Nilin-niminen nainen herää muistinsa menettäneenä huipputeknisestä laboratoriosta.
Samalla hänen pään sisältään alkaa kuulumaan ohjeita, jonka avulla Nilin pakenee labrasta. Tämän jälkeen selviää, että eletään vuotta 2084 Neo-Pariisissa. Euroopassa on ollu suuri sisällissota, jonka vuoksi sosiaaliluokkien erot ovat kasvaneet aiempaa suuremmiksi, uudelleenrakennuksen yhteydessä. Ja siinä missä rikkaat bisnesmiehet asuvat huikeissa maisemissa, joutuvat ilmastopakolaiset asuttamaan vielä raunioina olevia slummeja.
Vastarintaliikkeestä huolen pitää Erroristit, jotka nimensäkin mukaan käyttäytyvät kuin terroristit. Erroristien päätavoitteena on tuhota Memorize-yhtiö ja tämän kehittämä, jokaisen asukkaan niskassa sijaitseva Sensen-muistipalikka. Muistipalikan tehtävänä on luoda muistoelämyksiä Total Recallin tavoin, mutta sen päätarkoitus on jotain aivan muuta.
Remember Me on raskalainen peli ja se näkyy varsinkin visuaalisessa ilmeessä. Cyberpunk-look on varsin virkistävä ja poikkeuksellinen verrattuna muihin saman genren seikkailuihin. Neo-Pariisi jakautuu selkeästi kahteen pääosioon. Sen slummeihin ja idylliseen kaupunkiparatiisiin. Molemmat miljööt eroavat merkittävästi toisistaan, mutta ovat silti varsin kiehtovia mestoja. Valitettavasti pelin putkimainen etenemistapa rajoittaa paikkojen penkomista, eikä näin kaupungin sivukujista ole juurikaan iloa.
Pelin ohjaus on kelpotasoa. Nilin loikkii ja pomppii kivasti, mutta hahmo on myös valitettavan helppo ohjata päin… sviddua, jonka seurauksena kuolema korjaa sadon. Pelin tasoloikkamaiset elementit ovat vain sinnepäin hiotuja, joka verottaa pelinautintoa.
Taistelumekaniikka puolestaan on onnistuneempi. Nilinille voi määrittää kymmeniä komboja, joiden avulla vihollisten kukistaminen on naurettavan helppoa. Komboja ei voi kuitenkaan nakutella mielin märin, sillä kaikki napit on ennaltamääriteltyjä ja "kombopaikkoja" on rajoitetusti. Näitä voi säädellä makunsa mukaan kombolaboratoriossa, joka on osa pelin valikkoratkaisua.
Pelin suurin mullistus taistelujen ja juonen kuljettamisen saralla on muistojen muokkaaminen. Tässäkään ei kuitenkaan päästä hirveän monimutkaisiin operaatioihin, sillä muistoja muokataan kelailemalla videopätkiä edestakaisin, etsien niistä virheitä. Sitten kun virheet on aktivoitu traumaattisempaan suuntaan, poistuu muistieditori näkyvistä ja peli etenee.
Remember Me muistuttaa hieman Assassins Creed -pelisarjaa useilla ominaisuuksillaan ja vaihtoehdoiltaan. Pelin tuottaja ei kutenkaan ole osannut hyödyntää kaikkea pontentiaalia, ja peli jääkin varsin keksinkertaiseksi seikkailuksi. Sen tarina on kuitenkin hyvä, joten pelikokemuksena se ei suinkaan ole pohjasakkaa.
Kristian Eloluoto
