Kasvit ja Zombit lähtevät jälleen hippasille. Plants vs. Zombies: Garden Warfare – PvZ-sarjan kolmas peli poikkeaa nimeltään edellisistä, onko siis kyse jostain mullistavasta uudistuksesta?
Alkumullista Windowsille ja OS X:lle kaivautuivat ensimmäiset kukat vuoden 2009 Plants vs. Zombies pelissä. Kyseisessä tornipuolustustyyppisessä pelissä kukat olivat vasemmalla ja oikeasta reunasta saapui laumoittain zombeja muutamaa väylää pitkin. Pelaajan tehtävänä oli naksutella erilaisia kukkia omalle shakkiruutumaiselle multa-alueelleen, tarkoituksena luoda tehokas ja monipuolinen puolustus. Hölmöllä huumorillaan ja piirrosmaisella ilmeellään Plants vs. Zombiesista tuli pienimuotoinen hitti, joka poiki kaksi jatko-osaa (2013 ja 2019), sekä useita käännöksiä eri alustoille.
Sieltä jostain zombieaivojen syövereistä kaivautui myös idea iskeä samaiset staattisesti paikallaan olevat kukat ja löntystävät zombiet taistelemaan moninpelaajan 3rd Person Shooter -henkiseen Areenamättöön. Staattisille kasveille keksittiin omintakeinen tyyli liikkua mm. aluslehtiensä kera ja hahmoluokkia ammennettiin alkuperäisistä PvsZ-pelien hahmoluokista. Näin syntyi Plants vs. Zombies: Garden Warfare (2014).
PvsZ:GW poiki myös jatko-osan vuonna 2016 ja nyt käsillämme on tämän spin-off sarjan kolmas osa. Garden Warfaren ensimmäisestä osasta voi lukea kaiken oleellisen tästä.
(Ei todellakaan) eeppinen tarina kukista ja meh- zombieista.
Plants vs. Zombies: Battle for Neighborville on kutakuinkin yksinkertaisuudessaan sellainen tapaus, että kukat on hyviksii, zombiet pahiksii, niiden välissä on kylä ja joka puolella soditaan. Pelaajan tehtävänä on tarinavetoisessa yksinpelissä suorittaa oman leirinsä tehtäviä, oli leiri sitten kukat tai zombiet.
”kukat on hyviksii, zombiet pahiksii”
Plants vs Zombies: Battle for Neighborville on hyvin pitkälti samaa menoa kuin aiemmassa kahdessa osassa. Syväluotaavampaa arviota löytyy ylläolevasta linkistä.
Kentät ovat uudistuneet ja ehkä hitusen laajempia, hahmoluokkia on tullut lisää. Sen ihmeellisempää uutta peli ei tarjoile ja ensikäynnistyksellä tuntuu aiemmat osat pelanneena, että on kuin olisin ennenkin pelannut tätä peliä.
Ei sul mittä aivoi olis?
Plant vs Zombies: Battle for Neighborville kärsii harvakseltaan pienestä nykimisestä. Tämän voi tietty joku patchi fixata, mutten muuten suhteellisen rivakasti PS4:lla rullaava peli vähän tiputtaa fiilistä nykiessään.
En tiedä onko aika kullannut muistot, mutta ohjaus PvsZ:BfN tuntuu kankeammalta, kuin muistan aiemmissa osissa olleen. Suurin osa hahmoista on edelleen melko hitaita ja tähtäily haastavaa omintakeisten ja lukuisten eri hahmojen ammusratojen vuoksi. Silti huumori pelissä ja lukuisat eri hahmoluokat erikoisuuksineen ovat pelin suola salaatin päälle.
Erilaisia pelitiloja on kourallinen. Tämä yhdistettynä kepeään tunnelmaan, hahmoluokkiin ja laajoihin karttoihin pitänee mielenkiintoa aika ajoin yllä.
Oi onpa kaunis (lihansyöjä)kukka!
Grafiikat ja äänimaisemat tässä kolmannessa osassa ovat ehkä rahtusen verran parempia.
Frostbite 3 toimii yhä enginenä ja ajaa asiansa kohtalaisen hyvin. Pelin piirroselokuvamainen grafiikka on hellempää koneistoille, kuin realismiin pyrkivät pelit, joten olettaisi pelin pyörivän smoothimmin. Näin ei kuitenkaan aina ole ja välillä peli dippaa freimejä soossin.
Tämä yhdistettynä kankeaan ohjaukseen saa pelaajan hymyn helposti hyytymään, pelin huumorista huolimatta. Peli maistuu kuin geneerinen suklaalevy pitkän työviikon jälkeen: on se ihan ok, mutta ei sitä joka ilta söisi.
Anteeksi tarjoilija, salaatissani on aivoja!
Nykyään moninpelaajapelien kenttä on pullollaan monen monituista areenamättöä, joihin myös PvsZ:BfN kuuluu. Edukseen PvsZ:BfN erottuu omaperäisillä humoristisilla hahmoluokilla, pirtsakalla graafisella ilmeellään ja omintakeisella hölmöllä huumorillaan. Hitaammin liikkuvat zombiet ja kukat voivat houkutella pelaajiksi sellaisiakin, joita esim. PUBGin hektinen meno ei paljoa houkuta.
PvsZ:BfN sisältää myös jonkin verran erilaisia moninpelimuotoja, ihan kelvon yksinpelikamppiksen, ja konsoleilla Split Screen -moninpelin. Huumori voi tosin alkaa jossain kohtaa väsyttää, ja kankeat hahmot suoraan sanoen vituttamaan.
Jäässä ne kukatkin kukkii
Plants vs Zombies: Battle for Neighborville on kuin NHL-pelien pipopäivitykset; sama peli, vähän jotain uutta. Jättäisin pelin odottamaan alelaariin, ellei sitten monet kaverit ole pelin kimpussa, kuin planeetalta katoavat mehiläiset viimeisen kukan äärellä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.