Roccat Vulcan II Max -pelinäppäimistöarvostelu – Valoa pimeyteen pörssisähkön hinnalla

Respawnin pelinäppissaaga jatkuu Roccat Vulcan II Max -arvostelun parissa. Vuclan on nimittäin kasvanut ministä suurempiin mittoihin. Täysikokoisten sarjassa, kokonelsonia hakeva Vulcan II Max ruoditaan ruoto kerralla. Vassokuu!

Muistan vielä vuoden 1989 ja serkkuni 286:n ATK-laitteen – tuon jumalaiselta kuulostavan näppäimistön jonka ”saundia” olen siitä lähtien alitajuntaisesti etsinyt. Ihanan korkealta naksahtava, isompaan viisipinniseen ps/2-liitäntään iskettävä oheislaite on valitettavasti liian äänekäs tämän päivän PC-käyttäjille ja saundin muiston on aika kullannut.

Respawnin arviokappaleen, lineaarisilla kytkimillä varustettu Vulcan II Max pääsee kuitenkin aika lähelle ja tulimmekin nopeasti hänen kanssaan toimeen.

”Maailman kaunein näppäimistö”

Roccat esittelee tuotteensa ”vaatimattomasti” maailman kauneimpana näppiksenä. Onhan se kieltämättä nätti, mutta ilman persoonallisuutta ei kukaan, tai mikään ole täydellinen. Arviokipaleen, Ikean mattavalkoinen on työpöydällä kuin kotonaan, jos vain muukin laitteisto on samaa sävyä. Tähän on onneksi vaihtoehto kuluttajille ja näppäimistöä saa myös mustana.

RGB-valoilla ja AIMO-älyvalaistuksella varustettu Vulcan II Max on todellakin upeaa värien tanssahtelua, ja liukuvat liikkeessä kuin Kiira Korpi jäällä. Kriitikko ei koskaan RGB-ledittelyistä kankea kovaksi ole saanut, mutta tässä värivalaistus on jäänyt päälle. ”Ei kerta RGB:ksi tee ja kymmenes kerta nollaa” on vanha eteläpohojalaanen sanonta.

Nappien alulakana on karheaa alumiinia, jonka reunoja koristaa harjattu teräsnauha, pyöristettyine kulmineen. Muu matsku on klassista muovia ja mukana tuleva rannetuki jämerää silikonia.

Rannetuki näyttää lämpöpatterilta, rumalta sellaiselta, vaikka RGB-valaistuksen ansiosta valot tanssivatkin sen reittä pitkin näyttävästi. Rannetuki on irrotettavaa sorttia ja se käykin nopeasti, sekä helposti. Reikiin, johon tuki ahdetaan, tursuavat valoa sen verran runsaasti, että se valaisee koko rannetuen helposti ja tuen karun ulkonäön unohtaa hetkeksi. Voisi luulla, että tuen sisällä olisi erilliset LED-lamput, mutta niihin ei näköjään ole tarvis.

Laitteen takapuolella ei alumiinia löydy, vaan muovilla sekä liukuesteillä mennään. Tuttu kahden portaan korotustuki löytyy tästäkin.

Virtajohto on jykevä kuin vallesmannin lompakko ja on mallia irrottamaton. Fiksattu kaapeli haarautuu kahteen USB-liittimeen, joten pidä pari paikkaa vapaana.

Koko näppäimistö painaa rannetuen kanssa 1,3 kiloa ja ilman tukea vähän yli kilon. Rannetuelle ei kannata siis ryppyillä.

Napeista ja vähän vetskareistakin

Matalaprofiiliset napit ovat vankan tuntuiset, mutta aavistuksen liukkaat tässäkin. Tätä liukuvuutta voi säätää helpolla kotikonstilla, eli vetelemällä juustonaksuja ahnaasti jokaisella sormella. Puhtoiset näpit omaava käyttäjä ei kuitenkaan lipsu rivakassakin kirjoitustahdissa ja virhepainalluksia ei näin pääse syntymään.

Kriitikkokin huomaa, että Vulcan II Maxilla kirjoittaminen on jopa nopeampaa ja erheettömämpää. Jos low-profile ei ole sinun juttusi voi Maxista vaihtaa kaikki napit kolmannen osapuolen valmistamiin näppäimiin, samalla tavalla kuin aiemmin arvioituun Vulcan II Miniin.

Vaihtoehtoja kytkimiin on lineaariset tai taktiset, ja arviokappale on näistä ensimmäinen. Lineaarisilla on kirjoittaminen kevyempää kuin taktisilla, jotka kaipaavat vähän enemmän iskua.

Responsiivisuus on tässäkin Roccatin pelinäppäimistössä tarkkaa, nopeaa ja äänekästä. Pienessä kerrostalokaksiossa naputus kuuluu selkeästi toiseen huoneeseen, joten se ei ole hiljaisemmasta päästä. Välilyöntinäppäin eli kotoisimmin, ”avaruusnappi” on kovaäänisin lätkä tässä joukkueessa, mutta ei tunnu väljältä. Näppäinäänet kulkeutuu nauhoituksiin melko kovaakin, ellei käytössä ole tekoälyn vahvistamia äänenvaimentimia käytössä kuten Nvidia Broadcast.

”Koko näppäimistö painaa rannetuen kanssa 1,3 kiloa ja ilman tukea vähän yli kilon. Rannetuelle ei kannata siis ryppyillä”

Titan II Optical -kytkimet tarjoavat tässäkin sen sata miljoonaa iskua. Nappi on pohjaan painettaessa 3,6 mm:n syvyydessä ja painallus aktivoituu 1,4 mm:n kohdalla. Standardimatkat ovat siinä neljän millimetrin kohdilla, josta puolet aktivointia. Lineaariset vaativat noin 46 g:n verran sormivoimaa. Normihommia.

Vulcan II Maxissa on 24 multitoimintonamikkaa, jotka lymyilevät näppäinten sisällä, FN-napin kanssa. Funktionappia kun painaa, syttyy toinen LED-valo ilmaisemaan toiminnon. Esimerkiksi F6-napin takaa löytyy mikrofonin mutetuslogo, joka syttyy FN-nappia painettaessa. Nämä kaikki voi tietenkin muokata mieleisekseen Roccatin, SWARM-ohjelmistolla.

Tavallisten nappien lisäksi on lankkuun kiinnitetty taaksepäin-, play/pause-, eteenpäinnapit sekä äänenvoimakkuussäädin. Kriitikko ei pahemmin lisänamikoista lämpene, mutta juuri nämä ovat tarpeeksi multimediakytkimiä.

Näppäimistöstä löytyy myös ilmoitusvalo, joka kertoo hiiren, sekä kuulokkeiden akun varaukset olettaen, että nämä laitteet ovat Roccatin SWARM-ohjelmiston kanssa yhteensopivia.

Lisäksi PrintScreen-, ScrollLock- ja Pause-nappien alta valo kertoo prosessorin, näytönohjaimen ja muistien kuormituksen. Crysis ykkösen kun tulille iskee, syttyy punaiset valot CPU, GPU ja RAM -kohtiin välittömästi. Erittäin ärsyttävä ominaisuus näissäkin on, sillä yksi nappi vilkkuu ahnaasti kun SWARM-ohjelmistoon on tullut päivitys ja näitä päivityksiä tulee noin kuusi kertaa viikossa. Napin valo kannattaakin kytkeä ohjelmistossa pois tai sutata mustalla permanent-tussilla. Suosittelen ohjelmistoa.

Softalla valomiehen hommia pääseekin oikein urakalla säätämään ja jokaisen – myös  multimedianapit voi kustomoida omaksi värikseen. Myös profiileja on neljän megatavun verran saatavilla, joihin voi itse luoda omia näppäinkomboja ja värimaailmoja.

Pukinko konttiinko?

Täyskokoisten pelinäppisten maailmassa Vulcan II Max on kalleimmasta päästä, vaikka sen ei pitäisi olla sisällöltään. Softalliset lisäfunktiot ja värit ei pitäisi hintaa nostaa, vaikka tässä se tuntuukin olevan.

Näppäimistö on toki laadukas, mutta hintalaatusuhde on pahasti kenollaan, eikä ”maailman kaunein näppäimistö” -tittelillä (jonka Roccat on itse omalle tuotteelleen antanut) kukaan reilusti yli kahta sataa euroa laita. Lisäksi kaamea kaapeli, kaksi USB-paikkaa ainoastaan sähkön takia on tänä päivänä yhden USB-paikan verran liikaa.