Paper Mario: The Thousand-Year Door tuo suositun Mario ropeilun takaisin. Remasterointi siloittelee rosoisempia kulmia, mutta jääkö nykymittapuussa peli paperin ohueksi?
Mariolle kävi ohkaisesti. Nimittäin hän on paperia ja tuhannen vuoden oven edessä.
Paper Mario: The Thousand-Year Door ilmestyi ensimmäisen kerran Nintendo Gamecubelle 2004 ja nyt parikymmentä vuotta myöhemmin Nintendo Switchile. Kaikki on tehty uusiksi ja peli näyttääkin yhtä hyvältä kuin muistaa – eli todellisuudessa paremmalta. Mukana on myös muutama ns. elämänlaatua parantava uudistus.
Vieläkö tämä rakastettu paperisen Marion seikkailu jaksaa pitää pelaajia imussaan, kuten silloin kun jonnet eivät olleet vielä edes elossa?
Tuhannen tulimmaista
Pelin tarinassa Mario saa kirjeen, jossa on kartta, joka vie seikkailulle lähteneen prinsessa Peachin perään Rogueportin kelmisatamaan. Siellä hän kohtaa paha… tai ainakin maineiset… oikeastaan Mario ei ole koskaan kuullutkaan heistä. No, joka tapauksessa pahislauma X-nautit saapuvat ja aiheuttavat hämminkiä, josta Mario livahtaa etsimään seitsemään kristallitähteä, joilla avataan mystinen Tuhannen-vuoden ovi. Hui.
Paperi, Sakset, Paperi!
Paper Mario: The Thousand-Year Door on Marion roolipeliseikkailu, jossa koetaan vuoropohjaiset taistelut. Taisteluissa on mukana rytmillinen elementti, sillä lisävahinkoa ja lisätorjuntaa on mahdollista saada oikean napin oikea-aikaisella painalluksella. Vihollisten päälle pääasiassa joko hypitään tai niitä nuijitaan, riippuen vihollisesta. Voi toki yrittää hyppiä piikkien päälle, mutta se saattaa jättää jäljet mr. Movemberiin.
Erikoishyökkäyksiä suoritellaan Flower Pointseilla, eli FP:illä, ja näihin kuuluu tulikukat sun muut lystikkäät.
Rytmielementtien vuoksi jokainen erilainen hyökkäys on kuin oma miniminipelinsä. Jokaisella taistelulla on yleisönsä. Taistelut tapahtuvat ikään kuin teatterin lavalla. Jos pelaaja suoriutuu taistelun aikana hyvin, yleisö hurraa ja saattaa antaa parantavia esineitä. Kaikessa on sellainen mukavan Mariomainen meininki – riittävän syvä, mutta silti helppo ottaa haltuun.
Taistelujen ulkopuolella Mario seikkailee kuin paperinukke askarrellussa maailmassa. Ohkaisella Mariolla on omat keinonsa päästä vaikka rakosista tai liidellä isojen kuilujen ylitse.
NPC-hahmoja on runsaasti ja jokaisella on humoristista sanottavaa. Välillä jatkuva humorisointi vähän väsyttää, mutta onneksi pelin huumoi ei yritä liikoja.
Kentissä seikkailessa ja eteenpäin pääsyä hakiessa on yllättävän paljon Super Marion -henkeä hehkuvia ympäristöllisiä pulmia. Kaiken kaikkiaan homma on sen verran terävää, että käteen tulee paperiviiltoja silkasta tyytyväisyydestä.
Uusia parannuksia vanhaan versioon verratuna ovat mm. parannellut animaatiot, kasvatettu kantokyky tavaroille, lisäkolikoita pomotaisteluihin ja fast travel -systeemi – luojan kiitos. Paper Mario: The Thousand-Year Door on pahamaineinen sen loputtomista ”nouda tavara” -tehtävistään ja niihin tarvittavista tuhannen mailin takaisinmatkusteluista. Fast Travel -systeemi nopeuttaa tätä prosessia huomattavasti, mutta ei silti poista turhaumaa loputtomista noutotehtävistä – ei tässä mitään lähettejä olla!
Teräväviiltopaperia
Peli näyttää paremmalta, animaatio hahmoilla on runsaampaa, rosoisuutta on karsittu. Silti peli kunnioittaa alkuperäistä versiota. Kaikki on vaan hieman parempaa jo valmiiksi tyylikkäässä pelissä.
Kannattaako ostaa?
Paper Mario: The Thousand-Year Door on erittäin mainio Marion ropeiluseikkailu. Sen taistelutyyli on paperimarion seikkailuista ehkä toimivin. Tarinallisesti pelissä on imua ja variaatiota. Sen isoin kompastuskivi on ajoittain väsyttävä huumori, sekä loputtomat noutotehtävät. Tästä huolimatta, se on seikkailu joka ehdottomasti kannattaa kokeilla.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.