Sea of Solitude on Jo-Mei Gamesin versio käsitellä mielenterveyttä ja varsinkin sen varjopuolia tarinankerrallisen tasoloikan muodossa, joka julkaistiin heinäkuussa 2019 PC:lle, PS4:lle ja Xbox Onelle.
Pelin sankari Kay painiskelee oman elämänsä kanssa parin tunnin putkijuoksussa taistellen monstereita vastaan, keräten pulloposteja ja hätistellen lokkeja.
Mielenterveyttä voisi tässä alkaa enemmänkin avaamaan, mutta siihen en nyt lähde. Jos aihe kiinnostaa enemmän kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen ja sivuuttaa kaiken maailman marianordinit hopeaveteineen välittömästi. Aihe on herkkä, mutta ei tabu. Rohkeasti vain!
Mistä on kyse?
Sea of Solitude on tasoloikinta kolmiulotteisessa fantaassiamaailmassa, joka on rakennettu tukemaan Kayn kertomusta omasta kamppailustaan ja perheen sisäisistä ongelmista.
Peräprutkullista ohjaillaan jollaa veden täyttämässä kaupunkimaailmassa silloin kun ei pompita talojen katoilla, etsien korruptoitunutta massaa, jota Kay reppuunsa imeskelee, ja taistellaan läheisimpiä esittäviä hirviöitä vastaan.
Vasemman liipaisimen hiplailusta Kay nakkaa valopallon, joka ohjaa eksyneen takaisin oikealle tielle.
Yksinkertaiset kontrollit, helpot puzzlet ja Kayn tarve porista aivan kokoajan ja kaikkien kanssa käy nopeasti toistamaan itseään, vaikka tarina olisi kuinka hyvä. Tämä on pelin taiteelliselle johtaja Cornelia Geppertille henkilökohtainen ja tärkeä, mutta vaikka tarinaa raadolliseksi ja intensiiviseksi EA:n sivuilla hehkutetaankin, en tästä ihan koppia ota.
Musiikki on Guy Jacksonin käsialaa ja toimii satasella. En muista koska olisin viimeksi pelin loppuintron jälkeiset credits-osion katsonut loppuun, mutta tässä se tapahtui. Jacksonin muukin tuotanto meni välittömästi kuunteluun.
Kannattaako ostaa?
Sea of Solitude on keskinkertainen tasohyppely paremmalla tarinalla ja loistavalla musiikilla nätissä pikku paketissa. Sen hoitelee iltapäivän aikana, joten aikaa jää vielä muuhunkin.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.