Äiti hukkuu traagisesti ja isä kuolemansairas. Voi veljet! mikä lähtökohta Starbreeze Studiosin seikkailupelille Brothers: A Tale of Two Sons.
Isän pelastamiseksi poikien on kuljettava tarunhohtoisen fantasiamaailman läpi ja löydettävä elämän puu. Seikkaileminen suoritetaan visuaalisesti päräyttävässä ja hienosti rakennettussa maailmassa, joka tarjoaa oivan kattauksen mukaville aivopähkinöille.
Hauskat ohjausmekaniikat tuovat myös oman lisänsä peliin. Veljeksiä ohjataan yhdellä ohjaimella – toinen liikkuu vasemmasta ja toinen oikeasta tatista. Hetken harhailun jälkeen tähän tottuu ja kontrollit alkavat tuntua erittäin hyviltä. Veljesten kulkuradoissa alkaa olemaan järkeä ja eleganssia.
Peli on helppo, mutta se ei haittaa. Pelin yhtenäisyys jopa vaati helppoja tehtäviä, ettei tarina katkeaisi turhiin toistoihin. Tapahtumien monipuolisuus myös antaa anteeksi niiden puuttuvaa vaikeustasoa.
Harvoin kolmetuntinen peli on jättänyt allekirjoittaneeseen sellaisen jäljen kuin Brothers: A Tale of Two Sons jätti.
Asia, jossa peli onnistuu täydellisesti, on tunnelma. Pelin pelaa läpi muutamassa tunnissa, mutta tarinan kulku ja hahmojen oudolla tavalla rakennettu syvyys on käsinkosketeltavan hienoa. Visuaalisesti hienosti rakennettu monipuolinen maailma ja tätä komppaava tunnelmallinen äänimaailma pitävät huolen siitä, että hieno tarina saa arvoisensa estradin.
Pienenä huomautuksena muutama graafinen bugi, mutta harvoin kolmetuntinen peli on jättänyt allekirjoittaneeseen sellaisen jäljen kun Brothers: A Tale of Two Sons jätti. Erittäin hieno teos.
