Loppuvuonna 2015 EA julkaisi ”Star Wars -bäfän”, jossa pelaajat pääsivät mittelöimään suosikkipaikoissaan, mm. Hoth ja Tatooine moninpelin muodossa – ja vain moninpelinä. Monet jäivätkin kaipaamaan yksinpelikampanjaa, koska kyseessä on kuitenkin ehkä se eeppisin konsepti mitä Tähtien sodasta on koskaan rakennettu. Valitettavasti tämä loisti poissaolollaan ja fanit saivat tyytyä moninpeliareenoihin. Sankareihin tutustuminen kävi taistelukenttien kautta.
Faneja kuultiin ja yksin pelattava tarina saatiin Battlefront 2:seen, jossa pääosassa meuhkaa Janina Gavankarin näyttelemä, Galaktisen Imperiumin sotilas ja Infernoiskuryhmän komentaja Iden Versio droidinsa ID10:n kera. Tarina sijoittuu Jedin paluu –elokuvan jälkimaininkeihin.
Tarinassa Versio lähtee tehtävälle tuhotakseen todisteet, jotka voisivat varoittaa kapinallisia Imperiumin salaisesta hyökkäyksestä Endorin lähelle.
Kampanja alkaa näyttävillä välianimaatioilla, joihin on uponnut dollari jos toinenkin. Kasvojen, ilmeiden ja puheen mallinnus on hyvän näköistä, pieniä framedroppeja lukuunottamatta.
Sitten päästäänkin itse peliin, joka näyttää – tylsältä. Grafiikkaa on tuotu alaspäin ykkösosasta ja roimasti. Minkäänlaisia WAU-tunnelmia ei maankamaran putkijuoksussa synny ja peli käykin tylsäksi jo alkumetreillä.
Äänitehosteet ovat kuitenkin jälleen hyvää laatua, mutta dialogi pelaajan ja muiden hahmojen välillä on usein tönkköä ja läpänheitot ovat myötähäpeäkattilassa muhineet. Ainoat puolihauskat ja ”ehe, ehe” -läpändeerit tulevatkin Lando Calrissianin suusta.
Toinen toistaan toistavat tehtävät eivät juuri nosta uudelleenpelaamisarvoa. Asearsenaalia löytyy, mutta itse huomasin pelaavani koko kampanjan melkein yhtä asetta käyttäen. Koska peli on helpommilla ja keskivaikeustasolla aivan liian helppo, ei pelin aseiden eroavaisuuksia ehde edes huomaamaan.
Vielä helpommaksi pelin tekee muutamat taitokortit, joita voi kytkeä päälle tietyn määrän samaan aikaan. Taitokorteista löytyy myös mm. kranaatteja, suojia ja vaikka skanneri, joka valaisee viholliset myös seinien takaa.
Pelin kulkiessa tulee vastaan myös sankaritehtäviä, joissa päästään ohjaamaan mm. Luke Skywalkeria, Leia Organaa, Lando Calrissiania ja lopussa ihan pikkuisen Kylo Reniä.
Valosapelipelin käyttö on toteutettu kaameasti. Sankari lukittautuu kohteeseen, jolloin pelaajan ainoa tehtävä onkin repiä hiiren vasenta korvaa ahnaasti ja halutessaan käyttää voimaa, joita ovat Push, Rush (ei se bändi) ja Repulse. Pushilla työnnetään vihut pois tieltä, rushilla syöksytään ääntä kohti ja repulsessa tehdään vahinkoa lähellä oleville vihulaisille. Muiden sankarien kanssa pelaaminen on samaa kauraa kuin Iden Version kanssa pelattaessa – tosin vain ja ainoastaan kolmannessa persoonassa.
No onko kampanjassa sitten mitään hyvää?
No, sinnepäin. Lentotehtävät ovat kampanjan suola näyttävyydeltään, toimivuudeltaan ja tehosteineen. Lentämään pääsee joko hävittäjän takaa kuvatusta kuvakulmasta tai suoraan ”ratin” takaa. Sisäkuvakulma saattaakin aiheuttaa, varsinkin faneille kuumotusta alakertaan. On se vaan niin siisti!
Kiteytettynä muutaman sanaan, kampanja on: kökkö, itseään toistava, tynkä.
Entäs sitten moninpeli?
Moninpeli Battlefront 2:ssa on toteutettu muutamalla eri pelimuodolla. Ne ovat Strike, Blast, Starfighter Assault, Heroes vs. Villains ja Galactic Assault.
Strikessä kaksi joukkuetta ottavat toisistaan mittaa tavoitteellisissa skenaarioissa. Blast on vanhan kunnon 10 v 10 team deathmatch. Starfighter Assaultissa päästään melskaamaan aluksilla, Heroes vs. Villains tarjoaa sankarit vs. konnat tyylisen 4 vastaan 4 moodin ja Galactic Assault tarjoaa 40:n pelaajan monivaiheisen tavoitteellisen taistelueepoksen, joka on ehdottomasti kiinnostavin moninpelimuoto.
”Galactic Assault tarjoaa 40:n pelaajan monivaiheisen tavoitteellisen taistelueepoksen”
Perushommat ovat kuitenkin yksinkertaiset: Pelaamalla moninpelejä tienaat krediittejä, jotka voi käyttää ostamalla loot bokseja ja sankareita. Boksit sisältävät tähtikortteja joista aukeaa kosmeettisia tuotoksia, päivityksiä ja muita buffeja. Aseiden unlokkaus tapahtuukin eritavalla, eli pelaajan täytyy tietyllä hahmoluokalla pelata tietyn aikamäärän.
Ennakkotilaajat ja Deluxe -paketin ostaneille palkinnoksi pelaaja saa muutaman epic-tähtikortin, joita voi kytkeä päälle antaen hahmolle lisää kykyjä, riippuen millä luokalla pelaa. Tämä saattaakin muille pelaajille haiskahtaa ”maksa ja voita” -keitolta, jota se kieltämättä onkin. Pelissä oli vähän aikaa mikromaksumahdollisuus, joka raivoisan vastaanoton jälkeen EA poisti pelistä.
Moninpeli pelattavuudeltaan ei ykkösosasta juuri eroa ja se onkin hyvä juttu, koska peli rullaa todella hyvin, on erittäin kaunis, nopeatempoinen ja juonesta saa pikaisesti kopin.
Kyllä tätä (moninpeliä) toisenkin kerran pelaa!
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.