Mitä saadaan, kun yhdistetään kvanttimekaniikka ja pulmapelit? Quantum Odyssey yrittää vastata tähän kysymykseen tuomalla pelaajilleen aivan uudenlaisen pelikokemuksen. Mutta onko kyseessä uraauurtava innovaatio vai vain sekava tieteellisten termien ilotulitus?
Pelaaja tuijottaa ruutua kulmat kurtussa. Mitä ihmettä on superpositio ja miksi palaset näyttävät olevan kahdessa paikassa yhtä aikaa? Miten yhtä paljon voi olla enemmän kuin vähemmän?
Quantum Odyssey ei ole ihan tavallinen pulmapeli, vaan se nojaa kvanttilogiikkaan ja fysiikan ilmiöihin tavalla, joka haastaa perinteiset ratkaisumallit. Onko kvanttifysiikan pioneeripelissä tarpeeksi pelillistä imua, vai huurtuuko linssit CERN-tasoisesta nörtteilystä?
Tiedon etsijänä sukellat läpi muovautuvan avaruuden kvanttifysiikan lähteille kubittien maailmaan.
Rajattomien mahdollisuuksien yksi polku
Quantum Odyssey on peli, joka hyödyntää kvanttimekaniikan käsitteitä, kuten superpositiota, lomittumista ja kvanttialgoritmeja. Tässä kohtaa suurin osa lukijoista palasi takaisin kilin-kolin-McRae-rallipäärynän maisemiin.
Pelaajien täytyy ratkaista monimutkaisia ongelmia ajattelemalla kuin kvanttitietokone – eli käsittelemällä rinnakkaisia mahdollisuuksia yhtä aikaa.
Mekaniikat ovat yksinkertaisia, ratkaisut eivät aluksi ole kovinkaan ilmeisiä. Paljon ratkaisuista menee alkuunsa väkisinkin brute-force -tekniikalla. Peli myöskin sortuu aivan liian nopeasti ilmaisemaan sanallisesti kompleksilukulaskuja, jolloin hahmottaminen katoaa entisestään.
Pelimekaniikka perustuu loogisten porttien ja kvanttibittien manipulointiin. Tämä tarkoittaa, että pelaajien täytyy hahmottaa, miten erilaiset kvanttitoiminnot vaikuttavat toisiinsa ja ympäristöön. Peli vaatii sääntöjen ymmärtämistä kokeilun avulla ja tämä voi olla melko raskas kakku nautittavaksi nopean hauskan ystäville.
Pelissä edetään erilaisten haasteiden läpi, joissa täytyy ohjelmoida kvanttibittejä oikeaan järjestykseen. Tämä muistuttaa koodauspulmia, mutta mukana on myös visuaalista hahmotusta vaativia ongelmia. Tavallaan pelin sisällä on mainio kvanttifysiikkapulmapeli, mutta se on ehkä liiaksi lähtenyt kvanttipioneeriotteella kohti uudempia tietotoimintojen maailmaa. Schrödingerin kissa kuolee tylsyyteen tai hajoaa omaan mahdottomuuteensa.
Ei viimeisimpiä Nvidian tehosteita
Itse kentissä peli on lähellä perinteisempää pulmapeliratkontaa. Tosin kvanttiporttien ja kvanttibittien eli kubittien ollessa yhä monimutkaisempia ja kompleksisimpia alkaa visuaalinen ilme taistella hahmottamisen kanssa kilpaa.
Äänimaisema on peliin sopivaa musiikkia, ei mitään ikimuistoista, muttei häiritsevääkään.
Ostohankinnan superpositio?
Quantum Odyssey ei ole vain viihdettä, vaan se myös esittelee pelaajille kvanttiajattelun perusteita. Tämä on sen ylpeys ja lankeemus.
Kvanttitietokoneiden kehitys on juuri nyt kuuma aihe, onpahan täällä koto-Suomessakin VTT:n ja Aalto-yliopiston yhteinen kone Espoossa. Kvanttilaskenta on tulevaisuutta. Se ei tee siitä silti hyvää peliä.
Quantum Odyssey on raskas kakku, joka palkitsee hieman ja tarjoaa yhtä paljon ymmärrystä, kuin jos nappaisit kirjan kvanttifysiikasta ja alkaisit lukea sitä vailla aiempaa tietopohjaa. Peli siis kannattaa ja ei kannata hankkia yhtä aikaa. Tämä oli kvanttivitsi.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.