Konsolijulkaisun myötä olimme niin onnekkaita, että saimme vuonna 2015 julkaistun Pillars of Eternityn uudelleen syyniin.
Pillars of Eternity edustaa klassista PC-roolipeliä kunnon Baldur’s Gate hengessä. Se on isometrisestä kuvakulmasta kuvattu fantasiaeepos joka riistää yöunet ja laittaa perheen isän miettimään prioriteettejään.
Pelaaja on rodusta tai hahmoluokastaan huolimatta The Watcher, yksi valituista, jotka pystyvät näkemään haamuja menneisyydestä ja lukemaan muiden olentojen sieluja. Pelaajan matka alkaa muukalaisena kaukaisessa kylässä, aivan kuin kunnon fantsuropekliseen kuuluukin. Mutta tämän jälkeiset tapahtumat todellakin erottavat PoE:n muista fantsukliksuista ja luvassa on huima seikkailu jollaista harvoin pääsee todistamaan.
PoE yhdistää hienosti reaaliaikaisen taistelun jonka voi taktiikan nimessä pysäyttää paremman taktiikan hiomiseksi. Peli tarjoaa riittävästi haastetta ja pirullisia koukkuja, jotka pakottavat pelaamaan lisää. Mukana on niin oman seikkailijatiimin kokoamista kuin pienimuotoista varusteiden tuunaamista ja perinteisten taikajuomien sekä matkasapuskan keittelyä.
Pelimekaniikka toimii, pelimaailma on uskottava ja todella upea. Sivutehtäviä on juuri sopivasti, että tekemistä on koko ajan mutta päätarina ei pääse unohtumaan. Pelialueet ovat monipuolisia ja samalla hillityn kokoisia. Äänimaaima ja ääninäyttelijät hyviä.
”isometrisestä kuvakulmasta kuvattu fantasiaeepos joka riistää yöunet ja laittaa perheen isän miettimään prioriteettejään”
Ainoa kritiikki onkin pelaajan oman linnakkeen ylläpitämämisessä, sillä ei-pelaajahahmopaskiaiset vyöryttävät linnaketta minkä kerkeävät ja resurssipula aiheuttaa turhaa stressiä joka ajoittain syö pelikokemusta.
Pillars of Eternity on miltei täydellinen old school -fantsukliksu ja ansaitsee täyden suosituksen jokaiselle fantasiaroolipelien ystävälle.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.