Peliarvostelu: Project CARS

Pelin taustalla häärinyt Slightly Mad Studios'n takaa löytyvät muun muassa rata-ajoon keskittyneet Need For Speed: Shift -pelit, joten Project CARS on ollut hyvissä käsissä.

 

Project CARS on simulaatio, eikä edes yritä kilpailla automäärillä ja modausmahdollisuuksilla. Pelistä löytyy reilut 60 autoa ja 30 eri ratasijainteja, joiden eri variaatiot nostavat ratamäärän 100 kappaleen tienoille.

 

 

Pelimuotoina löytyvät tutut ura-, vapaa-ajo-, pikakisa- ja moninpeli. Uratilassa peli ei pakota pelaajaa aloittamaan tietystä autoluokasta ja kilpailusta, vaan pelaaja saa vapaasti valita mieleisensä luokan. Tästä edetään kalenterista löytyvien kisaviikonloppujen avulla kohti kärkeä ja uusia haasteita. 

 

Vaikka pelaaja aloittaa niin sanotusti pohjalta, ei pelissä yritetä tunkea väkisin väännettyä tarinaa vaan se keskittyy olennaiseen. Myös nykyään jokaikiseen peliin tungetut taitopisteet loistavat poissaolollaan.

 

 

Kisaviikonlopusta löytyy harjoittelu, aika-ajot sekä itse kisa ja mahdolliset jatkolähdöt. Näissä mukana saattaa olla pakollinen varikkokäynti, joka nostaa immersion määrää suuresti. Etenkin aika-ajot on hyvä käydä ajamassa, sillä lyhyiden kilpailujen aikana on hankala päästä kaikista autoista ohi jos vaikeusaste on vähänkään kohdallaan. Pitempiä kisoja piristää vielä muuttuvat sääolot, jotka tuovat oman haasteensa peliin.

 

Moninpelin voi valita jo valmiiksi tehdyistä kilpailuista tai pelaaja voi isännöidä oman tapahtuman.

Pelin voi määritellä julkiseksi, yksityiseksi tai vain kavereille. Tarvittaessa oman kisan saa suojattua hörhöiltä salasanalla.

 

 

Ajomalli on yksinkertaisesti loistava. Ajaminen tuntuu realistiselta ja autoon tehdyt muutokset ovat selvästi havaittavissa. Harjoittelun ja aika-ajon ensimmäinen kierros kannattaa ottaa rauhallisesti, sillä kylmillä renkailla ei pitoa tahdo löytyä. Myös muutaman kaasu pohjassa vietetyn piruetin jälkeen on turha toivoa kunnollista pitoa vetäviltä pyöriltä. Renkaiden kulumisen ja muut avut saa toki määriteltyä asetuksista mieleisekseen.

 

Ajamiseen mukavuuteen eniten vaikuttava asia on ohjausväline. Project CARS suorastaan huutaa rattiohjaimen perään. Tehottomat etuvetoajoneuvot ovat padilla hallittavissa ilman ajoapuja, mutta tehokkaamilla takavetorasseilla ajaessa lurahtaa padikuskeilla äkkiä jotain housuun. Ohjaus on mahdollista ja mukavaa ohjaimella, mutta vain jos pistää luiston- ja sutimisen estot päälle.

 

Perusasetuksilla padohjaus on aivan liian kiikkerä, mutta onneksi peli tarjoaa todella monipuoliset säätömahdollisuudet eri ohjaimille. Rattipoljinyhdistelmän myötä Project Carsin ajomalli nousee omiin lukemiin piesten monen muun pelin ajomallit mennen tullen.

 

 

Tietokonekuskit tuntuvat ajavan samoilla säännöillä pelaajan kanssa, mikä ei suinkaan päde kaikissa autopeleissä. Vaikeuden saa säädettyä helposti itselleen sopivaksi ja kisaaminen tietokoneen kanssa on mukavaa. Jostain syystä usein pienen kontaktin tullessa kokekuskit tuntuvat väistävän samantien pientareen puolelle. Muuten pelaaja saa ajella omalla linjallaan, eikä tekoäly puske ulos tieltä.

 

Kovemmat törmäilyt ovat hieman töksähtäviä, mutta tämä ei kokonaisuutta häiritse. Vauriomallinnus pitää huolen ettei mutkia ohiteta toisten autojen kautta. Pelkän pellin vääntymisen lisäksi ajoneuvot ottavat melko helposti mekaanista vauriota, mikä tekee nopeasti ajamisesta tuskaa.

 

 

Project CARS'n visuaalisuutta on hehkutettu todella kauan ennen pelin ilmestymistä, eikä suotta. Vaikka Xbox One -version resoluutio on karsittu 1600×900 pikseliin peli on TODELLA hyvän näköinen myös Boxilla. PS4:llä resoluutio on täyttä 1920×1080 pikseliä ja kuvanopeus 60 kehystä sekunnissa.

 

Autot ovat mallinnettu tarkasti ja ympäristö on mukavan eläväistä. Tosin harvemmin ajopelissä jää katselemaan maisemia ja pääosassa ovat itse autot. Pelti kiiltää todella aidon näköisesti ja linssihäikäisyt piirtyvät virtuaalikameranlinssiin todella upeina. Välillä uusintoja katsellessa luulee katsovansa oikean elämän kisalähetystä. 

 

 

Ajokkien äänistä kuulee hyvin onko konepellin alla perus neloskone vai jykevä V8. V8:ia suurempien koneiden moottoriäänet kuuluvat kovaa ja korkealta. Myös muut paukkeet ja turbon vinkunat kuuluvat selvästi äänimaailmasta.

 

Ja kuten kaikissa nykyajan autopeleissä, myös Project CARS'sta löytyy ärsyttävä neuvoja kertomassa jokaisesta uudesta asiasta. Mutta toisin kuin muissa ajopeleissä, tämä täti tottelee napin painallusta joka skippaa höpötykset. PS4:llä naaras nalkuttaa ohjaimen kaiuttimesta, jonka saa myös erikseen hiljennettyä. Kiitos tästä Slightly Mad Studios!!!

 

Project CARS on kaikkea sitä mitä siltä on odotettu. Peli on simulaatiopohjalla tehty ja on selvästi konsoliautoilujen realistisemmasta päästä. Ja tämä on vain hyvä asia. 

 

Voiko Project CARS'ia sanoa Forzan ja GT:n tappajaksi? Ei. Mutta tämä siksi että Project CARS lähestyy autoilua eri näkökulmasta. Joten sanotaan sitä vaikkapa kauan odotetuksi lisäksi konsoliajopeleihin.