NHL 22 -arvostelu – Eiliset makkaraperunat mikron kautta

Kiekkokansan peliosasto on taas kuumentuneena odotellut uutta NHL 22 -peliä – jotkut lapa tanassa, into piukassa kun toiset munasyndit hiestä pelkäävät pahaa, että taasko mennään samalla kaavalla. Jokasyksyinen Änkerö on siis taas täällä ja sen arviokipale runnotaan pers’taklilla Pleikka neloseen. Karkaako EA:lta kärkikynäilyssä kiekko vai osutaanko jo pikkuhiljaa maaliin?

NHL-pelisarja on pitkä kuin entisen isännän sylki jouluaaton jälkeen, ja sen väristäkin se on toisinaan ollut. Valitettavasti nyt jo useamman vuoden putkeen, peli on junnannut samassa kuviossa kuin Elomon hitaat lähdöt ja vanhoja pelimuotoja tuodaan vuosi vuoden jälkeen uutena peliin ylikorkean hintalapun kera. On myös niitäkin vuosia kun peli on oikeasti maistunutkin ja on voinut sanoa rehellisesti pelin olevan sillä hetkellä maailman paras virtuaalikiekko. Eteenpäin mennään, mutta tappavan hitaalla marssilla ja murtumia kantapäihinkään ei kovin montaa enää mahdu.

Äidiltä tyttärelle ja isältä pojalle

Uusin NHL 22 lähtee nyt muodikkaasti next-genillä muuttamaan virtuaalilätkän tietä,  uuden moottorin, Frostbiten kanssa jota ollaankin jo hyvän aikaa odoteltu. Frostbite tuli Fifa-sarjaan jo yli viisi vuotta sitten, ja nyt se on myös änärissä luoden enemmän realistisuutta peliin. Tämä olisi voitu tehdä jo vuosia sitten, sillä vaihto Ignite-moottorista uuteen ei kasuaalipelaajan silmässä tee juuri eroa. Ajatus valtavasta käännöstyöstä karisee komeasti.

Next-gen tarkoittaakin tässä tapauksessa vain hienoja jään heijastuksia PS5- ja Xbox X-konsoleilla, sillä Frostbite ei ole seuraavaa sukupolvea. Kaikki tärkeä sisältö löytyy siis myös vanhemmilta konsoleilta – kuten pitääkin. No, on siellä muutakin kuin jään heijastusta. Katsokaa nyt Auston Matthewsinkin kalapuikkoja, kuinka aidot ne ovat ja värisevät tuulessa.

Uutena – tai no melkein uutena asiana EA tarjoaa X-Factor -elementin supertähdille. Tämä muoto on ollut Maddenissa jo ennemmin, ja nyt myös NHL:ssä. Tosin, jos oikein luupilla tutkitaan niin samankaltainen X-Factor-tekijä oli jo vuoden NHL 2004 -versiossa, jossa pelaajan vieressä lymyilevä ikoni kertoi, oliko pelaaja kova taklaaja tahi tarkasti kiekkoa pussiin ampuva. Eli se siitä uutuuden viehätyksestä.

Samat vanhat pelitilat

Pelimuodot ovat samat kuin aiemmassa versiossa. GM Connectedia ei taaskaan pelistä löydy, mikä on monille pettymys, sillä pelimuoto oli todella suosittu ”bäk in the days”.

Mukana on taas Be A Pro -pelitila, jossa voit tehdä oman pelaajan, ja luovia tiesi alasarjoista aina pyttyä nostamaan Stanley Cup-finaaliin, mutta edelleenkään et voi aloittaa vaikka kotimaisesta liigasta, vaan Champions Leaguesta on aloitettava.

Tämä on valtaisa pettymys, sillä itse haluaisin aloittaa niin pohjalta kuin vaan voi. Vielä parempi jos saisi Raision Nuorisokiekosta lähteä suurin elein ristikon läpi nuuskaa nakkaillen isojen poikien liigaan mutta ei niin ei. Mukana on sentään vihdoin TPS.

Be A Pro on täsmälleen sama kuin viime vuonna, samojen välianimaatioiden ja valmentajien kommenttien kanssa. Luulinpa jossain vaiheessa erehdyksekseni iskeneen viime vuoden pelin päälle. Niin samanlainen se vaan on.

Seuratilassa (Franchise mode) peli on samaa kauraa kuin aiemmassakin, mutta joulukuussa pitäisi tulla kokoonpanojen jakaminen muiden pelaajien kanssa.

World of Chel -puusta voi nähdä samat tilat kuin eilenkin, mutta valikoista pääsee nyt jouhevammin muihin osiin ja kavereiden lisääminen onnistuu nopeasti kolmiota napauttamalla. Quality of Life-päivitys on tervetullut lisä, vaikka tahmaisuutta valikoista ei tunnu ainakaan PS4-versiosta saavan pois, ja virhepainalluksia satelee jälleen.

EASHL-tilassa omalle pelaajalle näitä kykyjä voi nyt laittaa enemmän ja tarkemmin, mikä tasapainottaa pelaajia. Tämä onkin tehty tosi hyvin ja toivottavasti balanssi säilyy jatkossakin. Nopeutta voit lisätä enemmän, kun ottaa vaikka laukaisuvoimasta pari nipukkaa pois, ja toisinpäin. Oman pelaajan muokkaus on siis paljon monipuolisempaa. Ja on niitä uusia pipojakin.

Korttikikkailijoiden paratiisi HUT jatkaa samaa rataansa, pitäen tiukasti kiinni suosituimmasta ”yksinpelimoninpelimoodista”. Ennakkotilaajille on luvassa pakkoja kourallinen, mutta hintaansa nähden pakat olivat ainakin kriitikolle lähinnä naurun aihe.

Selostuskoppiin on saatu nyt vihdoin naisääntäkin mukaan ja Ray Ferraron sekä James Cybulskin kimppaan lyöttäytyy Carrlyn Bathe. Carrlynillä kiekko pysyy lavassa joten mikään Hollywoodin kiintiöääni hän ei ole. Carrlynin isä pelasi aikoinaan Philadelphiassa ja Detroitissa eli lätkäkulttuuri on perheessä ollut vahva.

Terät mintissä?

Frostbiten myötä pelissä on lisättyä realismia kyllä, ja hieman tottuneemmalle tatin vispaajalle tämä tuntuu hyvältä. Kiekko oikeasti pysähtyy, jos tiellä on ukkoa ja mailaa sekä kontaktit pelaajien kesken avaavat taas uutta tapaa lähestyä siniviivaa.

Syötöt eivät mene sokkona kaverille nuan vaan, ja pelin tasapaino säilyy paremmin kuin ennen. Tämä on ensimmäinen vuosi uuden moottorin kanssa ja en malta odottaa, mitä se jatkossa tuo pelisarjaan. Tällä hetkellä suht pieniä juttuja, mutta tervetulleita nekin.

Pelaajien ja kiekon käsittely on samaa tattien tanssia, ja vanhat jermut omaksuvat uuden kiekkopelin vaivattomasti. Napit ovat samat, kikat myös ja uusina jippoina X-factor-tekijät joilla pelaajan saa tekemään joitain asioita vielä paremmin. Esimerkiksi Ovin (Alexander Ovechkin) tanssii tähtien kan.. x-factor-tekijä siis saa ukon vetämään suoraan syötöstä hyvän kudin vaikka syöttö olisikin kehnompi. Näitä ”erikoiskykyjä” voi asettaa myös omalle pelaajalle Be A Pro- sekä EASHL-tiloissa, eivätkä ole siis vain superstarojen ässiä hihoissa.

Graafisesti kaunis?

Graafista lisää Frostbite ei juurikaan tuo, eikä seuraavan sukupolven säteenseurantoja vanhemmilla konsoleilla nähdä. PS5 -versiossa pelipaidat esimerkiksi ovat erittäin tarkasti viimeistellyt ja niitä onkin hauska zoomailla videohidastuksista, samalla ihastellen pelaajien ilmeitä pelitilanteiden muuttuessa.

Jos olet tilannut pelin X-Factor-version voit päivittää PS4-version PS5:een, mutta standardilätyn poistaneille on päivityksestä maksettava enemmän. X-Factor-edition maksaa muuten satasen. Ei saatana.

Kannattaako ostaa?

NHL 22 on taas se tämän hetken paras lätkäpeli ja uuden moottorin myötä olen positiivisempi tulevaisuutta ajatellen, sillä tästä on hyvä lähteä, mutta täyttä hintaa ei missään tapauksessa pitäisi joutua maksamaan. Varsinkaan ennakkotilaajille kolmen päivän etuajat ja muutamat HUT-korttipakat ovat naurettavaa kuraa.

Kahdenkympin päivitys. Sitä uusi änäri on.