MXGP3-arvostelu – Panssarit ylle ja mullat pehmeiksi uusilla kaksitahtipyörillä

Motocross-pelien saralla ei ole kilpailua, joten simuaatiotuntumaan tähtäävä Milestone nauttii yksin MX-lisenssituotteensa markkinoilla. Se on harmi, sillä Milestonen tyyli ei välttämättä maistu kaikille – etenkään rennompaa arcade-kisailua kaipaavalle.

MXGP3 tuo oikeat motocross-pyörät, -kuskit ja -radat jälleen ruopimaan mutaa. 18 kappaletta, vuoden 2016 lisenssirataa ympäri Tellusta on mukana autenttisena ja valmiina muovautumaan. MXGP2:n tapaan radat muokkautuvat sitä mukaa kun niillä ajetaan, joten jokainen kierros muuttuu edellistä haastavammaksi.

Mukana on nyt myös kaksitahtipyörät, joista pelin fanaattisimmat italialaispelaajat sekosivat hulluna.

Ja haastetta pelissä riittää. MXGP3 on simulaattori, joten ohjauksessa ei voi revitellä kaasu pohjassa miten sattuu. Pelaajan tulee opetella pyörien käytös, kaasun ja jarrun käyttö sekä kaikki ajettavat radat ulkoa. Lisäksi kisoissa on oltava herkeämättömän skarppi, sillä pienikin virhe Very Easy -vaikeusasteellakin on kohtalokas.  Homma ei ole helppoa edes kaikki ajoavut päällä. Peli on vaikeasti lähestyttävä, marginaalipelaajien tuote ja vaatii pelaajalta aidosti rakkautta lajiin.

Pyörämerkkejä on kuusi ja jokainen kaksipyöräinen on kustomoitavissa – kuten kuskikin. Muokattavuus onkin pelin mehukkainta antia, mutta muokkaaminen vaatii rahaa ja rahaa saa vain ajamalla hyvin.

https://youtu.be/OAhqzmTGyRo

Peli hyödyntää Unreal 4 -pelimoottoria ja näyttää sen vuoksi paikoin todella hyvältä. Sadetehoste on jostain syystä kuitenkin rumempi kuin monessa PS1-pelissä tai jopa SNES-pelissä. Milestone ei todellakaan ole käyttänyt aikaa visuaalisuuteen vaan puhtaasti fysiikoiden muokkaamiseen.

Pelin rasittavinta antia on järkyttävän vaikeusasteen lisäksi tahmeat valikot. Ride– ja Moto GP -peleistä tuttu jäykkyys näkyy hitaina reaktioina ja pitkinä latausaikoina.

MXGP3 ei juuri tuo mukanaan mitään varsinaista uutta, paitsi kaksitahtiset naukujat. Uudet ominaisuudet ovat entistä realistisempi fysiikkasimulaatio, parempi grafiikka ja uuden kauden mukanaan tuomat ratajärjestykset, sponsorit sekä kuskit. Pelaaminen on yhtä työlästä kuin MXGP2:ssa, valikot ovat kankeita, peli omaa rumimman sadtehosteen koskaan eikä yksinkertaisesti ole satunnaispelaajalle hauska viihdyke. Motocross-faneille se on kuitenkin ainut mx-peli, joten tähän on tyytyminen.