Peliarvostelu: Assetto Corsa (PS4/Xbox One)

Valmiina kilpa-ajoon! Oikean maailman radoilla ja valmistajien teknisten tietojen mukaisin tehdyin ajoneuvoin. Voiko aidompaa simulaatiokokemusta enää ollakaan?

Assetto Corsa näki päivänvalonsa ensi kerran jo vuonna 2014 kun se ilmestyi puolivalmiina PC:lle. Nyt parin vuoden jälkeen peli on saanut viisi lisäriä, simracing-piirien lahjomattoman suosion ja viimein jopa konsoliversion.

Pikkuriikkisen italialaispelitalon, Kunos Simulazionin kunnianhimoinen simulaatioprojekti herätti aikoinaan oitis ajopelikansan huomion, kun siinä kerrottiin olevan laserskannatut kilparadat ja oikeiden speksien mukaisesti tehdyt autot. Peli nousi välittömään suosioon PC:llä, saaden tukensa myös simulaattoreita rakastavilta modaajilta. PC-puolelta löytyykin satoja oikean maailman autoja ja lähes saman verran ratoja. Kunos Simulazioni jopa tuki modien luomista ja auttoi modaajia minkä ehti – kunnes yhteistyösopimus konsoliversioista pärähti tiskiin.

Nyt Assetto Corsa saapuu osittain entistä kiillotellumpana PS4:lle ja Xbox One:lle – leveilemään äärimäisellä simulaatiokokemuksellaan. Mutta onko kaikki yhtä autenttista kuin PC-versiossa?

Aivan ensimmäisenä PC:stä konsoliin siirtyvä huomaa valikot. PC:llä pelaaja joutuu kulkemaan ankeasti koodatussa, web-pohjaisessa, hitaasti reagoivassa menussa, mutta konsoliversoissa on jo nykyajan tuntua. Musiikki on rauhallista, eikä häiritse. Need for Speedin technopop-menuja ei kuitenkaan nähdä, vaan simulaatiohenkisyys huokuu jo päävalikon yksinkertaisuudesta.

Assetto Corsan konsoliversiot tuovat mukanaan kolmen ensimmäisen lisäosan (Dream Pack 1–3) autot ja radat. Autoja löytyy siis yhteensä noin 80 kappaletta. Näihin päälle voidaan laskea vielä eri modifikaatiot, jotka kasvattavat automäärää lähes sataan.

Ratoja puolestaan on vain 12 kappaletta – näistäkin puolet ovat isojen ratojen muunnoksia. Erikoista on myös se, että konsoliversiosta puuttuu (ainakin arviota kirjoittaessa) kaksi perusrataa, jotka kuuluvat PC:llä oletusratoihin. Näitä odotellessa…

Assetto Corsan konsoliversio on kaksipiippuinen juttu monella saralla. Ensinnäkin se on tarkoitettu lähinnä todellisille simulaatiofaneille. Konsoleilla kuitenkin pelaillaan enmmän arcadea. Toisaalta se myös naljailee simulaatiofaneille, sillä läheskään kaikkia säätöruuveja ei ole tuotu PC-versiosta mukaan konsoleille. Se myös näyttää hyvältä, mutta ei lähellekään Project CARS:lta, Need for Speedistä ja Driveclubista puhumattakaan.

Grafiikka on hyvää autojen osalta, jotka ovat todella yksityiskohtaisia. Aivan kaikki kansinahat ja tikkikuviot takapenkeissä on mallinnettu. Näistä saa parhaiten tietysti ilon irti myöhemmin VR-visiirin avulla – toivottavasti! Ainakin PC:llä saa jo nyt, miksei siis myöhemmin PSVR:lläkin?

Myös ratojen pinnat ja tekstuurit ovat älyttömän hienoja. Laserskannauksen tuloksen näkee ja tuntee. Valitettavasti puut ja muut maisemien herkut näyttävät aiempien konsolisukupolvien tasoiselta. Onkin varsin käsittämätöntä, miksei näihin ole panostettu edes konsolijulkaisun myötä. No, peli ainakin pyörii sulavasti 60 kuvaa sekunnissa ja tuntuu sen myötä mahtavalta. Hämmentävää kyllä, sadekeliä tai yöajoa ei ole mahdutettu mukaan. Pelaaja ajaa siis klo 8 ja 18 välisinä aikoina.

Ajotuntuma onkin sitten se, jossa Assetto Corsa on maailman paras. Se nimittäin tarjoaa todella yksityiskohtaisen ja realistisen ajokokemuksen. Pelin jokainen auto tuntuu erilaiselta. Myös säädöt saavat aikaan ajotuntumamuutoksia, jotka voi aistia heti. Laserskannatut radan pinnat vaikuttavat ajoon ja jopa renkaiden kulumiseen. Polttonesteen määrä puolestaan auton painoon ja paino ajo-ominaisuuksiin. Harmillisesti PC-version lukuisat säätödetskut loistavat konsoliversioissa pelkistettyinä.

Myös ajoneuvojen vauriot vaikuttavat ajotuntumaan realistisesti. Moottori saattaa laueta liiallisen repimisen seurauksena tai vaihdelaatikko räjähtää pelaajan lyödessä ykkösen silmään 150 kilometrin tuntivauhdissa. Valitettavasti ulkoisesti autoille ei käy juuri mitään, ja pahimmassa tapauksessa älyttömän ankea ikkunan hajoamistehoste näyttäytyy jopa fysikaalisen epätarkasti pleksilaseissa.

Assetto Corsassa on kaikesta huolimatta paras fysiikka, joka autopeleissä on tähän asti nähty. Esimerkiksi driftaaminen on niin realistista, että se on pakko opetella oikean maailman oppien mukaisesti. Opettelua saa harjoittaa tuntien ajan ennen kuin amisbemmi pysyy tarmakilla linkussa.

Äänipuolella realismi jatkuu. Etenkin uusimpien autojen äänet kuulostavat todella fantastisilta kunnollisilla ämyreillä, mutta kaikkein vanhimpien autojen äänissä kaikuu mekaaninen epärealismi. Sama ongelma toistuu melkein jokaisen auton matalilla kierrosluvuilla, joissa haiskahtaa venytetyn samplen rikkoutuminen. Muiltaosin äänet ovat iloa korville ja etenkin pakoputkien rätinä ja pauke ovat varsinaisia korvaorgasmin herättäjä.

Yksinpelin tekoäly on myös kehittynyt aivan viimeisten kuukausien ajan. PC:llä ärsyttävää kuminauhaefektiä jauhanut AI, on nyt, yllättävää kyllä jopa persoonallinen. AI-kuskit panevat kunnolla kampoihin, mutta myös mokailevat satunnaisesti.

Tekoälyä vastaan kilpaillaan pelin epäperinteisessä uramuodossa, jossa pelaaja siirtyy Driveclub-pelin tavoin luokasta luokaan. Yhden luokan sisällä voi pelata kilpa-ajot haluamassaan järjestyksessä. Luokat alkavat perusautoista ja päättyvät hyperkisoihin, joissa kaasu- ja jarrunilkat saa kunnolla lihaskuntotreeniä.

Uramoodin lisäksi peli tarjoilee myös yksittäisiä haasteita, jotka kaikki ovat heti auki. Näissä ajellaan joko aikaa tai tekoälyä vastaan.

”Valitettavasti PC:ltä tuttu, onneton verkkopeliaula jäisine ratkaisuineen riivaa myös konsolipelaajia.”

Kun uramuodot on suditeltu puhki tarjoaa Assetto Corsa myös verkkopelaamista. Valitettavasti PC:ltä tuttu, onneton verkkopeliaula jäisine ratkaisuineen riivaa myös konsolipelaajia. PC:llä saa sentään oman privaattiaulan, mutta konsoleilla ei ole sitäkään. Pelaajan on siis verkkopelipäissään hakeuduttava random-kisoihin ja toivottava, ettei radalla ole 7-vuotiaita trolleja ajamassa väärään suuntaan.

Assetto Corsa on kaikesta nillityksestä huolimatta paras autosimulaattori, joka konsoleilta löytyy. Sen ajo-ominaisuudet, realistiset radat ja fysiikka on niin hienoa koettavaa, että sitä ei kannata missata, vaikka se ei täydellinen peli olekaan. Ratti on kuitenkin pakollinen paha, sillä ilman rattia ja polkimia ei Assetto Corsasta saa irti mitään.

Mikäli oma mieli kamppailee konsoliversion ja PC-version välillä, kannattaa taipua PC:n puolelle, sillä sadat modit ja VR-tuki tekevät pelistä ehdottomasti parhaan simulaattorin tähän mennessä.