Peliarvostelu: ARMA 3

ARMA 3 edustaa virtuaalisodankäynnin realistisempaa puolta. Jos pidit Battlefield:iä realistisena, ole hyvä ja käy kuolemassa Arman tulisessa suudelmassa. Laajat kentät yhdistettynä osumisen sietämättömään vaikeuteen saa urheimmankin virtuaalisotilaan puntin tutisemaan.

 

ARMA 3 julkaistiin hieman keskeneräisenä, ja pelistä puuttui esimerkiksi pääkampanja. Julkaisun aikaan pelistä löytyi muutama yksinpeli ja yhteistyömoninpelikenttä. Onneksi ARMA:t ovat olleet kuuluisia modikulttuuristaan, eikä kolmas versio ole poikkeus. Steam Workshop sisältää aimo liudan pelaajien tekemiä tehtäviä, sodankäynnistä ajokilpailuihin. Bohemia on luvannut tuoda yksinpelikampanjan ilmaisina latauksina tulevaisuudessa. Kirjoitushetkellä ensimmäinen luku oli jo ilmestynyt. Kampanja seuraa Ben Kerryn, NATO-sotilaan poistumista Stratiksen saarelta. Tämä ei tietenkään mene täysin putkeen…

 

 

Peli pitää sisällään kaksi saarta, Startiksen ja Altiksen. Staris on kooltaan 20 neliökilometriä, mutta Altis mukavat 270 neliökilometriä. Siinä on lääniä tutkittavaksi. Moninpelitestissä muun joukon tipahdettua, juoksimme kahteen pekkaan pitkin Altista. Siinä tuli jo aikuisten oikeasti orpo olo. Onneksi kaupungista löytyi siviiliajoneuvo ja pakomatka vihollisten keskeltä saattoi alkaa. Harmi että seuraavassa pikkukylässä auto ei taittunut mutkaan halutulla tavalla ja auto halasi kauniisti muurin kulmaa. Kaveri lensi pelkääjän paikalta tuulilasin läpi pitkin piennarta eikä selvinnyt hengissä. Enpä odottanut että näin kävisi sotapelissä.

 

Tässä GTA V:n massiivinen kartta vertailussa Arman karttaan.

 

ARMA on aina ollut realistisen sodankäynnin esikuva, mutta nyt osa maankamaralla kulkevien ajoneuvojen fysiikoista on jotain aivan muuta. Tankki on edelleen tankki, hidas ja raskas. Mutta nopeammat ajoneuvot pyyhältävät vuorenrinnettä 200 km/h alas eikä ota ilmaa edes kunnon töyssystä?!?!

 

 

Tekoäly on toinen hieman erikoinen osa-alue. Helpolla vihut juoksevat miten sattuu, ja osan vierelle voi juosta morottamaan, ennen kun tarjoilee lyijyä sarja-alennuksen kera. Vaikeustason säätämisen jälkeen viholliset ovatkin jo tappokoneita, jotka näkevät pelaajan horisontissa ja muistuttavat olemassaolostaan headshotilla. Parhaimmillaan ARMA on moninpelinä muita ihmispelaajia vastaan.

 

 

Graafisesti peli on tarpeeksi hyvän näköinen. Peliä ei ole koristeltu erikoisilla karkkiefekteillä, vaan toteutus nojaa realismiin. Metsistä löytyy puuta ja maassa kasvaa kaikenlaista heinää ja puskaa. Valaistusefektit saavat oman kunnianmainintansa. Omalla kokoonpanolla en päässyt testaamaan täysiä graafikoita, sillä peli pureskelee konetehoja aamupalaksi.

 

Jos kaipaat pakoa ADHD-sodankäynnistä autuaammille ja laajemmille kentille, kannattaa ARMA 3 ottaa huomioon. Realismi tuo peliin oman vaikeutensa, mutta on onnistumisen hetkillä todella palkitsevaa.