These Doomed Isles on selviytymisstrategia ja pakanrakennuspeli. Pelaa kortteja, muokkaa maailmaa, torju vihollisia, aina siihen hetkeen asti kunnes maailman aika on kypsä.
Kun pelaaja suorittaa kolme virstanpylvästä, ilmestyy loppuvihollinen joka pitää tuhota. Jokatapauksessa peli päättyy tämän jälkeen, vaikka pelaajalla onkin mahdollisuus jatkaa rakentelua.
Peruskauraa pellossa ja arpaonni kainalossa
These Doomed Isles ei yritä keksiä pyörää uudestaan. Se on tredikkäästi roguelite, jossa jokainen uusi peli aloittaa kaiken alusta, pienillä lisämausteilla, joita edellisen pelin perusteella on saanut auki. Lisämausteet ovat tässä(kin) tapauksessa kortteja, jotka mallintavat millaisia rakennuksia ja jumalvoimia pelaajalla on käytössään.
Tässä early access vaiheessa pelaajalla on kolme eri jumalaa valittavanaan ja jokaisella on asymmetrsiet voimat. Pelissä avautuvat rakennukset ja osa jumalvoimista ovat kuitenkin pääosin samoja, joten jumalat tarjoavat pientä vaihtelua pelin peruslooppiin, joka on hyvä, mutta ei mullistava.
Pelaa kortteja, jotka maksavat resursseja ja kansanuskopisteitä. Jos käsi on tyhjä korteista, voi kansanuskopisteillä nostaa uudet kortit ja pelata niitä niin kauan kuin resursseja riittää. Tämän jälkeen vuodenaika vaihtuu ja uudet kortit nostetaan käteen.
Kerran vuodessa kertyneellä kullalla voi ostaa uusia kortteja ja tarvittaessa agressiivisia voimia, jos vihollisten hyökkäys on tulossa.
Mukana on myös siunauksia ja kirouksia, mutta näiden vaikutus peliin on hyvin pieni – lähinnä muuttujia, jotka muovaavat flowta hieman suuntaan tai toiseen.
Liian vähän ja liian tuttua
These Doomed Isles on tällä hetkellä liian simppeli. Perusloop on äkkiä hoksattu ja sen jälkeen peli ei tarjoile enää kummempaa. 15 eri vihollista ja 9 eri loppupomoa on melko vähän, varsinkin kun erot niiden välillä on aika marginaaliset.
Peli on yllättävän kesy vaikeusasteeltaan ja vaikka uusia kortteja aukeaa, ei se tarjoile oikein syytä palata takaisin ensimmäisten tuntien jälkeen.
Perusnätti pikseligrafiikka ja oletetunlainen äänimaailma tekevät pelistä miellyttävän, mutta ei lainkaan mieleenpainuvan. Kaikki on kuin kus… kädenlämpöinen kaurapuuro, ihan ok mutta…
Ehkä syksymmällä…
Tällaisena These Doomed Isles on alle kympin arvoinen ja sellaisena se todennäköisesti pysyykin. Premissiä tässä olisi vaikka muille jakaa, ja tiukemmalla peliloopilla mahdollisuuksia olisi vaikka mihin. Kenties kehitystyön edetessä se kuuluisa kehitys kehittyy ja peli kasvaa nimeään isommaksi.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.