Muistatko vielä Alfred J. Kwakin ja Prätkähiiret? Nämä olivat 1990-luvun nostalgisimmat lastenohjelmat

1990-luvulla televisio oli suomalaislapsille portti mielikuvitukseen, seikkailuun ja satumaailmoihin, ennen kuin videopeleistä tuli koko kansana valtavirtaa. Tuolloin ruutuihin marssi joukko ikonisia animaatioita ja piirrossarjoja, joiden vaikutus näkyy edelleen nostalgisina keskusteluina ja uusintakierroksina. Mutta mitkä sarjat jäivät elämään kulttimaineessa, ja miksi juuri ne?

Yksi aikakauden merkittävimmistä tapauksista oli Prätkähiiret, amerikkalainen piirrossarja, joka yhdisti moottoripyöräilyn, avaruusolennot ja katutaistelut tavalla, joka iski suoraan ysärilasten sydämiin. Kolmen marsilaisen prätkähiiren – Throttle, Modo ja Vinnie – taistelu ilkeää Lawrence Limburgeria, eli Lalli Leipäjuustoa vastaan oli yhtä aikaa riemukas ja täynnä 90-luvun anarkistista energiaa.

Prätkähiiret (engl. Biker Mice from Mars) sai alkunsa yhdysvaltalaisen käsikirjoittajan Rick Ungarin kynästä vuonna 1993. Sarjan idea syntyi ajalle tyypillisestä trendistä, jossa pyrittiin kehittämään uudenlaisia antropomorfisia sankarihahmoja, jotka voisivat toistaa Teenage Mutant Ninja Turtlesin valtavan menestyksen.

Ungar halusi luoda hahmoja, jotka olisivat sekä rohkeita että humoristisia mutta erottuisivat selvästi kilpikonnista – ja niin syntyivät kolme moottoripyöräilevää marsilaista hiirtä, jotka taistelivat Maan ympäristön tuhoamista suunnittelevia plutarialaisia vastaan.

Sarjan vastaanotto oli aluksi lupaava. Ensimmäinen tuotantokausi sai hyvän vastaanoton erityisesti Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa, missä se nousi nopeasti kulttisuosioon. Suomessa sarjasta tuli erityisen rakastettu, ja se esitettiin 1990-luvun puolivälissä suomenkielisellä dubbauksella, jossa ikonisia rooleja esittivät mm. Jarmo Koski ja Aarre Karén. Sarjan rohkea rock-henkinen tyyli ja moottoripyöräteema vetosivat erityisesti poikiin.

Kuitenkin, toisin kuin Turtles, Prätkähiiret ei onnistunut säilyttämään kaupallista suosiotaan pitkään. Vaikka se sai kolme tuotantokautta, lelumyynti ei yltänyt odotuksiin, mikä johti sarjan lopettamiseen vuonna 1996. Vuonna 2006 yritettiin tehdä uusi 28 jakson mittainen uudelleenkäynnistys, mutta se ei koskaan saavuttanut alkuperäisen sarjan kulttistatusta.

Yksi merkittävä syy siihen, miksi Prätkähiiret ei ole saanut samanlaista pitkäikäistä jatkoa kuin Turtles, on sen rajoitettu hahmo- ja tarinavalikoima. Turtles -franchise on jatkuvasti uudistunut ja laajentunut eri aikakausille sopivaksi, kun taas Prätkähiiret jäi enemmän yhden ajan tuotokseksi.

Lisäksi alkuperäisen sarjan oikeudet ovat vaihtaneet omistajaa useaan otteeseen, mikä on vaikeuttanut uusien projektien käynnistämistä.

Mutanttininjakilpikonnat

Toinen pysyväksi ilmiöksi noussut sarja oli Turtles – tai Teenage Mutant Ninja Turtles. Neljä mutanttikilpikonnaa, Leonardo, Michelangelo, Donatello ja Raphael, kävivät ikuista taistelua pahamaineista Silppuria vastaan opettajansa Tikun ohjauksessa. Tämä sarja ei vain valloittanut lapsia, vaan se synnytti kokonaisen lelumarkkinan ja elokuvia, jotka jatkuvat yhä nykypäivänä.

Voit muuten lukea Turtleseista ihan oman historiikkinsa tästä.

Ruotsalaiset Muumit olivatkin japanilainen anime-sarja

Suomalaisittain ainutlaatuisin tapaus oli ilman muuta Muumit, jonka ikoninen 1990-luvun versio perustui Tove Janssonin luomaan maailmaan.

Tämän japanilais-suomalaisen yhteistuotannon pehmeät pastellisävyt ja filosofinen kerronta erottuivat ajan vauhdikkaasta animaatiokerronnasta. Muumipeikko, Niiskuneiti, Nuuskamuikkunen ja muut tutut hahmot loivat maailmaan turvallisen mutta samalla salaperäisen tunnelman, jonka moni muistaa lämmöllä.

Muumit-sarjan päättäminen toteuttaa anime-muodossa oli pitkälti seurausta 1980-luvun lopun kansainvälisestä animaatiomarkkinasta sekä siitä, että Japanissa oli jo aiempaa kiinnostusta Janssonin luomiin hahmoihin.

Ensimmäinen yritys tuoda Muumit animaatioksi oli 1970-luvulla Japanissa valmistettu lyhytikäinen sarja, mutta se ei saanut Janssonilta hyväksyntää, koska siinä tehtiin liian suuria muutoksia alkuperäisteoksiin.

Kun 1980-luvun lopulla heräsi uusi kiinnostus muumitarinoiden animaatioversioon, päätettiin sarja toteuttaa Japanissa, sillä maa oli jo tunnettu laadukkaasta animaatiotuotannostaan. Tuotannosta vastasivat japanilaiset studiot Tokyo Movie Shinsha (TMS Entertainment) ja Telecable Benelux, yhteistyössä suomalaisen Dennis Livsonin ja hänen hollantilaisen yrityksensä kanssa. Jansson itse oli tällä kertaa mukana valvomassa tuotantoa, varmistaen, että hahmot ja tarinat pysyivät uskollisina alkuperäiselle hengelle.

Vuonna 1990 ensiesityksensä saanut animeversio Muumilaakson tarinoita nousi valtavaan suosioon sekä Suomessa että kansainvälisesti. Sarjan pehmeä mutta yksityiskohtainen animaatiotyyli, tunteikkaat tarinat ja tunnistettava musiikki tekivät siitä yhden aikansa ikonisimmista lastensarjoista.

Sarja ei vain tehnyt Muumeista globaalisti tunnettuja, vaan se myös aloitti varsinaisen Muumi-franchisen kaupallisen nousun. Tuotteita, leluja, pelejä ja uusia animaatioversioita on seurannut sen jälkeen tasaiseen tahtiin. Jopa Muumimaailma Naantaliin.

Ilman 1990-luvun animea Muumit eivät olisi nousseet maailmanlaajuiseen kulttimaineeseen siinä mittakaavassa kuin ne nykyisin tunnetaan.

Alfred-ankka

Hieman tunteikkaampi mutta yhtä lailla rakastettu oli Alfred J. Kwak, hollantilais-japanilainen animaatio, joka erottui vakavilla teemoillaan.

Herman van Veenin luoma tarina orvoksi jääneestä ankanpojasta käsitteli jopa politiikkaa, ympäristökysymyksiä ja syrjintää tavalla, joka teki siitä ajattoman. Sarjan nimihahmo, pieni mutta rohkea Alfred, jäi monen mieleen juuri elämänmakuisuutensa ansiosta.

Alfred J. Kwak -sarjan loi hollantilainen muusikko ja viihdetaiteilija Herman van Veen. Hän oli alun perin kehittänyt hahmon 1970-luvulla musiikkiteatteriesityksiä varten, ja myöhemmin idea laajeni kokonaiseksi animaatiosarjaksi. Tuotannosta vastasi japanilainen animaatiostudio Telecable Benelux – eli sama kuin Muumilaakson tarinat -sarjan – yhteistyössä saksalaisten ja hollantilaisten tuotantoyhtiöiden kanssa, ja sarja esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989.

Sarjan erikoisuus verrattuna muihin aikakauden lastenohjelmiin oli sen käsittelemien aiheiden vakavuus. Alfred J. Kwak ei pelännyt tarttua vaikeisiin teemoihin, kuten rasismiin, ympäristökatastrofeihin, diktatuureihin ja sodan vaikutuksiin. Päähenkilö Alfred menetti vanhempansa jo ensimmäisessä jaksossa, mikä antoi synkemmän pohjavireen koko sarjalle. Monet sen kohtauksista olivat suorastaan pelottavia, erityisesti jaksot, joissa esiintyi pahamaineinen diktaattori Kra, joka oli suoraviivainen parodia Adolf Hitleristä.

Vaikka sarja sai hyvän vastaanoton ja sitä arvostettiin sen rohkeudesta, monet sen synkemmät jaksot sensuroitiin tai jätettiin kokonaan esittämättä joissakin maissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa sarjaa ei koskaan esitetty laajalti, ja Saksassa tiettyjä jaksoja muokattiin vähemmän ahdistaviksi. Suomessa Alfred J. Kwak oli kuitenkin suosittu, ja sen tunnusmusiikki jäi monien mieleen.

Sarjaa ei jatkettu uusilla kausilla, eikä se saanut modernia rebootia. Yksi syy tähän on sen vahva yhteys luojaansa Herman van Veeniin, joka ei ole ollut kiinnostunut laajentamaan sarjaa pelkästään kaupallisista syistä. Lisäksi sen tarinat olivat enimmäkseen itsenäisiä ja päättyivät selkeään lopputulokseen, joten jatkon tekeminen ei ollut yhtä luontevaa kuin monille muille samanaikaisille animaatiosarjoille.

Eläimet matkasivat maailman ympäri

Seikkailullisempi vaihtoehto oli Matka maailman ympäri 80 päivässä, joka toi Jules Vernen klassikon piirrosmuotoon. Phileas Fogg, hänen palvelijansa Passepartout ja koiramainen etsivä Fix muodostivat kolmikon, jonka matkanteko pitkin eksoottisia maisemia oli sekä opettavaista että jännittävää. Sarjan tunnusmusiikki on jäänyt lähtemättömästi monen mieleen.

Matka maailman ympäri 80 päivässä -animaatiosarjan, jossa Jules Vernen klassikkotarina sovitettiin eläinhahmoille, kehitti espanjalainen animaatiostudio BRB Internacional.

Sarja sai ensi-iltansa vuonna 1983, ja sen päähenkilö Phileas Fogg kuvattiin tässä versiossa leijonana, kun taas hänen uskollinen palvelijansa Passepartout esitettiin sympaattisena pesukarhuna. Tämä päätös tehtiin osittain siksi, että eläinhahmot tarjosivat laajemmat mahdollisuudet visuaaliseen viihteeseen ja kansainväliseen viehätykseen ilman, että hahmojen kulttuurinen tausta rajoitti katsojakuntaa.

Vaikka alkuperäinen teos oli jo laajasti tunnettu, sarja onnistui tavoittamaan uuden sukupolven lapsia, ja se sai erityisen suuren suosion Euroopassa ja Japanissa. Suomessa se esitettiin 1990-luvulla, ja monet muistavat sen nostalgisesti tunnusmusiikkinsa ja vauhdikkaan kerrontansa ansiosta.

Asioiden anatomia tutuksi niin, että kaikki ymmärsivät

Lopuksi on mahdotonta puhua 90-luvun klassikoista mainitsematta Olipa kerran (Il était une fois… la vie) -sarjaa. Tämä ranskalainen animaatio toi katsojille niin historian, keksinnöt kuin avaruudenkin kansantajuisessa ja viihdyttävässä muodossa.

Maestro, valkopartainen ja lempeä hahmo, opasti lapsia tieteen ja historian ihmeisiin tavalla, jota harva piirrossarja on sittemmin pystynyt jäljittelemään.

Olipa kerran… -sarjat, loi ranskalainen televisiotuottaja ja animaattori Albert Barillé. Sarja oli osa laajempaa Il était une fois… -franchisea, joka sisälsi useita eri aihealueisiin keskittyviä sarjoja, kuten Olipa kerran… ihminen, Olipa kerran… avaruus ja Olipa kerran… Amerikka. Idea sarjoihin syntyi Barillén halusta tehdä lastenohjelmia, jotka olisivat sekä viihdyttäviä että opettavaisia.

Olipa kerran… elämä ilmestyi vuonna 1987 ja erottui aikansa muista lastenohjelmista yhdistämällä animaation ja tieteellisen tarkkuuden. Sarja kertoi ihmiskehon toiminnasta, jossa soluja ja elinjärjestelmiä kuvattiin inhimillisinä hahmoina.

Päähenkilöinä toimivat muun muassa viisas mestari, joka esitti kehon hallintakeskusta, sekä punasoluja ja valkosoluja esittävät hahmot, jotka kuvasivat verenkiertoa ja immuunijärjestelmää.

Sarja sai erinomaisen vastaanoton ympäri maailmaa ja sitä esitettiin yli 40 maassa. Suomessa se tuli erityisen suosituksi 1990-luvulla.

Barillén luoma konsepti osoittautui niin kestäväksi, että sarjan eri osia on julkaistu uudelleen DVD:llä ja suoratoistopalveluissa, ja ne ovat yhä osa monien maiden opetussisältöä.