The Last of Us kertoo tarinan Joelista, jonka raju menneisyys jatkuu 20 vuotta oman kipeän historiansa jälkeen selviytymisseikkailulla.
Joelin on määrä pitää huolta 14-vuotiaasta Ellie-tytöstä. Ellie on kuljetettava Yhdysvaltain toiselle puolelle. Syytä tähän ei nyt tohdi paljastaa tässä arvostelussa. Matkan aikana Joel kuitenkin isähahmoistuu aktiivisesti ”vittu”-sanaa käyttävään tyttöön niin pahasti, että on valmis jopa uhraamaan oman henkensä flikan puolesta.
Tässä on puitteet draamaseikkailulle, jossa on vahvoja elementtejä kauhusta ja survivaltoiminnasta.
The Last of Us on peli jossa on paljon kehuttavaa. Aloitetaan vaikkapa käsikirjoituksesta.
Kässäri on järkyttävän hyvin rakennettu. Se on pelin ydin ja vaikuttaa siksi aivan kaikkeen. Klisheitä on vältetty ja tarina käy ajoittain hyvinkin syvälliseksi. Toiminta- ja kauhukohtauksissa on potkua, eikä ongelmanratakaisuiltaakaan vältytä. Kaiken lisäksi peliä voi pelata suomenkielisillä tekstityksillä, jolloin vaikeimmat juonenkäänteetkään eivät jää pimentoon. Kaikki pelin tekstimateriaali on saatavissa suloisella suomella.
Toinen järkyttävän hyvin toimiva elementti on grafiikka. Tekstuurit ovat todella yksityiskohtaisia, piirtotarkkuus on tapissa ja kaikki oleelliset yksityiskohdat on animoitu realistisiksi. Ainoa moite tulee joistain kadulla lojuvista automalleista, muistuttavat muotoilultaan jääpalamuottia. Onpa tätä grafiikkamoottoria tosin ollut aikaa kehitellä kolmen Uncharted-pelin verran.
Myös äänisuunnittelulle on pakko nostaa hattua, sillä oli tunnelma tai tilanne mikä tahansa, audiopuolella on nähty järkyttävästi vaivaa, sillä toteutus on jopa liian yksityiskohtainen. Musiikista vastaa Gustavo Santaolallan soundtrack, joka takaa tujun tunnelman. Myös ”hiljaisissa hetkissä” on äänimaisemansa, jotka kannattaa ehdottomasti pysähtyä kuuntelemaan.
Pelattavuudessakaan ei ole valitettavaa. Hahmoa on helppo kuljettaa, tähtäys on tehty helpoksi ja aseiden kustomointi lennossakin on pienen harjoittelun jälkeen yllättävän helppoa.
Pelissä voi joko hiiviskellä tai räiskiä menenmään. Jokaisen taistelun voi hoitaa tyylillään ja lopputulos on aina erilainen. Panoksia ei kuitenkaan ole rajattomasti, joten hiiviskely on huomattavasti suositeltavampaa. Joel voi käyttää myös tiiliä ja pulloja hämätäkseen vastustajia, jolloin hiipimällä pääsee nopeammin paikasta toiseen.
Ellie ei ole onneksi pelkästään mukana roikkuva taakka. Neito osaa puolivälin jälkeen auttaa tehokkaasti Joelia, paljastamalla esim. vihollisen sijainteja tai itse tulittamalla näitä kiväärillään. Ellie kasvaa seikkailun myötä ja oppii asioita siinä missä pelaajakin.
Joelilla on apunaan supertarkka kuulo, jonka avulla vihollisia voi paikantaa pysähtymällä kuuntelemaan rapinoita. Tämä tuo jonkun verran helpotusta, joten hc-pelaajat luonnollisesti kytkevät sen heti kättelyssä pois käytöstä.
Pelissä riittää keräiltävää ja tutkittavaa. Varsinkin pelistä löytyviä muistioita kannattaa lueskella, sillä humoristisia yllätyksiä on luvassa.
Pelistä löytyy myös pakollinen sotaista moninpeli, joka ei tarjoa Uncharted-pelien moninpelejä kummallisempaa mättöä.
The Last of Us on täyden kympin peli. Sen miinuspuolena mainittakoon järkyttävän pitkät alkulataukset pelin käynnistyessä ja teko-älyn hienoinen tyhmyys. The Last of Us on silti tähän mennessä ehdottomasti vuoden paras peli.
