydin

Tokyo Drift kuljettaa katsojat Tokion neonvaloihin, jossa drifting-kulttuuri hallitsee katuja. Päähenkilö Sean Boswell (Lucas Black), pakotettuna äidin kautta isän luo Tokioon, löytää tiensä driftingin maailmaan. Justin Lin halusi esittää Tokion stereotyyppien sijaan monikerroksisena nuorisokulttuurin kanavana – hiphop, katumuoti ja adrenaliini löytyvät katukuvasta ja autoista.

Ohjaaja Lin seurasi visuaalista ideologiaansa tarkasti. Tuotantodesigner Ida Random näki valtavan työn Tokion ”kaupunginosien” luomisessa: Shibuyan katuja jäljiteltiin Los Angelesin keskustassa sulkemalla kuusi kaupungin lohkoa, joissa oli japaninkielisiä liikennemerkkejä ja kujia – kahden viikon kuvaukset kahdella kuvausryhmällä.

Tokiossa kuvattiin vastapainoksi vain lähikuvia ja ”guerilla-tyyliin” – ikonisia kohtauksia Shibuya Towerin, Rainbow Bridgen ja Takeshita Dorin ympärillä.

Visuaaliset tehosteet nostivat riman uudelle tasolle: elokuvassa oli peräti 768 VFX-leikkausta, kun ensimmäisessä elokuvassa niitä oli 150 ja toisessa jopa enemmän – ja tässä haluttiin realismia, ei epärealistisia kamera-ajoja. Näytettiin autojen sisällä istumista tow-rigillä, lavastetun ohjauspyörän käyttöä, mutta osin myös green-screenin avulla, liikkuvia autoja ”ilmassa” tanssilattian päällä – kaikki katsojalle sulavasti yhdistettynä.

Autot olivat elokuvan sydän: yli 200 autoa hankittiin leffaa varten tuotannon käyttöön, joista osa murskattiin tehdastehosteissa.

Dennis McCarthy vastasi autonrakennuksista – mukaan kuului useita identtisiä Monte Carloja, Mustangia ja legendaarisia Nissan 350Z-, Skyline- ja Veilside RX-7 -autoja, usein muokattuna driftingiin sopiviksi, kuten tehomuunnoksilla ja takavetoisiksi muutettuina.

Stuntkuskien tiimi oli huippua drifting-lajissa: alansa ammattilaisia kuten Keiichi Tsuchiya (“Drift King”) ja Rhys Millen kutsuttiin tekemään drifting-kohtauksia, sillä studiolla ei ollut pätevää osaamista sisällä.

Menestysta tuli, muttei massiivisesti

Tokyo Drift sai ensi-iltansa 16. kesäkuuta 2006 ja keräsi maailmanlaajuisesti noin 159 miljoonaa dollaria. Se oli franchise-sarjan tähän asti vähiten tuottoisa osa.

Arvosteluissa elokuva sai kehuja näyttävistä autonajoistaan, mutta kritiikkiä saivat osakseen käsikirjoitus ja näyttelijäsuoritukset. Ajan myötä sen mainetta on kuitenkin nostettu ja sitä pidetään yhtenä sarjan omaleimaisimmista osista – se pelasti franchisea, herätti imagon uudelleen ja toi juoneen mystiikkaa.

Elokuvassa tuhottiin tai vahingoitettiin yli 100 autoa kuvausten aikana. Toyo lahjoitti elokuvaan 4 000 rengasta, joista puolet käytettiin elokuvassa.

Fast & Furious – miksi suotta keksiä uusi nimi jatko-osalle?

Kolmososa Tokyo Drift herätti hieman ristiriitaisia tunteita ja jäi sarjan nopeimmin unohdetuksi osaksi – vaikka Vin Dieselin näyttävä cameo toi välähdyksen toiveikkuutta takaisin.

Tuottaja Neal Moritz koki, että franchisen seuraava askel oli paluu alkujuurille: alkuperäisen nelikon – Vin Diesel, Paul Walker, Michelle Rodriguez ja Jordana Brewster – kokoaminen jälleen yhteen ja heidän välilleen rakennetun dynaamisen kemian hyödyntäminen. Tämä vaati vuosien koordinointia ja toimivan käsikirjoituksen löytämistä, mutta lopulta päätös jatko-osasta oli helppo, kun kaikki tähtisopivat loksahtivat paikalleen.

Tässä osassa franchisen henki kääntyi jälleen juurilleen: synkkä katukulttuuri antoi tilaa pidemmälle tarinalle ja henkilöiden välisille suhteille. Tuotantopuolella huomattavaa oli tehtyjen autojen määrä ja koko: yli 240 autoa rakennettiin elokuvaa varten, mikä oli selkeä hyppy kolmososan työmäärästä ja mittakaavasta.

Koordinaattorina Dennis McCarthy valvoi massiivista kalustoa, jossa yhdistettiin vanhan liiton amerikanrauta ja import-tyylin raju muuntautuvuus.

Takaisin Los Angelesiin

Fast & Furious palaa kuvauspaikoissa takaisin Los Angelesin Sylmariin, Culver Cityyn ja studioalueille. Tarinan aloitus sijoittuu Dominikaaniseen tasavaltaan, missä Dom ja Letty johtavat valtatietä pitkin raskaiden polttoainevaunujen ryöstöä. Tämä kohtaus kuvattiin Templin Highwayllä lähellä Castaic Lakea, Los Angelesin pohjoispuolella.

Vahva paluu

Justin Linin ohjaama Fast & Furious avasi näyttävästi: ensimmäisen päivän tuotto oli noin 30,6 miljoonaa dollaria, ja viikonloppu avautui 71 miljoonalla, mikä nosti elokuvan selvästi ykköseksi. Kokonaisuutena se tuotti noin 359 miljoonaa dollaria maailmanlaajuisesti – selkeä merkki sarjan vahvasta paluusta ja laajemmasta yleisövetovoimasta.

Lisää tätä?

Vin Diesel toivoi tekeväänsä neljännen ja viidennen osan peräkkäin, mutta Universal halusi ensin nähdä, miten neljäs menestyisi. Hän sai kuitenkin tuotantoon mahdollisuuden tehdä DVD:lle lyhytelokuvan Los Bandoleros (2009), joka toimii prologina tälle osalle – hahmojen ja motiivien syventämiseksi.

Nopee vitonen

Viidennessä elokuvassa Fast Five sarja muutti radikaalisti kurssiaan: enää ei ajettu pelkästään katuja pitkin vaan koko elokuvan mittakaava kasvoi toimintatrillerin tasolle.

Tarina sijoittuu pääosin Rio de Janeiroon, jossa Dom, Brian ja koko joukkue kasaavat suurta ryöstötiimiä. Paikallisväriä korostivat Rio de Janeiron slummit, Copacabanan rannat ja ikoniset sillat, mutta suurin osa toiminnasta kuvattiin käytännössä Puerto Ricossa, koska Brasilian lupaprosessit ja turvallisuuskysymykset olisivat hidastaneet massiivisia toimintakohtauksia.

Ohjaaja Justin Lin halusi viedä sarjan uudelle tasolle – pois pelkästä katukulttuurista ja kohti heist movie -mallia. Tähän kuului yli kahden tonnin painoisen pankkiholvin vetäminen kahden Dodge Chargerin perässä Rio de Janeiron kaduilla. Tämä kohtaus tehtiin pääosin käytännön efekteillä Puerto Ricon San Juanissa, ja holveja rakennettiin useita eri versioita: kevyitä kevyempiin stuntteihin ja aitoja teräsversioita lähikuviin. Autokoordinaattori Dennis McCarthy rakensi kymmeniä uusia muskeliautoja, ja lisäksi stuntit sisälsivät helikopterikuvauksia, jotka antoivat elokuvalle enemmän ”Bond-maista” tuntua.

Osui ja upposi rallikansaan

Fast Five oli täyskäännös, joka osui yleisöön. Sen avausviikonloppu Yhdysvalloissa oli yli 86 miljoonaa dollaria – franchise-ennätys siihen mennessä. Kokonaisuudessaan se tuotti maailmanlaajuisesti yli 626 miljoonaa dollaria, ja kriitikotkin hyväksyivät uuden suunnan. Elokuvaa pidetään sarjan käännekohtana, joka teki siitä globaalia jättiviihdettä eikä vain niche-autokulttuuria.

Tiesitkö…

Tässä osassa nähtiin ensimmäistä kertaa Dwayne Johnson agentti Luke Hobbsina. Alun perin hahmo kirjoitettiin Tommy Lee Jonesille, mutta Vin Diesel muutti suunnitelmat fanien kommenttien pohjalta. Päätös toi sarjaan uuden energian ja asetti pohjan myöhemmille jatko-osille.

Kuudes kerta toden sanoo?

Tällä kertaa tarina vei katsojat ympäri Eurooppaa: Lontoo, Espanjan Kanariansaaret (Teneriffa), Skotlannin Glasgow ja jopa Moskovan tunnelit loivat kansainvälisen mittakaavan Fast & Furious 6 (2013) -elokuvalle. Erityisesti lopun lentokenttäkohtaus – kuuluisa ”ikuisesti jatkuva kiitotie” – on jäänyt historiaan sarjan ylilyönneistä puhuttaessa.

Justin Lin jatkoi tahtipuikoissa ja laajensi tuotannon mittasuhteita entisestään. Kuvausryhmä rakensi käytännössä tankkimaisen ajoneuvon Lontoon moottoritiekatastrofia varten, ja kiitotien toimintakohtaus vaati useita jumbojetin kokoisia setti­rakennelmia. Stuntit olivat entistä massiivisempia, ja mukana oli enemmän visuaalisia efektejä kuin aiemmissa osissa – mutta käytännön stuntteja hyödynnettiin silti runsaasti.

Tämä shitti kiinnostaa

Elokuva jatkoi viidennen osan linjaa ja keräsi maailmanlaajuisesti yli 789 miljoonaa dollaria, tehden siitä siihen aikaan sarjan menestyneimmän osan. Yleisö hyväksyi laajentuneen toimintakonseptin täysin, vaikka osa kriitikoista huomautti, että realismi oli nyt jätetty lopullisesti taakse.

Kerran vielä ja sitten tämä on tässä, me lupaamme!

Seitsemäs osa oli erityistapaus koko sarjan historiassa. Sen pääasiallinen idea ei ollut vain jatkaa Dom Toretton ja kumppaneiden maailmaa, vaan myös antaa kunnianosoitus Paul Walkerille, joka kuoli traagisesti kesken tuotannon marraskuussa 2013. Samalla leffan piti lopettaa koko saaga, kunnialla ja kunnioittaen.

Tarinallisesti elokuvassa tiimi joutui kohtaamaan uuden vihollisen, Owen Shaw’n veljen Deckard Shaw’n (Jason Statham), ja samalla elokuva sitoi yhteen aiempia tarinalinjoja. Käytännössä koko elokuva oli rakennettu yhdistämään äärimmäistä toimintaa ja koskettava jäähyväistarina Brian O’Connerin hahmolle.

Paul Walkerin kuolema mullisti tuotannon. Kuvausryhmä joutui pysäyttämään työt kuukausiksi ja kirjoittamaan käsikirjoitusta uudelleen niin, että Brianin hahmo sai kunniallisen lähtökohtauksen.

Walkerin veljet Cody ja Caleb Walker toimivat hänen stand-in -näyttelijöinään, ja WETA Digital sekä muut VFX-ryhmät loivat kasvojen digitaalisen jäljennöksen yhdistämällä arkistomateriaalia, motion capture -dataa ja veljien kasvot. Tämä teki Furious 7:stä yhden aikansa teknisesti haastavimmista mainstream-elokuvista, vaikka se ei ollutkaan VFX-elokuva perinteisessä mielessä.

Folke Westin jalanjäljissä

Elokuva oli puhdas globaalin toiminnan cocktail: Los Angeles, Abu Dhabi, Colorado, Dominica ja Etelä-Aasia toimivat näyttämöinä. Ehkä ikimuistoisin kohtaus sijoittuu Abu Dhabin Etihad Towers -pilvenpiirtäjiin, joissa Dom ja Brian ajavat superautolla rakennuksesta läpi toiseen pilvenpiirtäjään – kohtaus, joka edusti täydellisesti sarjan “realismilla ei ole enää mitään väliä” -henkeä.

Kauhuohjaaja puikkoihin

Ohjaajaksi tuotiin James Wan, joka tunnettiin aiemmin Saw– ja Insidious-kauhuelokuvista. Wan toi elokuvaan oman visuaalisen energiansa: dynaamiset kameraliikkeet, nopea leikkaus ja intensiiviset lähikuvat toimivat hyvin toimintakohtauksissa.

Suurin osa stunteista tehtiin edelleen käytännössä – esimerkiksi kuuluisa “autot pudotetaan lentokoneesta” -kohtaus kuvattiin todella käyttämällä laskuvarjoilla varustettuja autoja, jotka tiputettiin ilmasta kameroiden seuratessa. Wan yhdisti nämä käytännön stuntit ja massiivisen CGI:n luodakseen yliampuvan mutta näyttävän lopputuloksen.

Menestysresepti lypsää massia

Furious 7 ei ollut vain kaupallinen hitti, se oli kulttuuri-ilmiö. Elokuva keräsi maailmanlaajuisesti yli 1,5 miljardia dollaria, tehden siitä yhden kaikkien aikojen tuottoisimmista elokuvista. Yleisö ympäri maailmaa tuli katsomaan sekä toimintaa että hyvästelemään Paul Walkerin hahmon.

Erityisesti loppukohtaus, jossa Brian ja Dom ajavat eri suuntiin Wiz Khalifan ja Charlie Puthin kappaleen See You Again soidessa, jäi elokuvahistorian ikonisimmaksi jäähyväishetkeksi.

Tiesitko tätä?

Kohtaus, jossa auto hyppää Abu Dhabin pilvenpiirtäjien välillä, tehtiin yllättävän realistisesti: kuvausryhmä rakensi kaksi täysimittaista kerrosrakennelmaa, jotka simuloivat pilvenpiirtäjien sisätiloja. Vaikka CGI:tä käytettiin ulkokuvissa, auto todella ajettiin seinästä läpi studio-olosuhteissa. Lisäksi James Wan myönsi myöhemmin, että hän itse pelkäsi korkeita paikkoja – joten hänen ohjaamansa pilvenpiirtäjäkohtaus oli hänelle henkilökohtainen painajainen.

Hurjapäisyyden kohtalo – ei se ollutkaan tässä, koska konseptihan teettää rahaa

Furious 7 oli valtava kassamagneetti ja tunteellinen päätös Paul Walkerin tarinalle, mutta Universal ei ollut valmis luopumaan rahaa lypsävästä lehmästään. Studio halusi osoittaa, että sarja voi jatkua ilman Walkeria ja samalla siirtää painopistettä enemmän Vin Dieselille ja hänen hahmolleen Dom Toretolle. Tuloksena oli The Fate of the Furious (2017).

Kulissien takana meno oli kaikkea muuta kuin rauhallista. Diesel ja Dwayne Johnson ajautuivat avoimeen riitaan, mikä johti kuuluisaan ”Candy Ass” -draamaan, jossa Johnson haukkui Dieseliä Instagramissa. Tämä konflikti vaikutti jopa kuvauksiin: Diesel ja Johnson eivät kuvanneet monia kohtauksia yhdessä, vaan heidän roolinsa sovitettiin niin, että näyttelijöitä voitiin pitää erillään. Ohjaajaksi valikoitiin F. Gary Gray (Straight Outta Compton), mikä toi sarjaan hieman vakavamman ja dramaattisemman sävyn.

Matkailuteemalla jatkettiin

Elokuva vei hahmot Havannaan, New Yorkiin, Islantiin ja Venäjän Murmanskiin. Havannan kohtaukset olivat erityisen merkittäviä, sillä ne kuvasivat ensimmäistä suurta Hollywood-tuotantoa Kuubassa vuosikymmeniin. Islannissa puolestaan toteutettiin näyttävä jääkenttäkohtaus panssaroiduilla autoilla ja sukellusveneellä.

Isompia stuntteja

Tuotanto nojasi entistä raskaammin käytännön stuntteihin yhdistettynä massiiviseen CGI:hin. Islannin jäällä kuvattu “sukellusvene vastaan autot” -kohtaus toteutettiin osin oikeilla jäänmurtajilla ja lavasteilla, joita yhdisteltiin digitaalisiin elementteihin. New Yorkin ”zombified cars” -kohtaus, jossa kymmeniä autoja kaatuilee hallitsemattomasti, tehtiin osin oikeilla autoilla ja osin digitaalisten kloonien avulla.

Ja rahan tuloa ei voi estää

The Fate of the Furious keräsi maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljardia dollaria, mikä vahvisti, että sarja pärjää ilman Walkeria. Se ei kuitenkaan saanut yhtä lämpimiä arvosteluja kuin edeltäjänsä – kriitikot näkivät sen enemmän ”sarjan koneen jatkumona” kuin hyvänä elokuvana.

Alt + F9 – vai mitä koodia tämä on?

Universal halusi jatkaa momentumia ja viedä sarjan vielä suurempiin mittasuhteisiin vuoden 2021 jatko-osassa. Nimeksi annettiin tällä kertaa ytimekäs F9.

Tällä kertaa painopiste oli Dom Toretton menneisyydessä: esiin tuotiin hänen kauan kadoksissa ollut veljensä Jakob (John Cena). Elokuva myös lupasi vihdoin toteuttaa fanien vuosia vitsaileman idean – ”Fast & Furious menee avaruuteen”.

Ohjaajaksi palasi pitkä linjan furiousti, Justin Lin, joka oli luonut sarjan modernin toimintatyylin neljännen ja kuudennen osan välillä. Paluu toi jatkuvuutta, mutta kulisseissa kupli edelleen: Dwayne Johnson pysyi poissa Dieselin kanssa käydyn riidan takia, joten hahmo Hobbs jätettiin kokonaan syrjään.

Maailman ympäri

F9 vei sarjan Tokioon, Lontooseen, Edinburghiin, Tbilisiin, Keski-Amerikkaan ja lopulta avaruuteen. Tbilisin massiivinen autokohtaus ja ”avaruusauto” Pontiac Fiero jäivät erityisesti fanien mieleen.

Käytännön stuntteja

Lin ja tiimi kuvasivat käytännön stuntteja yhtä suurella kunnianhimolla kuin aiemminkin. Esimerkiksi Tbilisin kohtauksessa käytettiin satoja oikeita autoja, jotka räjäytettiin ja kaadettiin kaduille.

Avaruuskohtaus taas toteutettiin yhdistämällä NASA:n teknologiaa mukailevia lavasteita ja CGI:tä. Lento rakettimoottoroidulla autolla ei tietenkään ollut todellinen, mutta kuvausryhmä käytti fyysisiä simulaatioita, jotta liike näyttäisi painovoimattomassa tilassa uskottavalta. Elokuvassa käytetty Pontiac Fiero oli oikeasti rakennettu toimivaksi konseptiautoksi yhteistyössä rakettisuunnittelijoiden kanssa. Vaikka se ei lentänyt avaruuteen, auto oli täysin ajokelpoinen – ja yksi niistä myytiin myöhemmin keräilijälle.

Korona rokotti yleisöä

F9 julkaistiin koronapandemian keskellä, mikä rajoitti sen teatterilevitystä. Siitä huolimatta elokuva keräsi hullut, yli 720 miljoonaa dollaria, tehden siitä yhden pandemian ajan suurimmista hiteistä. Sarjan mittakaavassa se jäi silti alle aiempien elokuvien tulosten, mutta vahvisti, että franchise pysyi edelleen hengissä ja että ihmisiä kiinnostaa elokuvateattereissa käyminen.

Nopea kymppi – uuden trilogian alku?

Fast X (2023) merkitsi sarjan loppunäytöksen alkua. Universal halusi tehdä kunnianhimoisen finaalitrilogian, joka päättäisi 20 vuotta jatkuneen Dom Toretton ja hänen ”perheensä” tarinan.

Elokuvan ideana oli palauttaa juuret Fast Five -elokuvan tapahtumiin – erityisesti Rio de Janeirossa varastettuun kassakaappiin – ja esitellä uusi arkkivihollinen: Dante Reyes (Jason Momoa), joka oli Hernan Reyeksen poika.

Elokuvan tapahtumat levittäytyvät ympäri maailmaa: Rooma, Lontoo, Los Angeles, Portugali ja Rio de Janeiro muodostavat tarinan keskeiset näyttämöt. Rooman räjähtävä takaa-ajokohtaus pyörivällä pommipallolla on elokuvan tunnetuin setpiece, kun taas Portugalissa nähtiin massiivinen vuoristotiekohtaus, joka huipentui Dom Toretton Dodge Chargerin hyppyyn.

Ohjaaja otti ja lähti

Tuotanto kohtasi ongelmia jo varhain, kun ohjaaja Justin Lin erosi vain muutaman viikon kuvausten jälkeen erimielisyyksien takia Vin Dieselin kanssa. Hänen tilalleen astui Louis Leterrier, joka toi mukanaan energisen ja sarjakuvaa muistuttavan toimintatyylin (Transporter, The Incredible Hulk).

Kuvaukset toteutettiin pääosin Roomassa ja Lissabonin lähistöllä, mutta monet kohtaukset rakennettiin jättimäisissä studioissa, joissa yhdisteltiin fyysisiä stuntteja ja massiivisia VFX-elementtejä.

Rooman pommikohtaus toteutettiin osittain käytännössä: oikea teräspallo painoi lähes tonnin ja sitä kuljetettiin kaupungin kaduilla, mutta räjähdykset ja törmäykset lisättiin suurelta osin digitaalisesti. Leterrier pyrki pitämään mahdollisimman paljon toimintaa ”fyysisenä”, vaikka lopputulos oli ilmiselvästi liioiteltu.

Pommipallo – jota fanit kutsuivat ”Raiders of the Lost Ark -pastissiksi” – oli niin painava ja vaarallinen, että kaupungin viranomaiset rajoittivat sen kuljettamista vain tietyille kaduille. Siksi osa kohtauksista kuvattiin todellisuudessa Torinossa, jota muokattiin digitaalisesti näyttämään Roomalta.

Ei enää miljardituloja

Fast X tuotti maailmanlaajuisesti noin 715 miljoonaa dollaria. Vaikka se ei yltänyt sarjan aiempien huippujen miljardeihin, se oli silti merkittävä menestys pandemian jälkeisessä elokuvateollisuudessa. Arvostelijat kiittivät Jason Momoan ylinäyttelevää, koomisen psykopaattista roolia, joka varasti huomion jokaisessa kohtauksessa. Elokuvaa pidettiin kuitenkin enemmän asetelmana seuraaville osille kuin itsenäisenä tarinana.

Mitä seuraavaksi?

Universal on virallisesti laittanut kehitykseen Dwayne Johnsonin Hobbs-hahmon uuden elokuvan, joka on listattu nimellä Fast & Furious Presents: Hobbs & Reyes ja jonka on kerrottu tuovan Jason Momoan Dante Reyes -hahmon Hobbsin vastustajaksi (projekti on esitelty studiota koskevissa raporteissa).

Tuotannon taustalla on ajatus käyttää Hobbs-elokuvaa sillanrakentajana Fast X ja sen jatko-osan välillä — eli se ei ole pelkkä itsenäinen spinoff vaan osa laajempaa kahden vaiheen loppunäytöstä.

Samaan aikaan Universal on tilannut myös erillisen, vielä nimettömän Fast-elokuvan, jonka käsikirjoituksesta on raportoitu vastuun ottaneen Zach Dean; tämä projekti nähtiin mediassa viime vuosina osana studion laajempaa kehitysohjelmaa.

Lisäksi Vin Diesel on vahvistanut naisia korostavan spin-offin olevan kehitteillä — nimettömän naisten ympärille rakennettavan elokuvan skriptaajiksi on mainittu nimiä kuten Nicole Perlman, Lindsey Anderson Beer ja Geneva Robertson-Dworet.

Kaikki nämä projektit ovat toistaiseksi kehitysvaiheessa ja aikataulut sekä lopulliset ohjaaja-/näyttelijävalinnat ovat muuttuneet useaan otteeseen — studiopäätökset, kirjoittajamuutokset ja viivästykset voivat vielä muuttaa järjestystä tai priorisointia.

Miksi sitten Fast & Furious -elokuvasarjasta tuli niin suuri menestystapaus?

Sarjan menestys rakentui useista tekijöistä. Alkuvuosien katuautokulttuuri ja tuning-buumi vetosivat nuoriin, jotka näkivät ruudulla saman maailman, jota he itse elivät öisin parkkipaikoilla ja moottoriteiden varjoissa. Kun autot ja laittomat kilpailut eivät enää yksin riittäneet, sarja laajensi skaalaansa kansainväliseksi agenttiseikkailuksi, jossa perhe-teema, ylilyödyt stuntit ja koko ajan kasvava tähtikaarti pitivät yleisön koukussa. Jokainen osa lupasi suurempaa, äänekkäämpää ja mielettömämmin toteutettua toimintaa – ja yleisö palasi katsomaan, kuinka pitkälle Dominic Toretto ja hänen perheensä voisivat mennä.

Lopulta Fast & Furious ei ollut enää vain autoleffasarja, vaan maailmanlaajuinen ilmiö, joka yhdisti katsojat samasta yksinkertaisesta syystä kuin Dom toistaa kerta toisensa jälkeen: ”perhe”.

“The thing about street fights… the street always wins.” -Vin Diesel, Furious 7, 2015.