Once Upon a Katamari tuo takaisin sen pallon, jota olemme aina halunneet pyörittää. Tällä kertaa prinssi matkaa pallonsa kera sekopäiselle aikamatkalle.
Jos et ole koskaan pyöritellyt sohvia, kissoja ja kerrostaloja tarrapintaisella universumipallolla, olet jäänyt paitsi yhdestä pelihistorian omituisimmista ja meditatiivisimmista kokemuksista. Katamari Damacy -sarja on tunnettu absurdista logiikastaan, söpöyden ja kaaoksen yhteentörmäyksestä, ja Once Upon a Katamari jatkaa tätä pyhää traditiota uskollisesti. Tällä kertaa prinssi ja pallo lähtevät aikamatkalle, jossa kentät niputetaan aikakauteen ja maankolkkaan, esimerkiksi feodaaliajan japanin teehuoneeseen tai villiin lännen saluunaan. Ensimmäinen Katamari Damacy-peli julkaistiin vuonna 2004 playstation kakkoselle. Peli ei ole niistä ajoista muuttunut merkittävästi – eikä sen ole tarvinnutkaan.
Kumipallona luokses… rullaan
Pelin tarinassa universumin hallitsija tekee taas sen, minkä hän osaa parhaiten – tuhoaa vahingossa kaikki taivaankappaleet. Prinssi lähtee palauttamaan ne paikoilleen keräämällä kaiken mahdollisen yhdeksi massiiviseksi palloksi. Tällä kertaa reissu vie ajassa taaksepäin ja eteenpäin, eri aikakausien teemoihin, joissa jokaisessa odottaa oma outo versionsa maan ja taivaan materiaaleista.
Takiaispallo
Pelaaminen on edelleen yksinkertaista ja hypnoottista: rullaa palloa, kasvata sitä ja ime mukaasi kaikki, mikä ei ole liian suurta. Pelaaja aloittaa kolikoista ja paperiliittimistä, päätyy taloihin ja vuoriin. Fysiikat ovat tahallisen kankeita, ohjaus on juuri sen verran epätäydellinen, että se tuntuu edelleen Katamarilta. Ohjaustyylejä on kaksi: klassinen kahden analogin pyörittely, johon veteraanit ovat tottuneet, ja yhden analogin pyörittely joka tuntuu ihan hirveältä näin veteraanista, mutta saattaa toimia peliin ensi kertaa hyppiville.
Uutuutena aikakausiteemat tuovat peliin hieman visuaalista virkistystä. Uutuutena pelissä ovat power-up esineet, esim rakettibootsit tai magneettipallo, joiden avulla peli saa vähän taktista vaihtelua. Kentissä tehtävinä on joko pallokoko, aika tai vaikka mahdollisimman paljon suklaaesineitä, eli sitäkin myötä vaihtelua löytyy – vaikka pohjimmiltaan kaikki on vain pallon pyörittelyä.
Katamari Ball on uusi 4-hengen kaoottinen pallonpyörittelymoninpeli, niille jotka kaipaavat Katamarin meditatiivisen kaoottiseen pyörittelyyn vielä lisää japanilaista TV-kisailumeininkiä.
Asteen verran rapeampaa palikkaa
Visuaalisesti Once Upon a Katamari näyttää siltä, miltä sen pitääkin: värikkäältä, yksinkertaiselta ja hieman psykedeeliseltä. Vanhanaikainen low-poly-grafiikka on osa viehätystä, ja se toimii edelleen erinomaisesti. Isompi resoluutio tuo rapsakkuutta kulmiin joka joko miellyttää tai sitten ei. Katamari-sarjan tunnistettava musiikki tekee paluun: jazzia, poppia, hulluttelua ja meditatiivista rauhaa sekoitettuna tavalla, jota mikään muu peli ei edes yritä matkia. Viimeistään tässä vaiheessa Katamari-veteraaneilla alkaa soida päässä
”naa, na-na-na na-na-na-naa-na Katamari Damacy—” – tämäkin klassikkoteema pelistä löytyy yhä. Muuten soundtrack on uusi ja biisit taattua Katamaria.
Kannattaako ostaa?
Once Upon a Katamari on juuri sitä, mitä fanit haluavat: uutta ja vanhaa täydellisessä epätasapainossa. Peli ei yritä muuttaa mitään, eikä sen tarvitsekaan. Se on edelleen se sama outo, rauhoittava kaaoskokemus, jossa mieli lepää, vaikka koko maailma pyörii pallon mukana. Uusille pelaajille tämä on erinomainen sisäänpääsy sarjaan. Vanhoille konkareille tämä peli on loistava muistutus siitä, että välillä riittää, kun vain rullaa eteenpäin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.