Visions of Mana on ensimmäinen uusi Mana-peli vuosiin. Se pyrkii modernisoimaan Secret of Mana pelien meiningin, mutta onko maailmassa tilaa värikkäälle action-jrpg:lle?
Super Nintendon Secret of Mana oli kuin Zelda Link to the Past, mutta roolipelielementein. Se oli hieno aloitus pelisarjalle, joka pian painui unholaan. Ainoa vaan, ettei peli ollut sarjan ensimmäinen peli, vaan Final Fantasy Mystic Quest oli oikeasti Mana-sarjan ensimmäinen osa, joka tuotiin tänne länsimaihin.
Seiken Densetsu nimeä kotimaassaan Japanissa kantava pelisarja ilmestyi ensimmäisen kerran Gameboylle (Mystic Quest), sitten Super Nintendolle Seiken Densetsu 2 -pelinä, joka tunnetaan täälläpäin Secret of Manana. Seiken Densetsu 3 ei päätynyt (virallisesti) länsimaihin ennen vuotta 2019, jolloin ilmestyi Collection of Mana, joka sisälsi kaikki kolme edellä mainittua.
Visions of Mana on pelisarjan 17. osa. Se on toiminta-JRPG, joka tällä kertaa on isohkojen yhteenliitettyjen alueiden peli. Sen läpipelaamiseen saa uppoamaan noin 30 tuntia, joka tekee siitä yhden pisimmistä Mana-peleistä.
Mana-pelisarja on nähnyt niin Nintendon, Sonyn kuin mobiililaitteidenkin maailmaa. Suurin osa peleistä Trials of Manan jälkeen on… huttua. Onko Visions of Mana myös huttua, vai onnistuuko se päivittämään pelisarjan uuteen uskoon?
Uhrilampaat
Mana puu vaatii almuja. Tässä tapauksessa almut (Alms) ovat ihmisiä, jotka uhrataan jotta manapuu on ja sykkii. Jotkut epäilevät että tässä on oltava jotain vikaa, eihän kaikkia suojeleva manapuu voi vaatia uhrilahjaa?
Avoimempaa ja asteen verran Kingdom Heartsimpaa
Visions of Mana on toiminta-JRPG -peli, jossa on isoja avoimia aluite, jotka ovat toisiinsa kytköksissä. Sen taisteluissa on menoa ja meininkiä, välillä vähän liian Kingdom ”mitähän hittoa ruudulla tapahtuu” Hearts -tyylistä sekoboltseilua. Pelkäksi napinhakkaamiseksi taistelu ei kuitenkaan mene, sillä kohteen voi valita, ja hyökkäysten, erikoishyökkäysten väistöjen jne. lisäksi hahmoilla on saatavilla eri luokkia.
Luokkajärjestelmä (taistelijat, puukkojunkkarit, velhot) riippuu siitä, mikä hahmo on kyseessä ja minkä Elemental Vesselin (hihi, vesseli) hänelle laitetaan käyttöön. Luokkajärjestelmä antaa siis paljon mukautusmahdollisuuksia taisteltutiimille.
Kentissä edetään juosten, ratsulla, tuplahypyn ja syöksyn kanssa. Kenttiin on ripoteltu tavaroita ja Dudbearien himoitsemaa pallukkaa, joiden keräily taas tuo mieleen Kingdom Heartsin. En ole ihan varma onko tämä peli Kingdom Hearts, Manan vaatteissa.
Sarjakuvamaista visuaalisuutta
Peli on animenätti. Hahmodesign on hyvin Mana-sarjan tyyliuskollinen, muttei lempiversioni tästä genrestä. Runsailla yksityiskohdilla, pitsillä ja groumeluureilla sekä ilmavilla hiuksilla tyylitellyt hahmot ovat suoraan Mana-katalogista.
Graafisesti peli näyttää viime sukupolven peliltä, mutta silti se töksähtelee Quality-asetuksen ollessa päällä. FPS huitelee jossain 30:n tuntumassa, eikä frame pacing ole paras mahdollinen aiheuttaen välillä töksähdyksiä. Kaiken kaikkiaan uudet isot avoimet alueet ovat mielenkiintoisen näköisiä, mutta eivät lopulta sisällä muuta kuin melko paljon avaraa tilaa vailla sisältöä.
Ääninäyttely toimii, muttei ole mitään liian mieleenpainuvaa. Kaikki replat eivät ole ääninäyteltyjä, mikä tuntuu olevan aika vakio JRPG-peleissä.
Kannattaako ostaa?
Visions of Manan tarina on simppelin oloinen, ainakin aluksi. Se imaisee mukaansa tarinalla jossa ei, ainakaan aluksi, ole paljoa ylimääräisä konnankoukkuja. Sen seikkailuissa ja maailman tutkimisessa on imua, joskin alueet ovat välillä turhan paljon täynnä avaraa ei mitään. Taistelut ovat sopivan intensiivisiä ja luokkasysteemi antaa mukavasti kokeiltavaa ja muokattavaa taistelutiimille.
Visions of Mana ei ole vikoja vailla, mutta ensimmäiseksi pääsarjan jatkoksi ja vieläpä modernisoituna se on varsin lupaava alku.
Kommenttien kirjoittaminen edellyttää että olet kirjautunut.