Italialainen Milestone tuuppaa markkinoille jokavuotisen Motocross-pelinsä uuden osan, MXGP 2019:n. Se tuo ensimmäistä kertaa viralliset MXGP- ja MX2-kisat pelikoneille.
Peli tarjoaa tuttuun tapaan simulaatiomaisen uramuodon, championshipit, yksinpelit, time trialin, rataeditorin ja nyt myös täysin vapaan rässimisalueen, Playgroundin. Playgroundilla voi vain ruopia rapaa, osallistua haasteisiin tai luoda vaikka omia sellaisia. Pelattavaa siis on… jos vain hermot kestävät.
Rintapanssari päälle ja radalle!
Pelin päämuoto on tietysti uramuoto. Pelaaja voi valita kenet tahansa MXGP- tai MX2-sarjan kuskeista tai luoda oman Nahkakaritsansa. Prätkät ovat edellä mainittujen luokkien virallisia versioita, kuten myös ne 17 rataa, jotka peli tarjoaa. Suomea lähin rata löytyy Ruotsista, mutta visuaalisesti tätä ei luonnollisesti huomaa, sillä muta on mutaa Italiassa ja Sveduissa.
Peli ei ole uudistunut merkittävästi edellisestä. Ohjaustuntuma on edelleen kamala, grafiikat ovat identtisiä edelliseen ja kaikki vanhat bugit ovat mukana. Pelin valikkomusat esimerkiksi junttaavat paikoillaan kun peli lataa. Edes indie-peleissä ei ole näin jäätävää optimointia. Tämäkin peli lataa kaikissa tilanteissa ikuisuuden. Valikot ovat kankeat ja jokainen pikkumuutos aiheuttaa turhaa odottelua.
Tasaiset 30 kuvaa sekunnissa
Grafiikka on kuulemma uusittu. Tätä en voi allekirjoittaa, sillä se näyttää täsmälleen samalta kuin viimeksikin. Ihan kivaa HDR:llä, mutta harmi vain, että edes kuva- ja valoasetuksia ei voi säätää muualla kuin valokuvatilassa.
Peli jauhaa tasaiset 30 kuvaa sekunnissa molemmilla konsoleilla. Suorituskykyä syö deformoituva maasto, ja parisenkymmentä prätkää, jotka ruopivat rataan viivoja. Onkin suoranainen ihme, miten konsolit suoriutuvat tästä näinkin hyvin.
Edelleen hirveä ajotuntuma
Pelin kontrollit ovat kuulemma kohentuneet edellisestä. Tätäkään en voi allekirjoittaa. Ohjattavuus on aivan vitun hirveää. Kovemmissa vauhdeissa prätkän ohjattavuus on jopa ennalta-arvaamaton, joten esimerkiksi hyppyihin suuntaaminen on monesti arpapeliä. Joskus onnistuu, joskus menee reisille. Tähän ei ole oikein mitään logiikkaa, milloin ajolinja on suotuisa ja milloin ei. Tällöin ainoaksi vaihtoehdoksi jää taaksepäinkelaus, jolla voi onneksi ottaa pieleen menneen kurvin uusiksi. Turhautuminen on enemmän kuin täydellinen sana kuvastamaan MXGP:n tämänkin vuoden versiota.
Lisäksi pelin uusi rangaistusmetodi on armoton. Rangaistusjärjestelmä rankaisee pienimmästäkin radaltapoistumisesta resetoimalla pelaajan ja tämän prätkän. Resetti on kohtuuton ja aiheuttaa takuulla turhautumisia kaikille muille paitsi heille, jotka rakastavat motocrossia niin paljon, että pelaavat tätä hampaat irvessä.
Kaikeksi kukkuraksi peli saattaa armottoman töyssykirnunsa vuoksi aiheuttaa jopa merisairautta. Kannattaa siis pitää taukoja säännöllisesti.
Tee itse omat ratasi
Viime vuoden painos esitteli rataeditorin. Jokaisen unelma! Ikuisesti pelattavaa! Harmi vain, että editori oli kömpelö. Nyt editoria on onneksi kohennettu, mutta lopputulokset ovat valitettavan vaisuja. Siinä, missä pelin viralliset radat ovat yksityiskohtaisia ja näyttäviä, ovat editorin radat pliisuja ja rajoitettuja. Ehkä sitten ensi vuonna…
Toinen oman käden luovuutta lisäävä ominaisuus löytyy Playground-leikkikentältä. Pelaajat voivat ajella vapaassa maastossa oman reittinsä, testata sitä sitten ja tämän jälkeen jakaa maailmalle. Semikivaa.
Kannattaako ostaa?
Äärettömän paha vaikeustaso, inhottava prätkän ohjaustuntuma, laimeahko rataeditori ja kaikki tutut Milestonin pelejä vaivaavat lastentaudit pitkine latausaikoineen, eivät nosta MXGP 2019 -peliä sen korkeammalle jalustalle kuin aikaisempiakin osia. MXGP 2019 on pienistä parannuksistaan huolimatta silti keskinkertainen peli. Harmi, että se on ainoa motocross-peli, joka on saatavilla. Rainbow Studiosin Windows 95:lle vuonna 1998 ilmestynyt Motocross Madness pitää edelleen mx-pelien ykkössijaa.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.