Steep-pelin perillinen Riders Republic iskee suonet täyteen adrenaliinia ja jättää pelaajan haukkomaan henkeään. Tämä ei kuitenkaan ole pelkästään positiivinen asia.
Ubisoftin Riders Republic on Steep-pelin evoluutio tai jatko-osan tapainen. Pelkkien talviurheilusettien vääntö avoimen pelimaailman lumisissa maisemissa korvautuu fillaroinnilla, lumilautailulla ja hiihdolla, sekä siipipukulentelyllä. Mukana on myös rakettimoottorein varustettuja versioita.
Kisailut suoritetaan joko tyyppilliseen tapaan monen osallistujan kilpailuina, tai Toni Haukka -tyyliin kikkailemalla kuin viimeistä päivää erilaisin tempuin. Forza Horizonista tuttu takaisinkelailu pannuttaessa kesken kisan on mahdollista, mutta toisin kuin Horizonissa muut pelaajat jatkavat eteenpäin pelaajan kelatessa vain omaa hahmoaan taaksepäin.
Riders Republic iskee pelaajan eri amerikkalaisten kansallispuistojen amalgaamina Riders Republic -alueelle, jossa on maisemia aavikkojen aroista lumivuorten huipulle. Jälleen kerran Ubisoft iskee valtaisan avoimen pelimaailman pelaajan kahlattavaksi ja sirottelee sinne tänne löydettäviä salaisuuksia. Paketti uhkuu ulospäin adrenaliinia ja sokerihumalaa, mutta iskeekö se suoneen kuin suoneniskijät piripäissään talvipakkasilla, vai lässähtääkö torttu kuin ensikertalaisen leivonnaiset joulukiireessä?
Pää edellä alamäkeen
Pelissä olet uusin tulokas valtaisassa adrenaliininarkkien Riders Republicissa. Sinut otetaan vastaan lämpimästi ja isketään kisailemaan korvasta korvaan virne naamalle varustettuna. Sinua kannustetaan pukeutumaan hassusti, koska miksipä ei, ja loppu onkin sitten sinusta itsestäsi kiinni.
Diippii Steeppii
Riders Republic iskee pelaajat jatkuvasti onlinessa olevaan avoimeen pelimaailmaan. Pelistä löytyy niin tavallisia kisoja, kuin temppukisojakin, sekä valtaisia monen kymmenen pelaajan massakisoja.
Menoa voi seurata nopeasti vierivästä kolmannen persoonan kulmasta, sekä aivan vitullista nakkia vyöryvästä ensimmäisen persoonan näkövinkkelistä. Temppuja suorittaessa peli vetäytyy automaattisesti kolmanteen persoonaan, mikä sopii tyyliin.
Avoimen pelimaailman karttaan on ripoteltu erilaisia kisoja, ja niitä voi myös itse luoda matkailemalla pisteestä A pisteeseen B. Käytännössä paperilla tämä tarkoittaa lähes loppumatonta määrää erilaisia kisoja ja pelattavaa, ja sen ohessa on vielä Ubin avoimen pelimaailman keräilykikkailut.
”Avoimen pelimaailman karttaan on ripoteltu erilaisia kisoja, ja niitä voi myös itse luoda”
Ainoa paskempi nakki hommassa on se, että riippumatta siitä, kulkeeko fillarilla tai suksin/lumilaudalla, tuntuu kisat melko lailla samanlaisilta reitistä riippumatta. Siipipukukisat poikkeavat tästä tarjoamalla vertikaalisen akselin. Kaikissa kisoissa kuitenkin kuljetaan läpi checkpointista toiseen etenevissä radoissa. Kisailu kasvattaa pelaajan tasoa, ja sitä myöten avautuu lisää samanlaisia kisoja.
Avoin pelimaailma on valtaisia, mutta tuntuu silti jotenkin merkityksettömältä. Löydettävät asiat ovat lähinnä jotain yksittäisiä pisteitä lisää, tai uusi fillari tms. Uudet kulkuvälineet ovat yleensä vain marginaalin verran edellisiä parempia.
”Avoin pelimaailma on valtaisia, mutta tuntuu silti jotenkin merkityksettömältä”
Riders Republic tarjoaa mainiota kikkailuviihdettä ensimmäisen puolen tunnin verran, ja sen jälkeen onkin nähty kaikki, mitä pelillä on tarjottavaa. Jos se miellyttää, voi Ridersissa olla viihdettä pidemmäksikin aikaa, muttei oikein pidempiin sessioihin. Poikkeuksia on todella harvassa kartalta löytyvät haasteet, kuten kapeita lankkuja pitkin puuhun kiipeily fillarin kanssa. Tälläisissä hetkissä Riders Republic loistaa. Harmillisesti ne ovat kuitenkin vain promillen verran koko kokemusta.
Härkää ohjaussarvista
Riders Republicin ohjaus tuntuu kisaillessa mainiolta, kunnes törmää johonkin. Taaksepäin liikkuminen ja ohjauksen suoristaminen radalle on tappavan tuskallista. Eteenpäin vyöryessä hikikarpalot vaan lentävät otsalta, kun kieli keskellä suuta on kikkailtava itsensä johtoasemaan kymmenien muiden hahmojen iskiessä törmäilyllään kapuloita rattaisiin.
Parhaimmillaan Riders Republic on pieninä onnistumisen sessioina. Avoimessa pelimaailmassa liikkuminen on yleensä vähän kankeaa, samoista syistä kuin ylhäällä. Jos reitti on suhtellisen selkeä, ei tule ongelmia. Upean näköisestä kartasta huolimatta kohdetta on välillä vaikea arvioida toimivan reitin suhteen.
”Ridersissa on niin kova tohina koko ajan päällä, että rauhallisempaa pelaajaa alkaa hirvittää”
Kun pelaaja ei ole kisassa, voi pelissä kätevästi vaihtaa kulkuvälinettä lennosta. Voi siis hyvin kikkailla fillarilla eteenpäin ja vaihtaa lennosta rakettimoottorilla varustettuun siipipukuun ja lennosta tulla alas laskuvarjolla. Laskeutuminen on myös vittumaisen arvioinnin varassa ja usein missaakin kohteen noin muutamalla kymmenellä metrillä. Tämän jälkeen mäkeä ylös talsiminen ja alas valuminen yleensä vaimentaa sitä hauskanpitoa, mihin Riders Republicia on yritetty saattaa.
Paljon melua tyhjästä
Graafisesti Riders Republic on sellaista perus kelvollista Ubisoftin tasoa; näyttävää toisinaan, karua monesta kohtaa. Keskimääräisesti Riders pärjää nykypeleille ihan ok:lla tasolla, muttei ällistytä millään tavalla.
Äänimaisemissa kuuluu joidenkin makuun sopivaa musiikkia, mukana myös tuttuja hittejä männävuosilta. Tällä tavalla messevää menoa on pönkitetty ihan mainiolla tavalla. Kulkuvälineiden äänet ja ohi kiitävien pelaajien tohinat täyttävät äänimaisemaa sopivasti. Luonnon ääniä on kuultavissa harvakseltaan, joka tarjoilee kauas muista ajautuneelle pelaajalle hetken rauhan. Ridersissa on niin kova tohina koko ajan päällä, että rauhallisempaa pelaajaa alkaa hirvittää.
Kannattaako ostaa?
Tiedättekö sen fiiliksen, kun menee jonnekin Alppien laskettelukeskukseen ja kaikilla on kova kiire päästä rinteeseen ja meno on puhdasta adrenaliina, iloa ja iloittelua aamuhämärästä pikkutunneille? Sellaista, että tässä on se kaikki, mitä ihminen tarvitsee: rinne, väline, muut ja mä? Minä en tiedä sitä fiilistä ja Riders Republicin myötä en halua koskaan tietääkään. Pelistä sopii hyvin lyhyisiin sessioihin, mutta monet muut pelit tekevät paljon paremmin sen, mihin Riders Republic pyrkii.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.