Ufophilia-arvostelu – kolmannen asteen yhteysongelmat

Ufophilia on yhden miehen nyrkkipajassa, epsanjassa väsäilty ja Phasmophobiaa apinoiva tutkimuskauhupeli. K148 Game Studios on aiemmin julkaissut muutamia tutkimuspelejä, vaihtelevin vastaanotoin. Onko pienten vihreiden miesten tutkinta hitti vai huti? 

”Tänä iltana on fiilis erilainen.
Ufot ovat laskeutuneet Tellukselle.
Pihalla on jengiä aivan pipona.
Mut ne ei ymmärrä mitään ufojen päälle.
Ne ampuvat meitä sädepyssyillään.
Ja pyrkivät meitä lähemmäksi.”

Näin lauloi The Rasmus 1990-luvulla ja oisihan se kiva tietää, että meilläkin on kaveri kuussa. Eipä ole maapalleroisella vielä ulkoavaruuden vieraita käynyt piipahtamassa, eikä varmaan koskaan tulekaan jos nykymaailman meininkiä katsoo. Saattaisivat tuohon Kuun pimeällä puolelle tulla välitankille, kuunnella hetken radiolla Telluksen toimintaa ja tulla johtopäätökseen lähteä aika helvetin nopeasti takaisin.

Videopelien vuoksi päästään silti näitä vieraita tutkimaan. Ufophilia iskee käpälänsä tähän loveen, mutta ideaksi valitettavasti se jää.

Intohimona lentävät lautaset

Pelissä ei mitään tarinaa ole, mutta pelaajan ohjastama tutkija on ufoista innoissaan. Pelaajaa viedään yhdeksään eri kohteeseen tutkimaan epätavallisia poikkeamia, vältellen samalla joutumasta itse kaapatuksi.

Phasmophobian tyyliin on tarkoitus kerätä todistusaineistoa kohteessa olevasta – tai olevista avaruuden vierailijoista. Phasmoa pelanneet ovat kotona välittömästi, vaikka peli nojaakin enemmän Demonologist-peliin. Sama konsepti ja samat Unreal 5 -moottorin aineistot (assets). Demonologist-peliä pelanneet huomaavat, että ensimmäinen kohde on täsmälleen sama talo, irtaimistoineen ja huonekaluineen. Ihanan löysäperäistä!

Kädet täynnä hilavitkuttimia

Pelissä on erilaisia laitteita, joilla todistusaineistoa kerätään. On videokameraa, EMF -mittaria, magnetometriä ja ynnä ja muuta. Omaperäisiä tavaroita Ufophilia pelissä on bioansa, sekä nollauspallo. Bioansalla saa kerättyä alieneista matskua ja nollauspallolla keskeyttää kaappaustilanne. Kaappaustilanteen käynnistyessä on pelaajan painuttava humanoideja karkuun maha täynnä jalkoja. Piiloon ei voi mennä, mikä on kieltämättä aika erikoinen aspekti.

Pelaaja voi pitää kaksi tavaraa kerralla käsissään ja taskulamppua, joka on kiinnitetty pelaajaan, eikä näin vie siis käsistä näppärästi tilaa. Homma toimii hieman erilailla kuin Phasmossa, ja kaikkia kamoja ei huoneeseen kannata viedä tai humanoidia saattaa alkaa kyrpiä. Kyrpiintynyt avaruushemmo nappaa pelaajan tuliaisiksi varmasti.

Teeeehtävät

Tilanteita, eli eventtejä on kourallinen ja ne kuluvat loppuun jo alkupeleissä. Mitään erikoista tai elämyksellisyyttä peli ei missään nimessä saa aikaan, vaikka ekat pelit pitävätkin kivaa jännää yllä. Kahvi laimenee nopeasti.

Näitä tapahtumia sitten kirjaillaan todistusaineistovihkoon, joka rajaa mahdollista alienia paikassa. Kun tarpeeksi on todistusmatskua ja marsilainen tunnistettu, käynnistetään neljäs vaihe.

Neljännen vaiheen aktivointi tarkoittaa, sitä että neptuniaani ilmestyy kohteeseen ja siitä pitää nappaista kuva – mieluiten neljä. Kohteissa on aina kaksi (kolme jos tunnistaminen lasketaan mukaan) tavoitetta, jotka eivät ole pakollista suorittaa. Voi olla jotain ufon mällin keräystä, alien-kontaktia, jossa alienin varjo hyppysäikäyttää pelaajan halvasti ja valokuva(t) naapureista. Näistä saa pelaaja lisäpojoja, ja mitä enemmän kokemuspisteitä sitä enemmän levelit paukkuu. Korkeimmilla levuilla saa uusia paikkoja, sekä tutkimustavaroita auki.

Väliotsikko kertoo, että pelissä on äärimmäisen paljon kirjoitusvirheitä. Tehtävät ovat: Misions. Ja vaiheet ovat: Steep_1, Steep_2 jne. Ihanan laiskaa! Kirjoitusasu kertoo hyvin selkeästi, että englanti ei ole natiivina kielenä luojalla. Eikä tarvitsekaan, mutta internet on täynnä ilmaista softaa, millä oikeinkirjoituksen voi tarkistaa. Helpoin näistä on jumalauta tekstipohjainen tekoäly, mikä on nykyään kaikkien saatavilla joka saatanan laitteessa.

Keskeneräistä rahastusta

Tätä Ufophilia on, väittääpä kuka mitä tahansa muuta. Juosten kustu  Phasmophobia/Demonologist-kopio on halpaa, täynnä bugeja ja köyhiä kauhuelementtejä.

Ymmärrän, että kyseessä on yhden miehen peli, mutta kaiffarin aiemmat on sentään jotenkin hiottu. Tähän ei ole puleeraus ehtinyt, eikä tuskin ehdikään. Nopeasti rahat pois ja naureskellen pankkiin. Tällaisia torsoja on pelimaailma nykyään pullollaan, eikä tässä nyt lytätä indie-pelistudioita missään tapauksessa. On eri asia tehdä intohimolla peli, joka on hiottu kuin nopeasti valmispaketeilla kyhätty kopio jostain toisesta pelistä.

Grafiikat ja äänet?

Ufophilia on Unreal 5 -moottorilla tehty peli ja näyttää – paskalta. Kaikessa on oikeastaan jonkinlaista valovuotoa, eikä niitä saa pois. Grafiikka-asetukset ovat lähinnä vitsi, eikä kaikkea saa edes laitettua päälle. DLSS-vaihtoehto löytyy, mutta vain tekstinä. Kaikki fontit on jostain Paintista, täynnä virheitä ja erittäin halvan näköistä. Säteenseurantaa ei pelistä löydy, eikä peli siltikään pyöri mitenkään mairittelevasti. Jos laiskuusmittari iskee tulipunaiselle, ei voi olettakaan pelin olevan optimoitu.

Äänimaisema on Unreal 5 -assettia alusta loppuun, eikä ääniefekteissä ole mitään mielenkiintoista. Ainoa kiva ääni on, kun pelin wanhaa IBM Thinkpad -läppäriä käyttää niin hiiri naksuu kivasti. Siitä piste.

Kannattaako ostaa?

Älä nyt vittu osta.