Resident Evil -pelisarja siirtyi ensimmäiseen persoonaan ja pelottaa sonnan ulos suolesta, vaikka se olisi tyhjä.
Resident Evil oli kauhupelien pioneeri ilmestyessään PlayStation 1:lle vuonna 1996. Se aloitti Alone in the Dark -pelien jälkeen vaapaasti 3D-avaruudessa liikuttavien selviytymiskauhupelien genren, jota mm. Silent Hill jalosti sittemmin paljon sairaammalla kauhulla. Resident Evil -pelisarja on pysynyt uskollisena tieteelliselle, puoliuskottavalle tarinajatkumolleen, joka jatkuu seitsemännessä osassa ilman sotilas- tai poliisitukea.
Pelaaja on tällä kertaa tavallinen perusmies, Ethan, jonka kolme vuotta kadoksissa ollut tyttöystävä ilmoittaa itsestään ahdistavalla videotervehdyksellä. Niinpä Ethan päättää ottaa jenkkirautansa alle ja lähteä hakemaan naisensa Yhdysvaltain Keski-Lännen saniaisten kätköistä. Ohjeet opastavat Ethanin kummituskartanoksi kutsutun omakotitalon pihaan, jonne pelaaja sniikkailee sisään – vaikka omatunto pyytääkin pakenemaan paikalta.
Kuten mainittu, järjestyksessään 23. Resident Evil -peli, Resident Evil 7 Biohazard vie pelisarjaa täysin uuteen suuntaan ensimmäisen persoonan, eli katseesta kuvatun seikkailun myötä. Tällä kertaa pelaaja ei ole myöskään eliittisotilaan saappaissa, vaan tavallisen tallaajan, joten kuumotuksen määrä on lähtökohtaisestikin hieman suurempi. Todellinen kylmäävyys kuitenkin on vihollisten syytä, sillä tällä kertaa vastassa ei ole tuttuja perus-zombeja, koiria ja lickereitä. Vastaansa pelaaja saa kummituksen kaltaisia olentoja, joiden läsnäolo on todella selkäpiitä karmiva.
Selkäpiistä puheenollen, RE7 on ensimmäinen peli, joka on saanut allekirjoittaneen todella ymmärtämään mistä sananlaskussa on kyse. Nyt tiedän mikä on selkäpii ja miltä sen raastaminen tuntuu.
”Nyt tiedän mikä on selkäpii ja miltä sen raastaminen tuntuu”
Jos pelin demo, Beginning Hour oli kuumottava, on todettava, että se ei ole vielä mitään. Peli näyttää todelliset kyntensä vasta puolivälin jälkeen, jolloin meininki alkaa kunnolla ahdistaa. Tutkimattomat paikat muuttuvat entistä häiriintyneimmiksi, saaden pelaajan todella kipristelemään istuimellaan. Mitä parempi kotiteatteri pelaajalta löytyy, sitä hirvittävämpää meininki on. Äänien tärkeyttä ei voi liikaa painottaa, sillä ne ovat noin puolet koko elämyksestä. Mikäli aiot pelata Resident Evil 7:n läpi, varmista ensin itsellesi kunnollinen äänentoisto!
Resident Evil 7 toimii PlayStation 4:llä myös virtuaalitodellisuudessa. PSVR viekin koko homman aivan omalle tasolleen, joten sen käyttämistä ensimmäisellä pelikerralla kannattaa harkita. Totta kai pelin ensimmäisen kappaleen voi huoletta kirmailla läpi VR:nä, mutta kartanon päärakennuksesta poistuttua tuleekin monelle VR-pelaajalle valinnan paikka.
Vaikka Resident Evil 7 on todella paljon aiempia erilainen, on mukana myös paljon tuttua, joka pitää pelin vahvasti Resident Evil -pelisarjassa mukana. Aseet ovat suoraan tuttuja alkuperäisestä pelistä. Ovien availu on yhtä kylmäävää kuin vuonna 1996. Tällä kertaa ne avautuvat onneksi realistisesti ja reaaliajassa. Osa äänitehosteista on täsmälleen samoja kuin ennen ja tuttu tasku/reppu-systeemi arkkuineen on läsnä. Myös tallennus tapahtuu perinteisin keinoin, onneksi kirjoituskoneen mustekasetteja ei sentään tarvitse keräillä. C-kasettimagnetofoni hoitaa homman. Myös tyypilliset ongelmanratkaisut ovat tuttuun tapaan mukana. Osa puzzleista luottaa jopa nostalgiaan, tuoden mieleen hyvin vahvasti alkuperäisteoksen.
Resident Evil 7 Biohazard on ehdottomasti kaikkein pelottavin Resident Evil -peli, peitoten kauhunsa kera jopa Evil Withinin. Pelaajan säikyttely on osittain niin sattumanvaraista ja ennakoimatonta, että myös uudelleenpeluuarvo säilyy. Ja se toki on Resident Evil -pelien pointtikin. Ensimmäisen läpipeluun jälkeen on syytä yrittää nopeampaa aikaa ja yrittää uskaltaa selviytyä koko seikkailu läpi virtuaalitodellisuudessa. Kultaisen trophyn saa kun pelin läpäisee alle neljän tunnin ja toisen kun käyttää arkkua vain kolme kertaa koko tarinan aikana.
Graafisesti peli on todella näyttävä. 3D-mallit ja tekstuurit on viimeisen päälle, tehosteita unohtamatta. Se on helposti sarjan kaunein peli. Peli tukee myös 4K-resoluutiota, mutta 4K:na pelattaessa tekstuurit latautuvat huomattavasti hitaammin tehden pelistä ajoittain varsin pikselisen. Oletettavasti tätä kirjoittaessa julkaistu 1.0.1-päivitys korjaa ongelman ainakin osittain.
Resident Evil 7 on myös ehdottomasti sarjan paras osa sitten kahden ensimmäisen Resident Evil -pelin. Se kylmää uudenlaisella lähestymisellään, pelottaa uudenlaisilla pahiksilla ja viihdyttää imuisalla tarinankerronnallaan. Karmivuuden maksimoimiseksi peliä tulisi ehdottomasti pelata vain yöllä yksin ja mieluusti vähintään 5.1-kotiteatterilla tai todella hyvillä kuulokkeilla.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.