Peliarvostelu: Super Mario Maker

Super Mario Maker on peli / työkalu, joka ojentaa kadunmiehelle tai -naiselle kirjaimellisesti avaimet sienivaltakuntaan. Tarjolla on huikea määrä visuaalisia ja pelillisiä elementtejä aina 8-bittisistä NES-ajoista uusimpiin Wii U:n tarjoamiin HD-maisemiin. Pelaajalle tai kentänluojalle tämä tarkoittaa käytännössä ehtymätöntä aarrearkkua, joka on täynnä maailman tunnetuimman tasohyppelypelin herkkuja. 

 

 

Paketin luovan osuuden pystyy helposti kiteyttämään muutamaan virkkeeseen. Viikon aikana pelaaja saa päivittäin käyttöönsä uusia elementtejä, joilla voi rakennella omia kenttiään. Näin oppiminen sujuu pehmeästi ja kaikkia liikkuvia osasia oppii hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla. Wii U:n kosketusnäyttöön pohjautuva käyttöliittymä on sen verran intuitiivinen, että muutaman päivän kuluttua jopa tällaisen amatöörin käsissä syntyy varsin elaboraatteja kenttäviritelmiä.

 

Myöskään pelillistä osuutta ei ole unohdettu. Nintendo on pakannut mukaan omien mestareidensa lyhyitä taidonnäytteitä, jotka tarjoillaan kenttäkokoelmina, joista on suoriuduttava 10 elämällä. Palkkioksi viitseliäisyydestään näppäimienhakkaaja saa vielä nämä pro-tason viritelmät itselleen tuunattaviksi. 

 

Varsinaisena pelillisenä pihvinä toimivat kuitenkin omat ja muiden pelaajien servereille lataamat kentät. Teoksiin voi tutustua yksitellen, mutta suositeltavampi tapa löytää helmiä on ottaa vastaan 100 Marion haaste. Kyseissä pelimuodossa valitaan itselle sopiva vaikeusaste ja yritetään päästä 16 kenttää läpi 100 elämän voimin. 

 

Helpolla ja normaalilla asetuksella homma sujuu kuin tanssi. Vaikeimmalla tasolla veteraani saattaa kuitenkin menettää yksittäisessä kentässä helposti jopa 50 putkimiestä. Pienenä knoppina voin kertoa arvon lukijoille, että toistaiseksi yhtä vaikeimmista luomuksista on pelaajien voimin kokeiltu yli 11 000 kertaa – ja läpäisykertoja on kertynyt yksi.

 

Omien luomuksien jakaminen Internetin välityksellä on Super Mario Makerissa helppoa ja nopeaa. Erityiskiitosta systeemi ansaitsee nerokkaasta tavasta, jolla se ehkäisee täydellisen roskan (ja sukupuolielinten muotoisten kenttien) ylenpalttisen julkaisutahdin. Jokaisella pelaajalla on aluksi käytössään vain kymmenen kentän latausoikeudet. Lisäoikeuksia saa vain, jos toiset pelaajat jakavat luomuksille positiivisia arvosanoja (tähtiä). Lisäksi kenttä, jonka haluaa ladata, tulee myös itse pystyä läpäisemään. Omalle konsolilleen voi tietenkin luoda mitä tahansa epämääräisiä härdellejä perheenjäsenten ja ystävien hämmästyksesi tai kauhistukseksi.

 

 

Graafisesti kyseessä on Nintendo AAA-julkaisujen jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan moitteeton kokonaisuus. Visuaalisia lisäilonpilkahduksia tasohyppelyfestivaaliin tuovat myös erilaiset efektit, joita kenttiin on mahdollista lisätä. 

 

Mainitsemisen arvoinen tekninen seikka on Amiibo-lelujen tähän asti paras hyötykäyttö. Pienillä muoviukkeleilla voi nimittäin loihtia peliin erikoissieniä, jotka muuttavat Marion esimerkiksi Soniciksi, Linkiksi tai Pac-Maniksi. Viihdyttävän lisänsä tuo Mario Maker -pakettiin kuuluva Super Mario 30 v. -juhla-Amiibo, joka muuttaa uutukaisen HDTV:n kuvan 80-luvun kuvaputkitelevisiota vastaavaksi. Kyseisen patsaan ostamista voi siis perustella eettisellä velvollisuudella valistaa nuorempia pelaajasukupolvia. 

 

Täydellisyyttä hipovan kokonaisuuden esteenä ovat vain pienet lastentaudit, jotka on kuitenkin rehellisyyden nimissä arvosteluun kirjattava (ja mahdollisilla päivityksillä korjattava). Nintendon omat yksittäiset kenttänostot eivät vaikuta hirvittävän harkituilta ja suosituimpien kenttien listat ruokkivat tähtijärjestelmän ansiosta itseään. Toisin sanoen kiinnostavia uutuuksia ponnahtelee pinnalle turhan harvoin. Pelaaja joutuukin tukeutumaan Internetin apuun (ja vaivalloisiin koodeihin) 

löytääkseen todelliset helmet sikojen joukosta. 

 

 

Toinen osa kritiikkiäni osuu checkpointtien täydelliseen puuttumiseen – oli kenttä sitten kuinka pitkä tahansa. Edes vuonna 1985 julkaistu Super Mario Bros. ei vaatinut pelaajaltaan täydellistä, koko kentän kattavaa suoritusta, joten kyseinen Mario Makerin sääntö tuntuu välillä hiukan kohtuuttomalta. 

 

Nämä ongelmat on kuitenkin helppo antaa anteeksi, sillä Super Mario Maker loistaa niin monella muulla saralla. Se on kiistatta paras, viihdyttävin, innovatiivisin sekä helppokäyttöisin peli- ja kentänsuunnittelutyökalu, jota olen urani aikana päässyt kokeilemaan. Samalla paketilla hoituu niin innokkaan tasoloikkajyrän haastaminen kuin 4-vuotiaan opettaminen videopelien ihmeelliseen maailmaan (tarina on tosi).