NHL 24 -arvostelu – Vanha kunnon Änäri

NHL 24 on EA:n tuorein lätkäpäivitys supersuosittuun – sekä ainoaan, virallista lisenssiä kantavaan jääkiekkopeliin. Onko pitkään paikoillaan junnaavaan Änkeröön tullut nyt jotain mullistavaa?

”I only shoot and score, then you score, then will come” -lausui kuolemattomat sanat, ruotsalaissyntyinen Jesse Puljujärvi kun pääsi rapakon taakse näyttämään, miltä se kaakao nenänvarresta, kielellä lipaistuna oikein maistuu.

Maistuihan se, vaikka alkukankeutta löytyi Puljultakin. Kankeutta on myös EA:n NHL-pelisarjassa joka on junnannut lähes paikoillaan useamman vuoden. Vuoden 2021 julkaisu, NHL 22 toi Frostbite-moottorin vihdoin peliin, mutta eipä sillä paljoakaan eroa ollut aiempiin. Kriitikolta jäi täysin seuraava änäri kokematta, joten arvio puntaroikin NHL 22- ja 24-pelien eroavaisuuksia.

Löytyykö uusia pelitiloja?

Uudessa NHL 24 -pelissä on kaikki samat pelitilat kuten aiemmissakin. Perinteiset sohvapelit onnistuu luonnollisesti, jos vain ohjaimia riittää. Ammattilaisuratilat; Hockey Ultimate Team, World Of Chel (EASHL) ja arcadetykitykset löytyvät jälleen. Näistä suosituin on edelleen Hockey Ultimate Team, jossa kortteja keräillen kasataan oma, unelmajoukkue ja haastetaan muita pelaajia.

EA rakastaa HUT:ia koska siinä voi ostaa oikealla rahalla pakkoja. Ja niitähän ostellaan, vaikka pakat on mahdollista hankkia ihan vain pelaamalla, sekä käymällä kauppaa korteilla. Helpoin ja nopein tie on Visan vinguttelu. HUT on hyvin pay-to-win, edelleen.

Uusin pelimuoto on HUT Moments, jossa voit uudelleen kokea legendaarisia hetkiä änhooällän historiassa. Teemu Selänteen legendaarinen tulokaskausi olisi herkullista lätkyttelyä, mutta kriitikolle ei vielä ole tietoa onko kyseinen kausi, tai siitä edes hetkiä pelissä.

Entäpä ne pelilliset uudistukset?

NHL 24 on ottanut pelimekaniikassa varovaisen loikan, mutta oikeaan suuntaan. Peli on nyt todella paljon enemmän fysiikoita hyödyntävä tuotos ja siksi pirusti vaikeampi. Jos olit hyvä aiemmissa änäreissä niin tässä tuskin olet ilman treenaamista. Nyt voit syöttää joukkuetovereille myös pikanäppäimillä. Passi lähtee rivakasti, mutta tottuminen tähän vaatii aikaa ja hermoja. Vanhallakin kaavalla pärjää oikein hyvin, mutta pikanappipassi-kurssin jälkeen on se oiva lisä aiempaan.

Uutta kivaa on myös painostusmittari. Mitä kauempaa olet hyökkäysalueella, sitä enemmin vastustajan pelaajat, sekä maalivahti väsyy. Väsymyksen tason kertoo painemittari. Mittarin täyttyessä on kiekkoa helvetillisen vaikea saada purettua omasta puolustuspäästä – niin kuin oikeassakin jääkiekossa. Jos pelaajia ei saada vaihtoon ja kuteja satelee oikealta, sekä vasemmalta, on tuloksena yleensä maali tai kurmootuksen alla olevan ottama jäähy.

Tämä maistuu ainakin kriitikolle oikein mieluisasti, rikkoen vanhaa ”änärikaavaa” ja pakottaa pelaajan keskittymään tekemään sellaisia ratkaisuja jäällä kuin oikeassakin kaukalossa.

Kontaten kauppaan

Valikot ovat tuttuun tapaan hitaammat kuin jalattomat mummot ikiroudassa ja saa aikaan jälleen harmaita hiuksia. PS5 -versiossa valikkolagia ei ilmaannu, mutta vanhemmilla konsoleilla ahdistus on tosi.

Välianimaatiot ovat tuttua ”mene kauppaan, osta jotain” -propagandaa ja ensimmäisenä peli kehoittaakin ostamaan battle passia, sekä tutustumaan kaupan tarjontaan.

Battle passin avulla saat avattua kosmetiikkaa, tuuletuksia ym. paskaa. Trendikäs meno iskeä jo täysin maksetusta pelistä tiettyjä kosmeettisia asioita rahan taakse, on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. World of Cheliin mentäessä peli ohjaa pelaajan automaattisesti kauppapaikalle, koska sieltähän sinä haluat heti aloittaa. Köyhäkö olet?

Pukukoppisimulaattori

Ei onneksi enää niin isolla kädellä, mutta muiden pelaajien löytyminen on edelleen kiven alla. Ainakaan PS4-versiossa on turha kuvitellakaan päästä pelaamaan omalla pelaajalla World Of Cheliin arkena. Ensimmäiset pelit löysin vasta viikonloppuna, ja silloinkin vasta ilta-aikaan. PS5-versiossa pelaajia riittää, mutta se ei vanhempaa konsolipolvea lohduta, pelissä kun ei ristiinpelaamista sallita. Tai sallitaan, mutta vain saman aikakauden konsoleiden kanssa.

Myös verkon suorituskyvyn kanssa oli roimasti ongelmia julkaisuviikkona. Tavallista online-matsia sai odottaa vähintään 15 minuuttia ja kun peli löytyi oli sitä käytännössä mahdoton pelata, vaikka ping oli 48 ms. Tällaiset ongelmat ovat onneksi helposti korjattavissa, mutta eipä tuo pukukopissa mätäneminen ole juurikaan muuttunut positiivisempaan suuntaan aikojen saatossa.

Uutena ihmeenä on Quickplay, joka tarjoaa kiireiselle immeiselle nopean vaihtoehdon muutamaan peliin. Valitettavasti se ei toimi ollenkaan, koska ei sitä kukaan käytä jolloin ei sitä kautta pelaajiakaan löydy. Kätevää.

Grafiikat nyt vs. NHL 22

Respawnin arviokappale pelistä on mallia PS4. Mitään muuta eroa PS5:n ei ole kuin resoluutiossa, ruudunpäivityksessä ja ray-tracing -elementeissä. Peli pyörii ihan samalla lailla kuin aiemmatkin, joskin hieman kankeammin, joka ei taas johdu suorituskyvystä vaan mekaniikkojen päivityksistä.

Pelaajamallinnukset ovat joidenkin, ainakin supertähtien kohdalla tarkkoja, mutta löytyy niitä hutikutejakin.

Mitään graafisia päivityksiä ei peliin ole tuotu, eikä se sitä kyllä kaipaakaan. Pelaajat, varusteet, kaukalot ym. ovat hyvännäköisiä, mutta ulkokaukalon voisi jo vaihtaa. Samalla järvellä höntsäkiekkoillaan kuin NHL 22 -pelissäkin.

Yleisö- sekä tuomarit ovat täsmälleen samoja tyyppejä kuin aiemmissakin änäreissä ja pieniä lapsuksia löytyy sieltä täältä. Esimerkiksi pelattaessa naisten maailmanmestaruudesta ovat tuomarit aina miehiä, vaikka naisten matseissa tuomarit ovat yleensä naisia. Naistuomareita pelistä toki löytyy, mutta hameväen peleistä ne uupuvat.

Kannattaako ostaa?

Jos Änäri kiinnostaa ja halua pelata netissä muita pelaajia vastaan, on silloin pelin hankinta lähes pakollinen. Positiivista kuitenkin tämän vuoden Änäripäivityksessä pelimekaniikka ja painemittari, mitkä pakottavat pelaamaan jääkiekkoa sen oikeassa merkityksessä. On tämä viimeisen viiden vuoden ajalta paras NHL!