Divinity Original Sin on hölmöllä nimellä varustettu, vanhan liiton roolipeli Ultiman ja Baldur’s Gaten hengessä.
Se on isometrisestä kuvakulmasta kuvattu, haastavalla ja vuoropohjaisella taistelulla maustettu, pelimekaniikaltaan syvä ja palkitseva roolipeli, jollaista pelikonsoleilla ei ole aiemmin nähty. Divinity Original Sin on yksinkertaisesti pakko-ostos jokaiselle roolipelifanille, jos kantti kestää – sillä peli on todella armoton ja vaikeustaso vaihtelee arvaamattomasti läpi pelin, ensi askelista aina vaikeasta helvetillisen vaikeaan.
Divinity'n korkeafantasiauniversumiin sijoittuva DOS, kertoo kahden ”Source Hunterin” tarinan. ”Source Hunterit” ovat osa järjestöä, jotka pyrkivät kitkemään erittäin vaarallisen Source-magian maailmasta.
DOS:in tarina saa alkunsa, kun sankarikaksikko lähetetään tutkimaan kerrassaan eriskummallista murhaa Cysealin satamakaupunkiin. Ennakkotietojen mukaan murhan takana on Sourcerer-velho, ja luonnollisestikkaan moinen peli ei vetele. Jo alkumetreillä parivaljakko kuitenkin huomaa, että murha on vain yksi Cysealin ongelmista, sillä fanaattisten sekopääkultistien johtamat örkkilaumat vyöryttävät kaupunkia tasaisin väliajoin ja epäkuolleiden armeijat puskevat kaupungin viemäriverkostoista kuin mummot Hulluille päiville. Eeppinen seikkailu hyvän ja pahan – ajan ja todellisuuden välillä, voi alkaa.
Pelin alussa pelaaja, tai pelaajat luovat yhteensä kaksi hahmoa. Yksinpelissä pelaaja ohjaa itse molempia tarinan sankareita, kun taas yhteistyömoodissa toinen pelaaja ottaa luonnollisesti toisen hahmon itselleen. Pelimekaniikan syvyys lyö vasten kasvoja jo ensimetreillä sillä hahmonluonti on tuulahdus menneisyydestä: jokaisen taito- sekä ominaisuuspisteen sijoittaminen on todella tarkkaa, joten kuvaukset kannattaa todellakin lukea ja suositeltavaa ensimmäisellä pelikerralla onkin valita jokin valmis hahmoluokka. Näin ollen pelaaja saa statsien jakamisen opetteluun hieman lisäaikaa. Väärillä valinnoilla oman pelikokemuksen pystyy ryssimään jo alkumetreillä. Numeroiden lisäksi sankarikaksikko on täysin muokatavissa ammattia, ulkonäköä ja sukupuolta myöden.
DOS ei pitele pelaajaa kädestä. Mukana on todella kevyt tutoriaali, joka antaa vinkkejä perustoimintojen suorittamiseen. Pelaaja voi halutessaan suorittaa alussa opetusluolaston, joka sisältää muutaman perustaistelun muodossa katsauksen pelin äärimmäisen taktiseen ja armottomaan vuoropohjaiseen taistelumekaniikkaan. Mekaniikka perustuu elementteihin ja niiden hallintaan. Esimerkiksi jos jokin palaa, aiheuttaa se palovammoja kaikille, niin lähellä seisojille, läpikulkijoille kuin kohteelle itselleen – oli se sitten puulaatikko tai elävä olento. Tulen vastakohta on luonnollisesti vesi. Vedellä sammutetaan palot, mutta samalla vesi kylmettää pelaajat. Elementtien hallinta on siis äärimmäisen tärkeää pelimenestyksen kannalta ja kannttaa myös muistaa, että kaikki loitsut ja räjähdykset vaikuttavat kaikkiin hahmoihin. Väärin heitetty kranaatti tai liian lähele lipsahtava tulipallo aiheuttaa tuhoa niin omille, kuin vihollishahmoillekin.
Taisteluiden vuorosuunniteluun, hahmojen asetteluun ja yleiseen taktikointin tuleekin siis käyttää reilusti aikaa. Hyvästä suunnittelusta huolimatta yksi DOS:in eniten käytetymmistä ominaisuuksista on pikatallennus – jep niin ysäriä! Pelin armottomat taistelut johtavat usein tappioihin, sillä valitettavasti monessa tapauksessa pelaaja ei täysin osaa varautua uusien vihollistyyppien kohtaamisiin. Joten tallenna usein ja vielä useammin, yksinkertaisesti aina kun etenet. Mitä pidemmälle pelissä etenee, sitä enemmän se opettaa kuinka peliä kuuluu pelata. Virheiden kautta, ei siis kädestä kiinni pitelemällä vaan brutaalilla kokemukseen pohjautuvalla oppimismallilla. Taistelu on siis armotonta, mutta äärimmäisen palkitsevaa ja koukuttavaa.
Mukana on totta kai todella syvä craftausmekaniikka, johon panostaessaan pelaaja voi luoda omia varusteita löytämistään tarvikkeista. Uusia repestejä ja ohjeita voi oppia kokeilemalla tai tapaamiltaan hahmoilta ja kirjoista lukemalla. Pelaaja voi myös rekrytoida avukseen kumppaneita ja neljän hengen sankariryhmä onkin suoranainen pakko, jotta pelissä pääsee etenemään. Toverit kannattaa valita huolella ja varmistaa, että ne tukevat omia hahmoluokkia parhaalla mahdollisessa tavalla, siten että käytettävissä oleva taitorepertuaari on mahdollisimman kattava ja varusteet kaikilla ajantasalla.
Pelimaailma on täynnä sivutehtäviä, mielenkiintoisia tarinoita ja henkilöhahmoja joten tutkittavaa ja tekemistä riittää kymmeniksi tunneiksi.
Pelin yleistempo on vain todella hidas, joten kärsivällisyyttä vaaditaan. Ensimmäiseen tehtävään sa hassattua jo useamman tunnin, ilman, että omaa editymistä oikein edes huomaa. Peli myös vaatii pelaajaa keskittymään pelimaailman tapahtumiin ja omia hoksottimia saa todella käyttää, jotta pelissä pääsee etenemään.
Visuaalisesti DOS ei ole se kauneinen kaikista, mutta ehdottomasti mukava katsella. Ruudunpäivitys on sulavaa ja kauniit, mielikuvitukselliset maisemat vaihtuvat riittävästi pitäen menon raikkaana läpi koko pelin.
Ääninäyttely ja musiikit ovat kelpotavaraa, vaikka mukaan mahtuu myös jokunen äänityö, jonka olisi voinut suosiolla jättää spiikkaamatta. Kaiken kaikkiaan audiovisuaalisesti DOS on ihan ok, vaikka se ei tule kenenkään tajuntaa tällä saralla räjäyttämäänkään. Eikä ole tarvekkaan.
Divinity Original Sin tarjoilee uniikin, todella syvän ja palkitsevan roolipelikokemuksen niille, jotka sen haasteeseen uskaltavat vastata. Se on toistaiseksi yksi ainoista vuoropohjaisista roolipeleistä konsolipuolella ja jonkinlainen pakko-ostos jokaiselle HC-roolipelaajalle. Kaikille peliä ei kuitenkaan voi suositella poikkeuksellisen syvästä pelimekaniikasta ja armottomasta vaikeustasosta johtuen.
