Viime vuoden peliksi useassa mediassa valittu The Last of Us on kääntynyt nyt PS4-konsolille. Onko uusi versio edelleen yhtä hyvä?
The Last of Us oli yksi viime vuoden vaikuttavimmista, tai kenties vaikuttavin peli. Peliä pääsivät pelaamaan ainoastaan PS3-omistajat, mutta nyt myös PS4-pelaajille tulee siihen mahdollisuus. Remastered-lisänimi viittaa luonnollisesti paranneltuun painokseen, joka tulee ns. All Inclusive -versiona, kaikkine lisäosineen ja ekstroineen.
Tässä arvostelussa keskitytään lähinnä uudistuksiin ja vertailuun PS3-version kanssa. Juonellisen ja pelillisen näkemyksen The Last of Us -seikkailusta voit lukea alkuperäsisestä PS3-arvostelustamme, joka kertoo enemmän itse elämyksestä.
Aloitetaan siis olennaisimmasta, eli grafiikasta.
Pelin ei lupailtu olevan mitenkään mahdottomasti PS3-versiota parempi. Sitä se ei myöskään ole. Tekstuurit ovat osittain täysin samoja ja polygonejakin tuntuu päähahmoja lukuunottamatta olevan täysin sama määrä kuin PS3-versiossa. Osa tekstuureista on kuitenkin tarkempia, joten aivan samoilla settingseillä ei mennä. Parantelua on kuitenkin myös tullut.
Pelin tärkein huomattava uudistus koskee 60 kuvan sekuntinopeutta, joka vaikuttaa merkittävästi pelielämykseen. Pelin voi lukita myös alkuperäiseen 30 kuvan sekuntinopeuteen, joka tekee elämyksestä leffamaisemman, mutta peleissä on leffoista poiketen suuremmalla kuvanopeudella positiivisempi merkitys. Tähtäys on helpompaa ja realismi muuttuu käsinkosketeltavammaksi. Kamera tuntuu liikkuvan jouhevammin ja pelaaminen on muutenkin silmälle miellyttävämpää. Ihmisen on kerrottu normaalisti pystyvän n. 50 kuvan sekuntivauhtiin omilla silmillään.
Valo kimpoaa kuin oikeassa maailmassa
Toinen suuri graafinen uudistus koskee valaistusta. Pelimoottori osaa pingottaa ja pongottaa, eli kimmottaa valoa pinnoista toiseen, joten valo käyttäytyy aidosti. Tämä tuo lisää realismia, mutta aivan jokainen ei osaa sitä huomata. Parhaiten tehosteen huomaa pimeissä paikoissa, jossa taskulampun valo heijastaa myös pintoihin, jonne se ei kohtisuoraan osu. Sama pätee päivänvalon aikaan sisätiloissa, jossa auringonvalo luo realismia heijastumalla eri pinnoista aidosti toisiin pintoihin. Muut graafiset uudistukset liittyvät partikkeleiden määrään ja niiden tarkempiin yksityiskohtiin.
Äänipuoli on pysynyt ennallaan. Uutena äänisuunnittelun herkkuna Naughty Dog on tuonut taskulampun napin äänen ohjaimen kaiuttimeen. Peliääni on pakkaamatonta DTS:ää, joten jos kotiteatteri on kunnossa, on pelielämys todella vaikuttava. Jos se ei ole kunnossa, on syytä jättää muutaman kuukauden dokaamiset kokonaan pois kuvioista ja säästettävä kunnon audiolaitteisiin.
Sama seikkailu, uusi parempi kuori
Muilta osin The Last of Us Remastered on se sama alkuperäinen seikkailu. Peli sai viime kesänä allekirjoittaneelta täydet pisteet, ja sitä se on pelielämyksenä edelleen. Remastered on kuitenkin väärä lisänimi, sillä uudistukset eivät oikeuta sen käyttämiseen. Pelkkä The Last of Us PS4-versio olisi ollut kuvaavampi. Uudistuksien vähyyden vuoksi arvosanakin laskee pykälällä.
Allekirjoittaneen oma suosikkilelu on ehdottomasti valokuvausmoodi, joka mahdollistaa hienojen kuvankaapausten ottamisen, filttereitä, aukkoa ja muita järjestelmäkameran toimintoja apuna käyttäen.
The Last of Us Remastered on helvetin kova peli, mutta sen viime kesänä läpi paahtaneet ovat jo seikkailunsa kokeneet. Sitä vielä elämättömien on kuitenkin ehdottomasti hankittava peli omaksi.
