Tekken 7 tuo Mishiman klaanin päät vielä kerran vastakkain. Rautanyrkkiturnaus on kovaa teknistä turpakäräjää, joka vielä vuosikymmenten jälkeenkin maistuu freesiltä.
Tekken 7 on pelisarjan kotikonsoliversioiden yhdeksäs Tekken-osa (mukaan lukien Tag Tournamentit). 1994 ensimmäinen Tekken saapui Arcade-koneisiin ja 1995 samainen peli näki valonsa PlayStation-konsolilla.
Tekken on 3D-kentissä toimiva tappelupeli. Siinä missä muut mättökombatit toimivat yleensä 2D-kentissä, antaa Tekken mahdollisuuden sivuaskeleilla väistää vihulaisen hyökkäyksen. Ei se toki helppoa ole. Tekkenissä ei selviä pelkällä aivottomalla nappien hakkaamisella, vaan on parempi alkaa opettelemaan hahmojen erilaisia komboja ja iskujen etäisyyksiä.
Tarinallisesti Tekken 7 tuo (oletettavasti) Mishiman klaanin isäpapan, Heihachin ja hänen paholaisgeeniä kantavan poikansa Kazyuan vuosikymmeniä kestävän vihanpidon viimeiselle areenalle. Kumpikin hemmoista sattuu olemaan sotalordeja ja siinä sivussa, miesten kiukutellessa, maailman on tuikattu tuleen.
Yksinpelikampanjan tarina on eeppistä japanianimehöttöä parhaimmillaan/pahimmillaan. Kuivakan nobody-hahmon viedessä tarinaa eteenpäin, on vaikea muuta kuin virnuilla jatkuvalle machoilulle ja tarinan älyttömyydelle.
Tekken 7:n ohjausmekaniikka toimii juuri niin hyvin, kuin pelaaja pystyy ja osaa sitä komentaa. Nappiyhdistelmiä ja komboja on valtaisat määrät, ja uutuutena tullut Rage Art tuo oman twistinsä matseihin. Rage mittari täyttyy hahmon ottaessa osumaa, ja siinä vaiheessa kun oma energia on melko vähissä, tulee Rage täyteen. Rage Artilla saakin sievoisen siivun Hitpojoa napattua vastustajan nyrkkipukarilta, olettaen että Vempeleen Vallaton ei torju legojen irroitusyritystä.
Tekken 7 on hyvin tekninen peli, ja vaatii paljon treeniä ainakin uusilta tulokkailta, ennen kuin kannattaa mennä edes kasuaalisti Online-areenoille lesoilemaan.
Tekken 7:n puoleen vetää juuri taistelumekaniikkojen monipuolisuus ja eri hahmojen selkeästi erilaiset taistelutavat. Mitään älyttömiä projektiilihyökkäyksiä ei ole (paitsi ehkä paholaistyypeillä ja Akumalla), joten matsit ovat hyvin teknisiä.
Treenaamalla saa hahmonsa paremmin haltuun. Tämä tuntuu reilulta ja Rage Artin myötä matsit päättyvät usein melko hilkulle kumpaiseltakin hahmolta. Jännitys pysyy hyvin yllä erien loppuun asti.
Tekken 7 tarjoilee myös kostyymikikkailua niille, jotka haluavat hahmoltaan kustomoitavuutta. Kattava valikoima erilaista vaatetta ja kilkettä tarjoaa mahdollisuudet melko dippiin, vaikkakin puhtaan kosmeettiseen, hahmon ulkonäön muokkaukseen. Pelihahmojen mallit pysyvät silti samanlaisena.
Erilaisia nahistelumuotoja yksinpelikampanjan lisäksi on Online-matsia rankattuna ja kasuaalina, sekä turnausmuotoisena, plus perus 1 vs 1 matsit, Arcade ja Treasure Hunt -matsit. Treasure Hunt -matseissa voi voittaa mm. lisää kustomointimassia, sekä valmiita avauksia erilaisille kustomointikilkkeille. Em. pelimoodissa on joskus myös vaihtuvat säännöt, kuten esimerkiksi tupladamage.
Visuaalisesti Tekken 7 on oudon epätasainen. Toisaalta peli näyttää hyvinkin PS4:lle suunnatulta modernilta tappelupeliltä efekteineen ja joskus taas mennään PS3:n graffoja muistuttavaan tiputukseen. Ero on selkeämpi PS4 Pro:lla 4K:na ja HDR:nä pelattaessa – varsinkin kun verrokkina on Injusitce 2.
Osa yksinpelikampanjan välivideoista on suoraan kuin PS2-versiosta, joten niissä tiputus on melkoisen lailla järkyttävämpi. Onneksi grafiikkaan ei juuri ehdi kiinnittämään huomiota, sillä matsit ovat sen verran kineettistä kamaa.
Tekken 7:n äänimaisema on pumppaavaa teknojytinää. Nyrkkien ja potkujen läiske menee sinne aasialaiseen kilkutin- ja diskanttivivahteiseen osastoon.
Ääninäyttely on hyvän ja kiusallisen huonon välillä. Hahmot puhuvat pääasiassa japania, mutta kaikki jostain syystä ymmärtävät toisiaan. Vähän kuin suomalaiset ja ruotsalaiset laivalla.
Tekken 7:aa voi suositella hyvin kenelle tahansa, joka pitää hyvistä ja teknisistä tappelupeleistä. Täysin nyybille voi tulla vellit housuun ekoissa matseissa, mutta sinnikkyys palkitaan ja voitto tuntuu todellakin voitolta.
Sohvan kuninkuuskisaan Tekken 7 on erittäin pätevä, ja pääseepä siinä hutkaisemaan kaveria nätisti kylkeen kesken matsin.
Online-pelikumppanien löytäminen on vielä toistaiseksi vähän hiljaisempaa ja pelikaveria saa odotella. Onneksi pelin tekoäly tarjoaa hyvää vastusta.
Tekken 7 jatkaa kovaa Tekken linjaa: hyvin samankaltaisena, mutta tarjoillen sen verran uutta, että vielä parinkymmenen vuoden jälkeenkin Tekken tuntuu freesiltä.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.