Vuoden välitauon jälkeen oli aika taas kerätä kamat ja painella Seinäjoelle juhlistamaan Provinssirockin olemassaoloa.
Paljon on muuttunut, ikää on selvästi tullut, koska ensimmäistä kertaa ikinä allekirjoittaneella oli esim. majoitus varattuna festivaalin ajaksi. Totutusta on joskus poikettava, mutta tämä ratkaisu helpotti hämmentävästi. En aio silti vähätellä automajoituksen mahdollisuuksia festariratkaisuna.
Universumi ei ainakaan ennakkoon ihan parastaan tarjonnut, sillä koko viikonlopuksi oli lupailtu enemmän ja vähän enemmän sadetta. Ihan koko ajan ei satanut, mutta hyvällä uhkailulla ja ajoittaisella kaatosateella on selkeä vaikutus festariin; se näköjään lannistaa sen ihmismassan, joka tekee festarista yleisötapahtuman. Ei tapa täysin, mutta hioo sen terävimmän kärjen pois.
Perjantai:
Paras päivä, jos mitataan sateen määrässä. Ampiaismiehen olemus (yllä oleva kuva) tosin kertoo jotain, yleisöä tämä jatkuva kaatosade hieman hidasti, mikä heijastui myös lavoille; 17 vuotta sitten Blur oli ilmiliekeissä ja Ruisrockin rakenteissa Lapin Kulta –pullo kädessään kiipeillyt Damon Albarn oli vielä nuori ja innokas. Tällä kertaa ei ihan tuohon päästy ja Damonkin innostui vasta puolivälin hujakoilla. Ei sovi pelkkää Damonia syyttää, tämä toistui muillakin.
Perjantaina sade vei kokonaisuudessaan silti voiton. Jopa aina loistava PMMP tuntui jäävän sateelle toiseksi, mutta koska jostain on ponnistettava, oli lauantaille hyvä kerätä vauhtia hieman vaikeamman kautta.
Lauantai:
Lauantai oli sitten vähiten sateinen, mutta tunnelmaltaan kulahtanein välipäivä. Disco Ensemble sai tukittua saarilavan ja upeana festari-innovaationa stand-up tukki täysin koko Rumba-teltan. Jokin jäi silti puuttumaan, oli syynä sitten perjantain taistelut sateessa tai aurinkoisemman päivän odottelu, mutta yksikään esiintyjä ei varsinaisesti räjäyttänyt pankkia. Epäkiitollisin hetki oli Karri Koiran ja Ruudolfin idea vetää keikkansa soljuvan rapin sijasta lauluna, ihan kuin alati vähenevä yleisö olisi pakotettu kuuntelemaan huonoa Neon2:a. Eikä se alkuperäinenkään Neon2 mikään hyvä ole. Kipinä oli taas jossain muualla kuin Provinssissa. Ei mitenkään huono tunnelma, mutta ei tämä nyt vieläkään festareilta tuntunut.
Sunnuntai:
Kelien osalta kaikki toivo on menetetty, illaksi sateen todennäköisyys on 100 % ja festariväsymys painaa vahvemmankin pohkeissa ja silmänalusissa. Mutta kautta Jutin, luovuttamaan ei tultu. Kansan taaperruksessa sade ja väsymys kuitenkin näkyi; missään ei ollut tungosta White Lies, Glasvegas ja jopa J. Karjalainen olisivat ansainneet isommat yleisöt. Aina ei natsaa ja tänä vuonna keli näkynee jo Provinssin kukkarossa asti.
Kokonaisuudessaan Provinssi on kuitenkin yksi toimivimmista festareista päällä maan ja osallistuminen on ilo, oli keli mitä hyvänsä. Uudistuksia piisasi, kattaus oli mainio ja ainoa lehteen päässyt järjestyshäiriö oli umpihumalainen järjestysmies. Se on muuten just näin.
Teksti ja kuvat: Petri Karvinen
