Persona 5 Strikers -arvostelu – Vuoropohjaisuus romukoppaan ja rynnien rinkiin

Road Trip, japanilaisia maisemia, mysteeriä ja helvetisti vihollisia. Taipuuko menestyspeli Persona 5 toimintaroolipelin muottiin, vai katkeaako matka jo ensimmäiseen mutkaan?

Persona 5 Strikers on Atluksen (mm. Persona– ja Shin Megami Tensei -pelisarjat) ja Koei Tecmon (mm. Dynasty Warriors -pelit) yhteistyönä leivottu Persona 5 -pelin spin-off ja jatko-osa. Persona 5:sta ja pelisarjasta ylipäänsä voi lukea lisää tästä.

Persona 5 on saanut myös spin-offina tanssipelin, sekä laajennetun laitoksen pääpelistä Persona 5 Royalin muodossa. Persona 5 Strikers kuitenkin jättää Royaliin tehdyt lisäykset huomiotta, ja jatkaa tarinaa Persona 5:n jälkeen.

Persona 5 on JRPG peli jossa on ihmissuhdesimulaation, sekä koulunkäyntisimulaation aineksia perinteisemmän ”luolaseikkailun” lisäksi.

Tarina kesälomasta

Tarinalllisesti Persona 5 pelissä joukko turhautuneita nuoria muodostaa Phantom Thieves -nimisen ryhmän, ja pistävät kieroutuneiden aikuisten sydämet uuteen kuosiin, sukeltamalla heidän päänsä sisällä olevaan palatsiin.

Persona 5 Strikers jatkaa esiosansa tarinaa noin neljän kuukauden jälkeen edellisistä tapahtumista. Poissa ovat pitkälti ihmissuhdesimulaatiot, sekä koulunkäyntiosiot, sillä Strikersin tarina sijoittuu kesälomaan.

Uusia korruptoituneita henkilöitä alkaa ilmaantua ympäri Japania, mutta näissä uusissa tapauksissa on jotain aiemmasta poikkeavaa.

Persona 5 Strikers ei ole JRPG, niin kuin edeltäjänsä, vaan kevyillä RPG-elementeillä maustettu toimintaseikkailu Koei Tecmon Dynasty Warriors -pelien hengessä. Persona 5:n henkeä on kuitenkin karsimisen jälkeenkin jäänyt sopivasti mukaan.

Road Trip!

Selviyttään helvetillisestä kouluvuodesta Phantom Thievesien Joker kavereineen joutuu kesälomallaankin kohtaamaan korruptoituneita henkilöitä. Tällä kertaa kyse ei ole pelkästään kieroutuneista aikuisista, vaan nuorempaakin sakkia alkaa käyttäytyä omituisesti. Kesäloma on täten pilalla.

Phantom Thievesillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa auto alle, ja lähteä selvittelemään mistä tässä perskuleessa on kyse. Eivätkä he tee sitä pelkästään hyvää hyvyyttään. Virastotason painostusta on ilmassa, sillä kaikki merkit viittaavat Phantom Thievesien vuoden mittaan tekemiin operaatioihin. Panoksena on ihmiselämät, sekä nuorten omatkin elämät siinä sivussa.

Hirvee hässäkkä

Persona 5 Strikers jättää vuoropohjaiset taistelut romukoppaan ja nostaa kerralla päälle rynnivien vihollisten kertoimen kymppiin.

Hahmoa voi taisteluissa vaihtaa lennosta ja toiminnan voi pysäyttää nappia painamalla siksi aikaa, kun virittelee sisäisten Personien taikoja vihollisten päälle.

Kulloisenkin pahiksen mielenmaisemissa seikkaillaan milloin missäkin kieroutuneessa Japanilaisessa maisemassa. Kentät ovat pitkiä, vihollisia ja toimintaa riittää. Ruudun täydeltä vihollisia ja pelaajan hahmon lisäksi mukana seikkailevat kolme muuta täyttävät ruudun sellaisella hässäkällä, että heikompaa alkaa hirvittää.

Kun ei olla pahiksen pään sisällä, seikkaillaan road trip -hengessä pitkin Japanilaisia maisemia, ostetaan paikallisia ruokia, kokkaillaan ja jutellaan kamujen kanssa. Välissä kuljetellaan mysteeritarinaa eteenpäin.

Helvetillisestä hässäkästä huolimatta taisteiluissa on jokin järki, ja ne yleensä pysyvät hallussa. Menon äityessä liian villiksi, voi nappia painamalla pysäyttää pelin toiminnan ja vähän tarkkailla mistä on kyse.

Vihollisilla on heikkoutensa eri elementtejä tai aseita kohtaan, ja tätä heikkoutta hyväksi käyttämällä viholliset saa äkkiä hengiltä. Tämä toimii myös siinä mielessä hieman tylsistävällä tavalla, sillä tavallisia hyökkäyksiä ei juuri tarvita, jos loitsuihin tarvittavia SP-pisteitä riittää heikkouksien hoitelemiseen.

Melkeinpä kaikki ihmissuhdesimulaation elementit esiosastaan riisuva Strikers valitettavasti muutta ”luolastojen” ulkopuolella olevan toiminnan lähinnä oheistoiminnaksi.

Maisemissa juostaan, suoritetaan perus, ”hae tavara, toimita se henkilölle X” -tehtäviä, tai etsitään kaverit kentältä ja jutellaan heille. Pelin suola on selkeästi ”luolastojen” puolella, mutta onneksi hahmot ovat edelleen sen verran kiinnostavia, että oheistoimintaan liitettyä höpinää jaksaa kuulla ja/tai lukea. Kaikkia repliikeitä ei ole ääninäytelty, mutta sen verran sopivasti niitä ääninäyttelyosia on, että tekstikin saa lukijan päässä ”äänen”.

Turvavälit!

Muutamaa Dynasty Warriors -peliä on tullut pelattua. Niissä kaikissa on yleensä isot kentät, jotka on täynnä vihollisia ja taistelut äityvät hässäkäksi. Suoraan sanoen en ole kyseisten pelien fani, sillä massiiviset taistelut, joissa ei ole päätä eikä häntää, ei kovin paljoa jaksa mielenkiintoani pitää yllä. Persona 5 Strikers onneksi sisältää sen verran esiosansa sielua, että tämä variaato DW-muotista on jaksanut jopa ihan viihdyttää.

Vihollisia voi edelleen yllätyshyökätä, joka asettaa heidät huonoon asemaan. Vihollisilla on edelleen heikkoutensa, joita hyväksikäyttämällä taistelut ovat pian ohi.

Kuten Persona 5 -pelissä, on Strikersissakin myös paikkoja, joissa Phantom Thievesit voivat rauhassa vaania vihollista. Viholliset tiputtavata edelleen aika ajoin Personia, eli pelin Jokerin valjastamia yliluonnollisia olentoja erikoistaitoineen.

Valitettavasti Persona 5:ssa ollut Personien maanittelu on jäänyt pois. Velvet Roomissa voi edelleen väsäillä Personien kanssa näitä fuusioiden tai parannellen.

Uusi tyylisuunta on timanttia

Pakko sanoa, että yllättävän hyvin vuoropohjainen taistelu on vaihtunut reaaliaikaiseksi mättöhässäkäksi ja täten istuu Dynasty Warriors -muottiin kuin fisti aanukseen.

Vaikken haluaisi pitää Persona 5 Strikersista juuri tämän Dynasty Warriors -geenin takia, on pakko myöntää, että aloin pitämään pelistä mitä pidempään sitä pelasin. Yksinkertaisesti Persona 5:ssa on sen verran vahva geneettinen pohja, että se kestää tälläisen Dynasty Warriorsiin sekaantumisen ja nousee ehkäpä osiensa summaa isommaksi.

Auringossa ahavoitunut

Persona 5 Strikers näyttää ja kuulostaa pitkälti esiosaltaan, mikä on pelkästään hyvä asia.

Uudet musaraidat istuvat vanhojen sekaan sen verran hyvin, etten erottanut mitkä musaraidoista edes ovat uusia kappaleita.

Ääninäyttely toimii edelleen ja tutut hahmot tuovat tuttua tunnelmaa. Ääninäyttelyssä on myös englanninkielisessä versiossa sen verran särmää, että se toimii kyllä pelisarjaan ennen tutustumattomille.

Persona 5 oli pirun nätin näköinen peli omalla tyylillään ja Persona 5 Strikers jatkaa samaa linjaa. Olo on välillä, kuin grafiikkaelementtejä olisi kierrätetty, mikä kumma kyllä ei tunnu pahalta. Strikersissa on kuitenkin omaakin persoonaansa sen verran, ettei peli tunnu vanhan kierrätykseltä.

Harmillisesti tyylikkäät käsin animoidut valikkoanimaatiot ovat vaihtuneet kaksivärisiin 3D-mallinnoksiin, siitä pieni miinus. Muuten ääni ja grafiikkapuolella ei valittamista, peli pyörii ja pierii iloisesti niin kuin hapankaalilla itseään täyttänyt kesämies.

Reissun jälkeen on mukava palata kotiin

Persona 5 Strikers on oiva peli niille, jotka rakastuivat päätä pahkaa Persona 5:een.

Strikers jatkaa esiosansa tarinaa tutussa porukassa, ja pelaaja pääsee taas hengailemaan Phantom Thievesien kanssa.

Uudet hahmot istuvat hyvin tunnelmaan mukaan, eivätkä tunnu väkinäisiltä lisäyksiltä.

Kenttien pääpahikset ovat myös esikuvansa mukaisesti sopivan moniulotteisia, ehkä jopa enemmän moniulotteisia kuin Persona 5:n kieroutuneet aikuiset.

Tarinassa on sopivasti imua, ja siihen pääsee kyllä mukaan, vaikkei esiosaa olisikaan pelannut. Tosin jos Persona 5 on jäänyt pelaamatta, missaa paljon. Kirjaimellisestikin, sillä Persona 5 on noin 100 tuntia kestävä JRPG-peli täynnä tarinaa.

Hahmoihin ei tässä versiossa pääse niin vahvasti tutustumaan kuin aiemmassa osassa, mikä on sääli.

Persona 5 Strikersia voi suositella Persona 5 -pelin faneille, sekä Dynasty Warriors -peleihin hullaantuneelle. Jos kumpikin on täysin tuntematon pelinä tai genrenä, voi Persona 5 Strikers jättää hieman kylmäksi.

Persona 5 Strikers on jatko- ja spin-off-osana ihan onnistunut peli. Itsenäisenä pelinä myöskin ihan mukiinmenevä, vaikkakin paljon hyviä asioita Persona 5:sta on jäänyt pelin kouluvuoden päättymisen myötä koulun lokerikkoon.

Parasta henkilökohtaisesti Strikersissa on se, että se herätti jälleen halun palata pelaamaan Persona 5 -peliä.