System Shock on ysäriklassikko jonka uudelleenversiointi, oli se sitten remake tai remaster, joukkorahoitetitin yhdeksän vuotta sitten. Nyt vuosi on jälleen 1994, ja peli on täällä kaikille niille, joilla nostalgian nälkä kaivaa kuvetta. Mutta varoituksen sana; vanha suola janottaa, mutta janoa ei tyydytetä syömällä.
Alkuperäinen System Shock määritteli aikoinaan scifi-kauhupelit, ja oli aikanaan kerrassaan mullistava teos. Se esitteli paljon ennennäkemättömiä mahdollisuuksia ja äärimmäisen monipuolisen toimintaympäristön. System Shock oli yksi ensimmäisistä todellisista hiekkalaatikkopeleistä esitellen niin hakkeroinnin kuin tavaroiden yhdistelmisen.
Moi, mä olen ChatGPT, eiku Shodan
Okei Jonnet, System Shockin tarinassa olet äänetön hakkeri, joka yritti saada käsiinsä sotilasluokan neuroimplantin, mutta jäi kiinni ladatessaan sen laittomasti interwebistä. System Shock on siis tavallaan varoittava tarina piratismin vaaroista. Ainiin ja tämän jälkeen pelaaja houkutellaan vapauttamaan tekoäly Shodanin eettiset ja moraaliset rajoitteet, josta palkkioksi ilkeä korporaatio lupaa pelaajalle tämän himoitseman neuroimplantin asennettuna ”avaimet käteen” -malliin.
Tekoäly vapautetaan ja pelaaja nukutetaan, mutta kaikki ei kuitenkaan ole mennyt ihan nappiin, sillä pelaaja herää avaruusaseman sairastuvalta keskellä kaaosta, kun tekoälykuningatar Shodan on päättänyt aloittaa omat kokeilunsa ihmisrodulla. Kannattiko? System Shock onkin siis tavallaan varoittava tarina tekoälyn vaaroista.
Juoksentelua, vanhanaikaista ongelman ratkontaa ja toimintaa siellä, missä kukaan ei kuule huutoasi
System Shock tarjosi aikoinaan mullistavia ominaisuuksia kuten interaktiiviset ympäristöt, poimittavia tavaroita ja hahmon kehitystä erilaisten implanttien ja kyberosien muodossa. Kenttäsuunnittelu oli mullistava, sillä se tarjosi kokonaisen avaruusaseman ilmastointikanavineen ja huoltotunneleineen. Mukana on myös kyberavaruus, jossa pelaaja pystyy hakkeroimaan lennellen kolmiulosteis… uloitteisten symbolien seassa. Mikä oli mullistavaa silloin, on luonnollisesti nyt jo tehty paremmin ja monipuolisemmin tuhansia kertoja. Kyseessä on kuitenkin 20 vuotta vanha pelipohja, eikä tavaroiden kuljettaminen edes takaisin ovikoodeja etsiskelleen ja kursorilla näppäillen namiskuukkeleihin enää tunnu samalta..
Nostalgiaa, retroilua ja meh
”Fantastista”, System Shock ei pidä pelaaja kiinni kädestä lainkaan. Se ei opasta, mitä pitää tehdä seuraavaksi, se ei kerro, mitä sadoista poimittavista tarvikkeita pelaaja tulee, tai itseasiassa voi käyttää hyödykseen myöhemmin, eikä se osoita selkeästi, mitkä kaikki vilkkuvat valot tai osaset ovat interaktiivisia, ja mitkä eivät. Sarkasmia.
Myönnetään että 20 vuotta on pitkä aika, enkä enää ihan muistanut kaikkea pelistä, vaikka olenkin alkuperäisen pelannut läpi sen ilmestyessä. Joten voin kuvitella, että kokemus on tämän päivän pelaajille sama kuin oma retrokokemukseni – turhauttava ja turha. Mikä oli silloin mullistavaa, on nyt vain ärsyttävää.
Kankea käyttöliittymä, kerrassaan surkeasti skaalautuva HUD ja äärimmäisen kankea ohjattavuus eivät todellakaan auta, kun inventaario täyttyy skeidasta, jolla ei ole muuta käyttötarkoitusta kuin näyttää että kyllä, voit nostaa jopa pullon korkkeja!
Seiniä ja pöytiä loputtomasti klikkaillessa ”salaisuuksia” etsien, ei enää paljon naurata, että pöytälaatikkoa ei saa auki, mutta vessassa pystyy nostamaan pöntön kannen ja itse vessan vetämään.
Mainittakoon vielä, koska ilmeisesti peli ilmestyy myös konsoleille, oli ainakin PC-version ohjain ohjattavuus aivan hirvittävää ja paluu näppäimistön sekä hiiren pariin tapahtui muutaman minuutin turhautumisen jälkeen.
Unitystä Unrealiin
System Shockin kehitys alkoi kun Unity oli kuuminta hottia, mutta koska joukkorahoittajat halusivat nähdä pelin myös uutuus PS4-konsolilla, päätettiin projekti siirtää Unreal-moottorille. Ja onkin selvää, että kyseessä ei ole niinkään graafisen loiston takia tehty vaihdos, sillä System Shock on tehty omituisella retrografiikalla, jossa osa tekstuureista on todellakin näyttäviä, mutta miltei kaikki objektit, näytöt, julisteet ja valotaulut ovat pikselimössöä. Graafinen ilme on häkellyttävä, eikä positiivisessa mielessä, vaikka se omituisella tavalla siirtääkin pelaajan vuoteen 1994, jossa on vivahde nykypäivää.
Äänipuolella System Shock saa kyllä täydet pisteet. Avaruusaseman äänet, Shodan ja muukin ääninäyttely on hyvää, joskin sitä on melko vähän, kuten olettaa saattaa, eikä läheskään kaikkia datalogeja ole ääninäytelty. Mutta Shodan on, ja se on tietenkin se pääasia. Bless her soul, jos tekoälyllä sellainen olisi.
Paluu tulevaisuuteen
Sanomattakin on selvää, että odotin peliltä paljon, koska alkuperäinen muutti pelien maailmaa radikaalisti parempaan. En ole edes halunnut seurata sen kehitystä tarkemmin, sillä halusin yllättyä siitä, miltä yhdeksän vuoden kehitystyö remasteroinnista remakeksi näyttää. Kun joukkoon lisätään syytteitä seksuaalisesta häirinnästä Chris Avellonen osalta, muutama kehitystyön täydellisestä jäädyttäminen ja pelimoottorimuutokset sekä totaalinen projektin uudelleen aloittaminen kesken kehitystyön, on lopputulos sen osien mukainen.
System Shock on muisto, joka sykkii tämän teoksen sisällä. Remast… Remake on kuitenkin kuin sen legendaarinen pääpahis Shodan, armoton ja brutaali niin visuaalisesti kuin pelimekaniikoiltaan, eikä tämäkään ole tarkoitettu kehuksi.
System Shock (2023) on näyte siitä, mitä saadaan kun otetaan miljoona dollaria joukkorahoitusvaroja ja lähdetään puuhastelemaan faniprojektista peliä, sokaistutaan omaan suuruudenhulluuteen eikä ymmärretä omia rajoja tai sitä, miksi alkuperäinen System Shock oli niin merkittävä vuonna 1994, mutta tänä päivänä vain klassikko, josta aika on jättänyt jo ajat sitten.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.