Peliarvostelu: Horizon: Zero Dawn

Tuhannen vuoden kuluttua eletään jälleen kivikautta – tuhonkoneiden parissa.

Kill Zone -peleistään tunnettu Sonyn omistama Guerilla Games on saanut käyttää viimeiset viisi vuotta pelin kehittelyyn, jonka on tarkoitus esitellä vaikuttavasti PS4 Pro -konsolin kykyjä Avatar-elokuvan kaltaisella tavalla, aivan kuten Avatar esitteli aikoinaan 3D-elokuvat.

Horizon: Zero Dawn vie pelaajan tuhannen vuoden päähän nykyhetkestä. Ihmiset ovat syystä tai toisesta taantuneet esi-ihmisten tasolle, eikä modernista ase- tai vaatetuotannosta ole tietoakaan.

Planeettamme ei ole enää omassa hallussamme, vaan jostain syystä Telluksella tallustelevat peto- ja pakoeläimiä muistuttavat tuhonkoneet. Osa niistä on aikoinaan ollut hyväntahtoisia, mutta viimeisen vuoden aikana jokainen kone on ottanut aggressiivisemman vaihteen päälle. Osa koneista tuntuu jopa olevan saastunut.

Itse pelin sankaritar Aloy esitellään aivan vauvasta saakka, mutta Maapallon historian käänteet on selvitettävä tarinan voimin. Ja tarina se onkin Horizonin parasta antia.

Horizon on avoimen pelimaailman seikkailu The Witcher 3:n, Far Cry Primalin, Terminator Salvationin (elokuva) ja Tomb Raiderin tavoin. Peli yhdistelee kaikkia edellä mainittuja ja kasaa niistä mielenkiintoisen cocktailin.

Vaikka pelissä pääasiallisesti kerätään luonnon antimia, joista sitten rakennetaan aseita ja ensiapuvälineitä sekä tapellaan robottihirviöitä vastaan, on pelin todellinen pääpaino tarinassa. Ja siinä Horizon onnistuu.

Pelin alussa esitellään itse päähenkilöt, jonka jälkeen pelaaja tutustuu ympäristöön. Noin neljän tunnin dippailun jälkeen tarina ottaa ja käynnistää uuden sivun – siitä peli vasta alkaa.

Tarina avaa pikkuhiljaa Maapallon historian vaiheita aina meidän ajastamme tuhannen vuoden päähän. Kaikkea tietoa ei kuitenkaan anneta tarjottimella, vaan pelaaja joutuu kaivelemaan yksityiskohtia roolipelityylisillä keskusteluilla.

Koko kokonaisuus on tekstitetty suomeksi, joten huonommallakin kielipäällä pysyy juonesta kärryillä. Tästä plussaa, vaikka osa esineistä ja asioista onkin saanut hämmentävän suomennoksen.

Vaikka Guerilla Games on ensimmäistä kertaa kyhäilemässä kolmannen persoonan seikkailupeliä, on ohjaus ja kontrollit onnistuttu hiomaan täydellisiksi. Peli on heti kättelyssä ns. hyvin hyppysissä, jonka vuoksi itse pelaaminen on todella nautinnollista.

Parhaiten pelissä toimii sen taistelumekaniikka. Ammuskelu on tarkkaa ja viiveetöntä, lähitaistelu on erittäin nautinnollista.

Horizon Zero Dawn on peli, joka koreilee grafiikallaan. Se on eittämättä konsolihistorian kaunein peli – ainakin PS4 Pro:n 4K- ja HDR-ominaisuuksilla. On suorastaan uskomatonta, miten hyvältä peli näyttää. Tällaista grafiikkaa kun olisi esitelty 15 vuotta sitten, oltaisiin sitä luultu älyttömän kalliiksi, esirenderöidyksi huijaukseksi.

Grafiikasta pääsee vieläpä erikseen nautiskelemaan todella hyvin toimivalla valokuvaustilalla.

Äänipuolelta ei myöskään ole juuri naputettavaa. Osa musiikeista käy kuitenkin pitemmän päälle puuduttamaan, sillä samat sävelet kantavat läpi pelin.

Jos pelistä on mainittava jotain huonoa, niin se tulee ehdottomasti hahmoanimaation puolelta. Hahmojen kasvot ovat yksityiskohtaisia, mutta varsin ilmeettömiä ja geneerisiä. Samoin hahmojen animaatiot itse pelitilanteissa ovat välillä varsin töksähteleviä. Animaatioiden vaihto toisesta toiseen käy myös ajoittain pätkäisten, ilman sujuvuutta. Nämä asiat kuitenkin korjaantunevat tulevissa päivityksissä. Tätä kirjoittaessa, peli ei vielä ole saanut edes day one -päivitystään.

Toinen graafinen inhottavuus liittyy veteen. Vesi ei nimittäin väreile lainkaan siellä pulikoidessa. Vedestä kyllä pärskyy pisaroita, mutta nykyisin jo varsin tutuksi käynyt ripple-tehoste loistaa poissaolollaan, tehden vedestä epäaidon näköisen. Toivottavasti tähänkin saadaan päivitys pian.

Myöskään moninpeliä tai yhteistyömuotoa ei Horizonista löydy. Sellaisia en ainakaan itse tosin edes kaipaa.

Horizon: Zero Dawn on tämän hetken paras uusi seikkailupeli ja varmasti koko konsolihistorian kaunein peli. Sen tarina on mahtava ja pelattavuus täydellinen. Sen jatko-osa on vain siitä kiinni, miten hyvin pelaajat pelin ottavat omakseen.