Peliarvostelu: EA Sports UFC

 

Jokavuotiset EA Sports -tittelit UFC:n osalta eivät aina ole olleet itsestäänselvyys, mutta tänä vuonna julkaisu on tullut –hienompana kuin koskaan!

 

Vapaaottelu on 1960-luvun lopussa, itsensä Bruce Leen kehittelemä ja ideoima sekasikiökamppalulaji, jossa homoeroottinen paini kohtaa kung-fu:lla aiheutettavan aivovaurion ja häikäilemättömän tuotesijoittelun. EA Sportsin UFC tuo modernin ja realistisen vapaaotteluelämyksen 2015-kaudella jokaisen itse koettavaksi. Kaikki tutut vapaaottelijat Jon Jonesista jokaiseen Silvaan ovat läsnä, naisten sarjan Ronda Rouseysta ja Miesha Tatesta puhumattakaan.

 

 

Peli tarjoaa pelattavaksi joko näytösotteluita tekoälyä tai kaveria vastaan, suosikkiukkeleillaan tai täyspainoisen uramoodin, joko valmiilla ottelijalla tai täysin omalla. Verkkossa voi puolestaan otella random-otteluita haluamassaan sarjassa tai aloittaa verkkouramoodin tuntemattomia ihmispelaajia vastaan.

 

Hahmoeditori on rautainen. Pelaaja voi valita haluamansa kasvot, hiukset, vartalon, asusteet ja taidot. Taitoja ja sponsoreita ei kuitenkaan voi valita kuin näytösotteluita varten, sillä uramoodissa nämä kehittyvät uran edetessä. Ulkonäköä voi muuttaa monta kertaa, mutta hahmon nimi on kerralla lopullinen. Omia hahmoja voi luoda kaikenkaikkiaan viisi, mutta niitä voi myös poistella, jos oma Liu Kang tai Pate Parkkonen alkaa sapettamaan. Kerätyt pisteet ja ominaisuudet tosin katoavat poistamisen myötä.

 

 

Uramoodi etenee kronologisesti harjoitusten kautta koetaisteluihin UFC:n sponssaaman reality-tv-sarjan voimin. Sen jälkeen pääsee hyvällä taistelulla itse UFC:n octagoniin Las Vegasiin, Los Angelesiin ja Keski-Amerikkaan. Hahmo kehittyy jokaisessa matsissa, mutta myös salilla, jossa harjoitellaan samoja manöövereitä jokaisen ottelun välissä. Treenit voi toki skipata, mutta kokemuspisteitä ja erikoisliikkeitä jää silloin saamatta ja oppimatta.

 

Verkkouramoodi on brutaalimpi. Sitä voi yrittää vain kerran pelisessiossa. Jos pelaaja on jäätävän kova taistelija, voi hän edetä normaalisti, mutta kun pelaaja tippuu, niin siinä sitten tippuu, eikä uusia yrityksiä tule. Verkkouraa ennen kannattaakin ainakin naputtaa yksinpeli ensin läpi ja sen jälkeen nokittaa omat kaverit kotisohvalla. Vasta kun on varma taidoistaan, kannattaa mennä haastamaan netti-championshippiin.

 

 

Pelattavuus on todella timanttinen. Hahmot reagoivat nopeasti ja liikkuvuus on helppoa. Vaikeutta sitten tuovatkin lukuisat erikoisliikkeet ja ennalta-arvaamattoman taistelutyylin luominen. Samoja potkuja ei voi nakuttaa kerrasta toiseen, vaan lyömistä pitää varioida jatkuvasti. Pahimmat väännöt tapahtuvat kuitenkin kuristusotteissa ja painissa, joka osoittautui ainakin allekirjoittaneelle todelliseksi myrkyksi. Mitään yksikertaista Mortal Kombatia ei EA Sports UFC todellakaan ole.

 

 

Graafisesti UFC on järkyttävän kaunis. Ignite-pelimoottori luo simulaatioita niin vaatteisiin, kuin lihaksiinkin. Jokainen tissi, hauis ja poskilihas bounssaa, kun iskuja satelee kehoon, taikka kun hahmo vain lämmittelee. Tekstuurit ovat tarkkoja ja äänimaailma hivelee korvia. Audiovisuaalisesti EA Sports UFC on todella herkullinen.

Vaikka peli on vaikea, on se helposti lähestyttävä ja todella viihdyttävä. Mitä enemmän peliä pelaa, sitä helpommaksi se muuttuu, ja sitä enemmän oppii erikoistaitoja. Kaiken kukkuraksi pelin paras riemu on edesmenneen Bruce Leen hahmo, jonka saa omakseen joko vetämällä pelin läpi tai ostamalla sen n. 5 euron hintaan kaikkiin hahmoluokkiin PSN tai Xbox Live -verkkokaupasta.