Quantum Break on suomalaisen pelitalo Remedyn uusin AAA-luokan toimintapeli, joka pyrkii sekoittamaan pelin ja näytellyn live-action-sarjan saumattomaksi kokonaisuudeksi.
Se heittää mukaan joukon ammattinäyttelijöitä ja aikamatkatarinan, joka on totaalinen mind fuck – kuten asiaan kuuluu. Nyt on kuitenkin aika napata Mertarannalta lainatut Suomilasit pois päästä ja tutkia, onko Quantum Break sen kympin arvoinen, jonka sille allekirjoittanut haluaa antaa jo ennakkoon.
Quantum Break kertoo Jack Joycen tarinan. Jack joutuu keskelle kaaosta, kun universumin aikakäsite meinaa tuhoutua pieleen menneen aikamatkakokeen johdosta. Jack saa kutsun kuvitteellisen Riverportin kaupungin yliopistolle vanhalta ystävältään, Paul Serenelta, joka pyytää Jackia avustamaan aikakoneen käytössä. Kuten jo mainittu, koe menee isosti reisille ja molemmat hahmot saavat aikamanipulaation mahdollistavia voimia. Alkaa kilpajuoksu aikaa – tai itseasiassa ajattomuutta vastaan, kun Jack yrittää pelastaa maailman tuholta ja Paul koettaa säilyttää projektinsa rippeet kasassa, keinolla millä hyvänsä.
Tarinaa kuljetetaan pelimoottorin avulla tehdyillä videoilla, sekä striimattavalla sarjalla. Pelin ja sarjan päätähtinä ovat muun muassa Game of Thronesistakin tuttu Aidan Gillen, Paul Serenenä, X-Men-leffoista tunnettu Shawn Ashmore, Jack Joycena ja Jackin veljeä esittää hobitti, Dominic Monaghan.
Yllättävää kyllä, hybridimalli toimii loistavasti. Sarjan tuotantoarvot ovat riittävät, näyttelijät hoitavat hommansa hyvin, ja paketti on ohjattu mallikkaasti, vaikka käsikamera alkaakin jossain vaiheessa pännimään.
Sarjan jaksot istuvat peliin hyvin ja tunnelma sekä tunne välittyy pelaajalle aivan uudella tavalla. Kokonaisuudessaan paketin tahditus ei ole silti täydellinen, ja varsinainen pelattava sisältö jää myös välillä sivurooliin, tarinan kerronnan rinnalla.
On aina riski lähteä kertomaan tarinaa, johon liittyy aikamatkustus. Remedyn tiimi jututti tutkijoita liittyen aikamatkustukseen pelin kehityksen aikana. Quantum Break hoitaakin homman hyvin, vaikka kokonaisuus onkin kunnon mind fuck ja ihan kaikki ei osu aukottomasti kohdalleen.
Twistejä riittää ja pelaaja voi myös muokata tarinaa tekemällä valintoja pelatessaan Paul Serenellä, jotka vaikuttavat pelin tarinan kulkuun. Useammalle läpipeluulle on siis syynsä ja hyvä niin.
Mukaan on mahtunut aimo läjä kunnon wow!-hetkiä, ja parhaimmillaan jännitys on käsinkosketeltavaa. Peli todella vangitsee pelaajansa ja tunteet puskevat pintaan, kun se käsittelee luopumisen tuskaa ja lopunajan tiukkoja valintoja.
Kehitystiimin taustatyöstä huolimatta, uskon että kovimmat scififanit ja kotiprofessorit varmasti löytävät aukkoja pelin aikamatkustusteoriasta. Suosittelenkin ottamaan rennosti ja hyväksymään Quantum Breakin tarinan aikamatkustuksineen sellaisena, kuin se on tarjoiltu.
Pelimekaniikaltaan QB on kolmannen persoonan suojaräiskintä, jossa pelaaja pystyy muokkaamaan aikaa ampumisen lomassa. Jack hakeutuu suojaan automaattisesti, kun pelaaja ohjastaa hänet lähelle suojaavaa objektia tai rakennetta.
Mukana on perusarsenaali aina pistooleista kevytkonekiväreihin, ilman yliampuvia superaseita. Superaseet on pelissä korvattu Jackin voimilla, jotka karttuvat ja voimistuvat mitä pidemmälle pelissä etenee. Voimat ovat hyvin balanssissa ja on hieno huomata, kuinka niitä kaikkia tulee käyttäneeksi, varsinkin vaikeimmalla vaikeusasteella pelatessa. Jokaiselle voimalle on tarkoituksensa ja tilanteensa, eivätkä ne tunnu lainkaan päälleliimatuilta.
Peli kannattaa pelata läpi normaalilla tai vaikealla vaikeusasteella, sillä helppo on turhankin helppo. Vaikeimmalla vaikeusasteella pelaaminen oli erittain palkitsevaa – muutamaa vaikeuspiikkiä lukuunottamatta. Kuolemista saa syyttää vain omia mokia ja balanssi on todella hyvin kohdallaan. Haastetta on sopivasti ja peli pakottaa opettelemaan voimien oikeaoppisen käytön.
Mukaan on ympätty myös tasohyppelykohtauksia jotka edustavat pelillisesti Quantum Breakin heikoimpia osuuksia. Vaikka kontrollit ovat toimivat, ne eivät ole kuitenkaan sieltä vastaavimmasta päästä, joten tasohyppelykohtauksissa äkkikuolemat korjaavat turhan helpolla, ellei Jackia saa ohjattua juuri oikeaan paikkaan. Onneksi nämä kohtaukset ovat kuitenkin harvassa ja pääpaino pysyttelee räiskinnässä, joka toimii todella hyvin.
Pelimaailmaan on kätketty pelaajan kerättäväksi valtava määrä tarinaa valoittavia tietokoneita, tallenteita, julisteita ja esineitä. Mukana on myös aimoannos viittauksia Alan Wake -peliin, nyt jo Remedyn tavaramerkiksi muodostunut pelin sisäinen tv-sarja, jota voi seurata muutamasta televisiosta pelin aikana ja bullet time -kohtaukset viittauksena Max Payne -peleihin. On kerrassaan mahtavaa, kuinka paljon yksityiskohtia pelimaailmaan, tarinaan ja näihin kerättäviin lisäpalasiin on kätketty. Quantum Breakin maailmaan on yksinkertaisesti helppo uppoutua jos niin haluaa.
Graafisesti Quantum Break on haastava tapaus. Siitä huomaa koko ajan, että Remedyn Northlight -pelimoottori ajaa Xbox Onen äärirajoille, ja on selvää, että rauta ei saa pelimoottorista kaikkea iloa irti.
QB panostaa pelin ja live-action-kohtausten, sekä tunnelman saumattomaan liittämiseen, ja peliin onkin saatu todella elokuvamainen, visuaalinen tunnelma ja väillä on vaikea huomata mistä peli alkaa ja mihin live-action-osuus päättyy.
Tällä on kuitenkin hintansa. QB pyörii muokatussa 720p-resoluutiossa, jota skaalataan ylöspäin. Tämän johdosta peli näyttää usein turhankin pehmeältä ja osa yksityiskohdista hukkuu ikävästi. Samoin tekstuurit latautuvat osittain harmillisen hitaasti ja välillä niitä joutuu jopa odottamaan.
Ruudunpäivitys pysyy kuitenkin tasaisena miltei läpi pelin, muutamaa kohtausta lukuunottamatta. Valaistus ja efektit ovat huipputasoa, mutta samalla osa valonlähteistä puskee maailman objektien läpi. Esimerkiksi varastorakennuksen ulkopuoleiset katuvalot saattavat vilkkua rakennuksen sisällä seinien lävitse.
Napinasta huolimatta Quantum Break on kaunis peli. Hahmot ovat mallinnettu todella hyvin ja Riverportin kaupunki on uskottava. Sen maisemat ovat upeita, eikä yksityiskohdissa ei ole säästelty, niin sisä- tai ulkotiloissakaan. On mielenkiintoista nähdä, kuinka upea peli Quantum Break on esimerkiksi tehokkalla pelitietokoneella kun rauta ei ole rajoite.
Pienistä puutteista huolimatta Quantum Break on todella hyvä peli joka kannattaa ehdottomasti räiskiä läpi. Sen heikkoudet unohtuvat helposti, sillä toiminta on sulavaa ja sen tarina tarraa mukaansa ensimetreistä alkaen. Pelin jälkeen syntyvä kaihoisa olo kertoo jo itsessään siitä, että Quantum Break onnistuu vakuuttamaan tarinankerronnallaan kuten hyvä elokuva, joka lienee tämän hybridimallin tarkoitustuskin.
Nyt on kulunut viikko siitä kun läpäisin pelin. Läpipeluun jälkeen syntynyt fiilis on vain syventynyt menneen viikon aikana, eikä minun ole tehnyt mieli aloittaa tai jatkaa mitään muuta peliä. Kunnianosoituksena tälle, arvosana saa vielä pisteen korotuksen, alkuperäisen kasin sijaan, ja lopullinen tuomio on nyt annettu.
