Scarlet Nexus -arvostelu – Aivoja kutkuttelevaa aivopunkkia

Code Veinistä ja Tekkenistä tuttu pelijulkaisija Bandai Namco iskee keskellä kuuminta kesää Scarlet Nexus -pelillään suoraan aivojen mielihyvä- tai pahoinvointikeskukseen. Kumpaan se iskee, riippuu pitkälti pelaajan mieltymyksistä.

Scarlet Nexus haluaa erottua muusta Cyberpunk-vivahteisesta, 2020-luvun massasta olemalla brainpunk-genreä. Kaikki Scarlet Nexusissa liittyy jollain tavalla aivoihin.

Peli käsittelee muun muassa millaista on olla yksin, tai millaista on, kun ei ole koskaan yksin.

Cberpunk-peleistä tutut isojen firmojen yksilön yksityisyyttä loukkaavat hologrammi- ja neonkyltit ovat Scarlet Nexusin maailmassa suoraan aivoihin syötettävää tietoa. Niin sanotussa oikeassa maailmassa ei kyseisiä kylttejä ole, vaan kaikki ovat informaatiota suoraan syötettynä ihmisten aivoihin. Kaikki hahmot voivat lähettää aivoviestejä toisilleen, paitsi ne, joilla ei ole pienintäkään psionisten voimien soveltuvuutta. Normaalit ihmiset ovat siis toisiinsa kytköksissä lähes aina, ja ne joilla ei ole voimia, ei näe edes aivoihin suoraan lähetettyjä tiekylttejä ja opasteita.

Ei pelkkää psionisilla voimilla pullistelua

Jotta homma ei olisi pelkästään psionisilla voimilla pullistelua, on pakkaa sekoittamassa mystiset Othersit, eli Toiset. Nämä eri materiaaleja ja elementtejä perverssillä tavalla kombinoivat hirviöt ovat syy, miksi suurin osa ihmisistä on Scarlet Nexusissa vetäytyneet kaupunkivaltioihin.

Others-uhkaa vastaan järjestäytyneet OSF-sotilaalliset voimat pitävät uhan loitolla, ainakin toistaiseksi. Kukaan ei tunnu tietävän mistä Othersit ovat tulleet, tai ainakin tiedot ovat hyvin ristiriitaisia.

Tähän erikoiseen maailmaan pelaaja hyppää Scarlet Nexusissa kahden eri hahmon, Yuiton ja Kasanen voimin.

Scarlet Nexus tarjoaa pelaajalle kaksi eri tarinaa, jotka risteävät keskenään. Ensimmäisen tarinan läpipeluu vei allekirjoittaneelta 30 tuntia, joten melko kattavasta kakusta on siis kyse.

Scarlet Nexus on Bandai Namcon iso panostus, eli mistään tusina anime-rpg:stä ei ole kyse. Heinäkuun ensimmäisenä päivänä myös Scarlet Nexus-anime sarja saa päivänvalonsa. Ensimmäisen jakson voi väijyä (toistaiseksi) vaikkapa tästä. Jaksossa on pieniä spoilereita toki tarjolla, joten se kannattaa ottaa huomioon.

Punkkarin aivot

Pelin tarinassa Yuito Sumeragi on kuuluisan New Himukan perustaneen Sumeragin jälkeläinen, nuori pojankloppi, joka on päätynyt kaverinsa Nagin kanssa OSF-akatemian kadetiksi. Yuiton isä ja veli toimivat kumpikin New Himukan hallituksessa poliittisissa asemissa, ja täten Yuitoa arvostellaan lähinnä verenperintönsä vuoksi. Yuito on hyväntuulinen ja periksiantamaton jäbä, jolla on ehkä enemmän tahtoa, kuin taitoa.

Kasane Randall on siskonsa Naomin kanssa myöskin OSF-kadetteja. Kasane on kylmänviileä ”taistelukone”, jonka taidot herättävät jo nyt kunnioitusta. Hänen siskonsa Naomi taas on hyväntuulinen, kuten Yuitokin. Kasane ei paljoa turhia höpise, ja ne kerrat kun höpisee, on yleensä täynnä vittuuntuneita kanssaihmisiä.

Yuito ja Kasane kumpikin omaavat psykokinesian voimat, eli he voivat liikutta esineitä ajatusten voimalla. Yhdistääkö heitä jokin muukin?

Yuito ja Kasane kumpikin tapaavat omissa ryhmittymissään muita kadetteja, sekä Septentrioneja, eli seitsemän voimakkainta OSF:n agenttia. Kummankin on tarkoitus valmistua OSF:n kadetiksi, osaksi puolustusvoimia Otherseja vastaan. Kuitenkin kumpikin ajautuu täysin eri poluilleen toisistaan, eikä mikään ole sitä, miltä asiat näyttävät.

Liike lähtee lantiosta, ja käskyt selkäytimestä

Scarlet Nexus on päätoimiltaan kolmannen persoonan kevyitä roolipelielementtejä sisältävä animeseikkailu. Taistelut ovat reaaliaikaisia, ja niissä yhdistellään taistelukumppanien psionisia voimia.

Maksimissaan kaksi kamua lähtee kentälle kikkailemaan, ja nämä liikkuvat, taistelevat ja käyttävät voimiaan itsenäisesti. Kamuille voi antaa toimintasuunnitelmaa tyyliin ”hyökkää samaa kohtaan kuin minä”, ”hyökkää eri kohteeseen” ja ”priorisoi parannus”, jne. Suhteellisten lineaaristen kenttien lisäksi, tarjolla on myös kevyitä sivupolkuja täynnä loottia ja vähän vaarallisempia vihollisia.

Se aika mitä Scarlet Nexusissa ei käytetä tappeluun, käytetään visual novel -tyyliseen tarinankerrontaan, välianimaatioihin ja keveämpään versioon Persona 5:sta tuttujen social links -mekanismien virittelyyn.

Jämäkkää iskua

Taistelu Scarlet Nexusissa on jämäkkää, tosin välillä toivoisi sen olevan piirun verran reaktiivisempaa. Moni vihollinen jatkaa pätkimistä turpaan, vaikka itse olisi kovaakin komboa heittämässä kehiin. Kamut hoitavat hommansa kelvosti, ja vain harvoin pääsevät hengestään kesken matsien. Taistelun parin napin ja voimien yhdistelmä antaa sopivasti vaihtelua ja monipuolisuutta, olematta kuitenkaan liian tukkoisa.

Tarinankerronta vaihtelevalla tyylillä animaatiosta pelimoottorilla ja puhutuista visual-novel -tyylisistä ruuduista toimii jotenkin oudon hyvin. Fiilis on kuin pelaisi, katsoisi animea ja lukisi mangaa samaan aikaan. Tähän toki auttaa se, että Scarlet Nexusin tarina on yllättävän imuisa.

Toki perinteisiä animeismejä on joitain päässyt mukaan. Onneksi nämä joitaikin länsimaalaisia vituttavat elementit ovat yllättävän maltillisia ja useimmiten loistavat poissaolollaan.

Mystinen tarina vie pelaajan sellaisille urille, ettei uskoisikaan ja kuitenkin kaikessa pysyy hyvin kirjoitettujen ja persoonallisten hahmojen kanssa jalat maassa. Kaikelle on loogiset selityksenä ja expositio-oksennuksia ei muutamaa kohtaa lukuunottamatta ole.

Dataa suoraan aivoihin

Scarlet Nexus on valitulla tyylillään pirun nätin näköinen peli, joka ainakin PS5:lla pyörii kuin unelma.

Kenttäsuunnittelussa ja visuaaleissa on nojattu vahvasti brainpunk-tunnelmiin. Hienona esimerkkinä esim suoraan pelihahmon aivoihin istutetut sensuroinnit kuolleen toverin pääkopan edessä. Scarlet Nexusia kelpaa pysähtyä ja ihmetellä. Tyyli on niin puhutteleva, että pelkästään pelin puolesta alkaa kiinnostella myös pelistä tehtävä anime-sarja.

Musiikit tuovat mieleen vanhoja roolipelejä, animeja ja jopa tuoreemmasta muisista Persona 5:n joitain fiiliksiä, olematta kuitenkaan pelkkää fuusiojazzia. Mitään super-ikimuistoista ei biiseissä ole, mutta ne täydentävät hienosti kokemusmaailmaa.

Ääninäyttely on kerrankin erittäin pätevää englannin kielen puolella. Englanninkielinen dubbaus on jopa niin hyvä, etten halunnut poikkeuksellisesti vaihtaa myöskin erittäin toimivaan originaaliin japaninkieliseen puheeseen pelattuani koko Yuiton skenaarion englanniksi. Se kertoo paljon laadusta ja panostuksesta, ja siitä miten vahvasti eri ääninäyttelijät antavat persoonaa näille hahmoille.

Sinä ja minä virtuaaliliikennevaloissa

Scarlet Nexusin pihvi on sen tarina. Yuiton stoori on mielenkiintoinen ja koukeroita riittää. Kasanen stoori on yhtä lailla mielenkiintoinen, mutta eri kulmasta. Tarinankerronan laadusta kertonee se, että ensin Yuiton tarinan pelattuani, ja sitten Kasanen puoleen käännyttyäni opin paljon uutta Kasanesta. Yuiton näkökulmat Kasanesta olivat siis erilaiset, kuin millaiseksi hahmo paljastuu. Tarina on myös kiehtova mysteereineen, ja sopii sellaisenaan monen suurenkin cyberpunk-tarinan rinnalle.

Taistelu, vaikkakin jouhevaa, ei ole ihan niin jouhevaa kuin voisi olla. Mitään Platinum Gamesin hypersulavaa tykittelyilottelua on turha odottaa. Ei Scarlet Nexusin taistelu silti paskaa ole. Erilaiset voimat ovat siistejä ja tuovat omaa taktiikkaansa. Vihollisten herkkiin kohtiin iskiessä saa aikaan miellyttävän aivoja kutkuttavan flown. Viholliset osaavat myös iskeä takaisin ja lujaa. Tästä kertonee se, että vaikka hahmo on tasolla 50, voi kuolema kuittaa univelat, jos taisteluun ei keskity. Siinä mielessä taistelu on siis maukasta; osallistavaa, eikä pelkkää nappien hakkaamista.

Monessa asiassa Scarlet Nexus vetää minun mielessäni inspiraatioita Persona-pelien maailmasta. On erikoisia vihollisia, on kamujen kanssa ajan viettämistä, social linksejä ja niiden kautta yhteistyön parantamista jne. Scarlet Nexus on kuitenkin paljon suoraviivaisempi ja etenee kuin juna.

Puutiaisaivokuume, eli Brainpunk fever

Scarlet Nexusia voi suositella hyvien tarinoiden ystäville, ja sellaisille jotka arvostavat tarinan kokonaisuuden ymmärtämistä. Kaksi eri näkökulmaa, kaksi eri kampanjaa tarjoaa tuhdin paketin pelaajille. Niille jotka napsuttelevat kaikki välitekstit ja animaatiot pois tieltä on Scarlet Nexus pelkkä paketti psionisilla voimilla varusteltuja taisteluita.

Kentissä eteneminen ja taistelut on noin 50 prosenttia pelistä ja 50 prossaa on tarinaa. Mielestäni rytmitys toimi hyvin.

Hahmoilla on myös niin paljon persoonallisuutta, että niiden matkassa oli mielellään. Kaksi eri tarinaa ovat erilaisia, mutta valitettavasti liippaavat tapahtumiltaan niin läheltä toisiaan, ettei toisella hahmolla läpipeluu heti putkeen oikein jaksanut maistua.

Pienen tauon jälkeen toisen tarinan voikin vetäistä sitten putkeen samalla intensiteetillä. Onneksi hahmoilla on myös erilaiset tavat taistella, vaikkakin kumpaisellakin on sama psioninen voima. Peli tarjoilee myös new game plus tyyppistä kontenttia lisäherkuilla pelin läpäisseelle, joten rahoilleen kyllä saa vastinetta.

Animen ja toimintapelien ja hyvien mysteerejä sisältävien sci-fi-tarinoiden ystäville Scarlet Nexus on nappi valinta. Tässä Bandai Namcon uudessa pelibrändissä on imua jopa jatko-osiin asti, sen verran kiehtovat maailman he ovat tähän peliin luoneet.

Niille joille tarinat ja anime on liikaa, voi valitettavasti olla Scarlet Nexuskin liikaa. Pelivideokuvat ja netistä löytyvä anime-sarjan ensimmäinen jakso auttanee niitä, jotka jäävät arpomaan. Itse suosittelen peliä lämpimästi. Scarlet Nexus yllätti erittäin positiivisesti.