Frozenbyten uutuus Shadwen on tarina hiippailjia murhaajasta ja orpolapsesta.
Varjoissa viihtyvän tappokone ja viaton orpolapsi matkaavat kaupungin läpi nirhaamaan kuningasta. Shadwenin tulee matkan varrella punnita valintoja. Lapsen mieli järkkyy helposti ja joitakin asioita ei parane pikkutytöille näyttää; kuten vartioiden selkään puukottamista.
Pelin tarina on valitettavasti geneerinen ja dialogi välillä jopa surkuhupaisaa. Tehtävien välillä tarinaa yritetään kuskata eteenpäin kankeasti ja lopulta se ei jaksa oikeastaan enää kiinnostaa yhtään.
Pelin core on hauska. Kun pelaaja liikuttaa hahmoa, myös aika liikkuu, kun pelaaja pysähtyy, myös aika pysähtyy. Kun hommat lähtevät lapasesta tai kun pelaaja tekee väärän valinnan, pystyy aikaa kelaamaan takaisin. Hetken totuttelun jälkeen hommaan sai makean flow-tilan ja seuraava liikettä sai suunnitella rauhassa.
"Kun pelaaja liikuttaa hahmoa, myös aika liikkuu"
Alussa putkimaiset kentät ja selkeät ratkaisut kloonivartioiden jekuttamiseen toimivat hyvin. Tällöin myös orpolapsi, joka seurasaa Shadwenia etenee nätisti piilosta piiloon. Mutta heti kun avarampi tila aukeseaa ja selkeästi luovuuden olisi pitänyt alkaa kukkia, alkavat ongelmat. Välillä tyttö tekee aivan mitä ihmeellisempiä ratkaisuja ja mm. nököttää keskellä vartioita, kuitenkin niin etteivät vartijat huomaa häntä.
Pelin tasot myös muistuttavat toisiaan liian paljon, niin graafisesti kuin pelillisesti. Mukavana lisänä on erilaisia salamurhaajavekotuksia, joilla pystyy hieman luomaan monipuolisuutta, jos oikein jaksaa fiilistellä.
Graafisesti peli näyttää hyvältä. Harmi vain että kentät ovat aika pitkälti kopioita toisistaan, niin kuin vartiatkin. Mahtavaan tunnelmaan asetelmat ovat kohdillaan, mutta ympäripyöreä dialogi, outoja ratkaisuja tekevä pikkutyttö ja yksipuolinen maailma veivät ainakin minun hiippailufiilikset.
